Mä en enää ikinä palaa kotiin

17

Poskeni punoittavat, kun painan ovikelloa ja tunnen oloni hermostuneeksi, mutta yritän silti näyttää rauhalliselta, kuin minua ei jännittäisi niin paljon, että sydämeni hakkaa rinnassa. Hymyilen Milolle, kun hän avaa oven ja hän näyttää juuri siltä miltä haluaisin vaikuttaa; kylmän rauhalliselta ja rennolta. Hän hymyilee takaisin. Astun sisään, riisun kengät ja seuraan Miloa olohuoneeseen.

Tunnen oloni kiusalliseksi ja kankeaksi, mutta Milo rojahtaa sohvalle ja alkaa selata Netflixiä.  Istun hänen viereensä yrittäen olla yhtä rennosti. Nostan jalkani sohvalle ja käännyn katsomaan Miloa, mutta hän ei kommentoi sitä mitenkään, joten se on varmaan sallittua. Karhu olisi murhannut minut tästä hyvästä.

"Haluutko kattoo kirotun? Sen kauhuleffan?" hän kysyy puhuen ensimmäistä kertaa tervehdyksen jälkeen. En saa sanaa suustani ja kiroan ujouttani, kun nyökkään uskaltamatta katsoa häneen. Tykkään kauhuelokuvista, joten elokuvan alkaessa pyörimään rentoudun hieman, vaikka yleensä se menee ihmisellä toisinpäin. Tunnelma kevenee pikkuhiljaa ja alamme tuhoamaan elokuvarauhaa kommentoimalla elokuvaa kokoajan.

"Eii, et oo noin tyhmä", valitan elokuvan henkilöstä ja painan kasvot käsiini. Joskus toivon, että voisin olla kauhuelokuvassa, jotta voisin näyttää miten selviytyä elossa. Kauhuelokuvien henkilöiden logiikka oli aina niin huono, että parilla paremmalla päätöksellä he eivät varmasti kokisi niin karmivia loppuja.

"Haluutko muuten popparia?" Milo kysyy.

"Joo se vois olla kiva", vastaan ja Milo hymähtää, ennen kuin laittaa elokuvan pauselle. En tiedä mikä minuun menee, mutta kun hän yrittää nousta niin tarraan kiinni hänen käsivarrestaan. Vedän hänet takaisin alas. Hän katsoo minua kysymättä mitä teen ja otan sen merkkinä toimia nojautuen häntä kohti. Huulemme kerkeävät vain koskettaa, kun hän tönäisee minut hellästi makuulle ja tulee sitten päälleni alkaen suudella minua vaativammin. Vastaan hänen suudelmaan yhtä innokkaana upottaen käteni hänen hiuksiinsa ja yrittäen vetää häntä lähemmäs. Jompikumpi meistä osuu kaukosäätimeen, sillä kuulen kuinka elokuva alkaa pyöriä taustalla ja minua alkaa naurattaa, mutta yritän keskittyä Milon suutelemiseen. Siitä ei kuitenkaan tule enää mitään vaan joudun työntämään Milon pois, sillä telkkarista kuuluu vertahyytävä huuto.

"Mä menen tekee ne popparit", Milo toteaa pyöräyttäen silmiään huvittuneena. Hän nousee päältäni minun edelleen nauraessa, vaikka en ole varma mikä siinä oli niin hauskaa. Kun hän lähtee keittiöön, korjailen vähän hiuksiani katse telkkarissa, tietäen, että ne ovat varmaan nyt sekasotku.

Pomppaan vähän ilmaan, kun pöydällä oleva Milon puhelin päästää piipauksen.

"Milo! Joku laitto sulle viestin!" huudan keittiöön.

"Voitko kattoo sen mun puolesta? Koodi on neljä kutosta"

Milon taustakuvana on söpö saksanpaimenkoiran pentu. Se saa minut hymyilemään ja yritän muistaa kysyä pennusta myöhemmin.

Avaan Milon puhelimen ja painan ilmoitusta. Kun luen sen, niin tuntuu, kuin vatsaltani lähtisi pohja. 

Julia: Miloo, hei voitko tulla tänne taas? Mua panettaaa.. Mulla on ne samat alushousut päällä mitkä silloin baarin vessassa (;

Lasken puhelimen pöydälle ja kyyneleet alkavat nousta silmiini. Voi hitto. Voi hiton hiton hitto. Tunnen oloni petetyksi ja typeräksi teinitytöksi. Milo kävelee olkkariin popcornien kanssa ja alkaa selittää jotain elokuvasta, mutta kun hän näkee minun ilmeeni, niin hän muuttuu heti huolestuneeksi.

"Lilja? Mikä on?" hän kysyy laskien popparit pöydälle. Hän tulee viereeni yrittäen kietoa kätensä ympärilleni, mutta peräännyn kauemmas kyyneleet valuen silmistäni.

"Julia pyys sua panemaan", onnistun sanomaan kyyneleet silmissäni. Milo näyttää hetken hämmentyneeltä. Hän kuitenkin nostaa puhelimensa, kirjoittaa viestin ja laskee sen takaisin pöydälle, kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kuin se ei olisi iso juttu. 

"Hei, ihan ku mä oisin nyt menossa. Meill on leffa meneillään", Milo toteaa rennosti ja kääntää katseensa takaisin elokuvaan. Tuijotan häntä järkyttyneenä ja hän ilmeisesti huomaa katseeni, koska hän kääntyy katsomaan minua.

"Mitä?" hän kysyy. Tuijotan häntä sanomatta mitään, kyyneleet yhä vuotaen silmistäni. Olen tyrmistynyt. En saa sanaa suustani. Tiedän, ettemme ole yhdessä tai mitään, mutta tunnen silti, kuin hän olisi puukottanut minua selkään ja nyt leikkisi kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Sitten hänen ilmeensä muuttuu ja hän ottaa välittömästi kaukosäätimen käteensä, laittaen elokuvan uudelleen pauselle. Hän painaa kasvot käsiinsä.

"Voi helvetti Lilja", hän kiroaa. "Sä et muista vai mitä?"

Pudistan katkerana päätäni purren huultani. Mitä mä en muista? Sitä, että sillä on tyttöystävä ja hän pyörittää mua samaan aikaan?

"Mä en harrasta parisuhteita", Milo sanoo. "Ja mä kerroin sulle sen. Sä olit okei sen kanssa"

"Eli mä oon sulle vaan joku pano?" onnistun kysymään, niin, että silmäni alkavat vuotaa entistä enemmän. Pystyn hädintuskin itkultani puhumaan. Omat sanani satuttavat minua paljon enemmän, kuin mikään muu tässä asiassa.

"Et oo!" Milo kiirehtii sanomaan. "Sä oot mun frendi. Mä vaan oon sellanen, että musta seksi ja suutelu sun muu on kivaa. Joten oon ihan okei sen kaa, että teen sellasia juttuja kavereitten kaa. En haluu sitoutuu kehenkää, mut musta on kivaa pitää hauskaa mun frendien kaa ilman mitää sen kummempaa"

En osaa vastata mitään. Kyyneleet jatkavat vuotamista.

"Onks sulla tunteita mua kohtaan?" Milo lopulta kysyy. Onnistun katsomaan häneen. Luoja hän on hyvännäköinen. Hymykuoppa... Ruskeat silmät. Mutta vaikka hän olikin hyvännäköinen, niin mä tajusin olevani kusessa johonkin toiseen, ja pahasti. Leeviin, vaikka mä en enää ikinä tulisi sitä näkemään.

"En mä usko", onnistun piipittämään tuntien itseni typeräksi.

"Hei.. Sä oot mun frendi. Ja mä oikeesti en tajunnu, että sä et muista", Milo pahoittelee. Katson hänen silmiinsä ja ne näyttävät olevan oikeasti pahoillaan. Ihmiset sanoo, että silmät ovat sielunpeili, joten minun on vaikea olla uskomatta häntä. Varsinkin, kun en muutenkaa muista siitä illasta lähes mitään.

"Miks sä et harrasta suhteita?" kysyn uteliaana. 

"Mitä järkee niissä on? Kun mun mielestä on paljon hauskempaa mennä sen mukaa miltä tuntuu hetkessä eikä tarvi miettii, etten voi tehdä näin, koska oon kiinni yhdessä ihmisessä", Milo selittää olkiaan kohauttaen.

"Tietääkö Julia?" kysyn epäröiden.

Milo naurahtaa.

"Tietenki. Kaikki tietää. En mä haluu satuttaa ketään", hän kertoo ja laittaa elokuvan takasin pyörimään. Katson sitä hetken ja mietin hänen sanojaan, mutta sitten käännyn takaisin häneen.

"Kutsuitko sä mut tänne, koska sua panetti?" kysyn suoraan. Milo hymyilee.

"Mä kutsuin sut tänne, että voitas kattoo leffaa. Mä en ajattele mun frendejä pelkästään panokavereina, jos jotain tapahtuu, niin jotain tapahtuu ja se on okei", se vastaa huvittuneena. "Sä olit se, joka päätti suudella mua."

"Syytätkö sä mua?" kysyn leikilläni.

"En oikeestaan, oonhan mä nyt aika hotti", Milo vastaa virnuillen omahyväisenä. Pukkaan häntä kylkeen muka vihaisena, mutta kumminkin nauraen. Kyyneleet ovat hävinneet, kuin niitä ei olisi koskaan tullutkaan.

"Hei, Milo?" kysyn ja hän katsoo minua odottavana, että jatkan, mutta sen sijaan nojaudun uudestaan häntä kohti. Suutelen häntä varovasti ja hän suutelee takaisin, mutta tunnen virneen hänen huulillaan. Hän perääntyy kauemmas.

"Tulitko sä tänne, koska sua panetti?" Hän kääntää kysymyksen; virnuillen sitä samaa omahyväistä virnettään. Pyöräytän silmiäni.

"Suu kii"

"Haluutko sulkee sen?" hän kysyy flirttailen. Punastun.

"Teipillä ehkä.."

"Sanoo Lilja, joka nojautuu mua kohti."