Last Christmas ~ Yoonmin

3

Syötyäni ja puettuani lähdimme Jiminin kanssa kaupungille. Hotellilta oli noin kilometrin matka Talvikaupungin keskustaan. Astuimme ulos aurinkoiseen ja selkeään pakkaseen. Vedin raikasta ja kirpeää ilmaa sieraimiini ja ihailin auringonsäteiden leikkiä hangella. Edellisiltainen räntäsade oli yön aikana muuttunut pakkaslumisateeksi, jonka ansiosta maassa oli kovan lumisen kuoren päällä pieni kerros puuterilunta. Jimin oli askeleen edellä minua, joten hän ei huomannut kun kumarruin ottamaan lapasiini pienen kasan lunta.

"Jimin", kutsuin miestä nimeltä. Tämä kääntyi ja kiljaisi säikähdyksestä minun puhaltaessa puuterilumet käsistäni hänen kasvoilleen. Hymyilin niin että ikenetkin näkyivät. Jimin kumartui hänkin kerätäkseen lunta käsiinsä. Saatuaan tarpeeksi suuren keon, hän nousi tyytyväisenä seisomaan ja heitti lumet minua kohti. Väistin äänettömästi nauraen kaiken ja Jiminin tyytyväinen ilme hyytyi. Mies laittoi kätensä puuskaan ja mutristi huulensa. Nostin vähän lunta maasta ja heitin sen ilmaan. Katsoin Jiminiä silmiin ja liikuin lähemmäs. Puuterilumi leijaili päällemme. Salamannopeasti Jimin kyykistyi, otti lunta käsiinsä ja heitti ne naamalleni. Hän alkoi nauraa iloista ja kirkasta naurua. Ravistelin päätäni, niin että lumet lähtivät. Hymyilin Jiminille ja lähdimme jatkamaan matkaa.

Olimme juuri saapuneet joulukadun päähän, kun Jimin liukastui. Koppasin hänet kiinni juuri, kun hänen takamuksensa oli koskettamassa maata. Heilautin Jiminin nopeasti pystyyn, niin ettei hän edes hipaissut maata.

"Kaikki ok?" kysyin Jiminiltä. Mies nyökytti päätään ja kysyin hymyillen häneltä:

"Mitä mä sanoin sulle siitä rauhottumisesta?"

"Ei ole mun vika, jos tällä joulukadulla on jotain mua vastaan ja haluu kaataa mut", Jimin sanoi.

"Ehkei sillä olekaan mitään sua vastaan, päinvastoin", sanoin virnistäen. Jimin punastui ja tuhahti.

"Mennään tonne, mä haluun uusia vaatteita", Jimin sanoi ja osoitti jotain miesten vaatekauppaa. Astuimme kaupan sisälle ja Jimin suunnisti heti paitojen luo. Hän alkoi plarata rekkejä läpi erittäin huolellisesti. Hymyilin pienesti katsoessani tuota kaunista ihmistä. Aamuinen keskustelumme ja siitä yksi tietty lause muistui mieleeni ja tunsin pitkästä aikaa olevani aidosti iloinen. 'Onneks mulla on nyt sut.'

"Hei, tarvitsetko apua?" luultavasti tyhjästä viereeni pölähtänyt myyjä kysyi. Hätkähdin hieman ja tajusin kuinka tyhmältä mahdoinkaan näyttää hymyillessäni ja tuijottaessani Jiminiä.

"En tarvi kiitos", sanoin. Olin onneksi saanut Jiminille puhuessani ääntäni paremmaksi. En ollut ennen paljoa puhunut, en ollut uskaltanut. Pudistin päätäni. En juuri nyt halunnut ajatella sitä. Olin päässyt asiasta aika hyvin yli, mutta se muistui välillä mieleeni viedäkseen minulta iloisuuden. Kuluneen vuoden aikana en ollut tuntenut iloa ennen Jiminin tapaamista. Elämäni oli ollut harmaata. Tarkat muuttumattomat rutiinit olivat pitäneet minua kasassa. Samalla olin mieleni perukoilla pelännyt, milloin kaikki purkautuisi ulos ja romahtaisin.

"Yoongi, tule kertomaan mielipitees tästä paidasta", kuulin kauniin äänen kutsuvan. Kävelin pukukopille, jossa ajattelin Jiminin olevan.

"Jimin?" kutsuin hiljaisesti.

"Täällä", Jimin kurkisti yhden pukukopin ovesta. Hän tuli ulos päällään vaaleanpunainen huppari. Hupparin etumuksessa luki pikkuruisin kirjaimin 'smile' ja kun Jimin kääntyi, huomasin selässä lukevan hieman isommin koukeroisin kirjaimin 'Hug me'.

"Söpö", sanoin ja hymyilin pienesti.

"Minä vai tää paita?" Jimin kysyi. "Eiku siis joo tottakai tää paita" hän punastui.

"Molemmat", sanoin ja Jiminkin hymyili.

"No kai mä sit otan tän", Jimin sanoi. Lähdin kopista jättäen Jiminin rauhassa vaihtamaan vaatteita. Sanoin Jiminille vielä odottavani ulkona, ennen kuin suuntasin ovesta pihalle. Ulkona oli hieman hämärämpää, kuin astuessamme kauppaan. Vähän ajan päästä Jiminkin tuli ulos kädessään paperikassi, josta pilkisti vaaleanpunainen kangas.

"Miten sä ajattelit viettää joulun, ylihuomenna on jouluaatto?" Jimin kysyi, kun lähdimme kävelemään eteenpäin.

"No jos sä haluat, voidaan viettää se kahdestaan, mulla ei ole ketään kenen kanssa mä sitä viettäisin", vastasin.

"Haluan. Mutta meidän pitää käydä katsomassa mun mummoa vaikka aamulla. Ei sun tarvi tulla mukaan jos sä et halua, mutta voit", Jimin vastasi kysyvästi.

"Voin hyvin tulla", vastasin.

"Mulla ei ole sulle joululahjaa!" Jimin huudahti.

"No nähdään tässä puolen tunnin päästä tässä, minunkin pitää hankkia sulle lahja", sanoin. Jimin nyökkäsi ja lähdimme omiin suuntiimme.

Kierreltyäni kaksikymmentä minuuttia ympäri ämpäri joulukatua löytämättä mitään. Katsoin aukiolle päin ja huomasin Jiminin odottavan siellä katse puhelimessa. Äkkäsin lähellä koruliikkeen ja kipaisin sinne toivoen ettei Jimin olisi huomannut minua. Katselin ympärilleni ja hetken kierrettyäni näin jotain, joka minun oli pakko saada Jiminille. Kerroin myyjälle haluavani sen. Myyjä teki paketin ja laittoi sen pussiin. Maksoin ja lähdin liikkeestä. Kävelin Jiminin luo ja sanoin olevani valmis. Lähdimme takaisin hotellille. Jimin hyppeli taas muutama askel edessäni. Huomasin juuri, että olimme tulleet juuri siihen liukkaaseen kohtaan missä Jimin oli viimeksi liukastunut. En ehtinyt varoittaa tätä, kun hänen kenkänsä jo luisti alta. Hidastettuna tilanne näytti tältä: Jimin, menettänyt tasapainonsa, kaatumassa eteenpäin. Minä, syöksymässä eteenpäin ottamaan Jiminiä kiinni. Samalla itse liukastun ja kaadumme yhtä aikaa, Jimin mahalleen ja minä Jiminin jalkojen päälle.

"Anteeks kauheesti, mä yritin vaa auttaa", sanoin noustessani ylös auttamaan Jiminiä.

"Eih.. se mitäänh", Jimin ähkäisi.

"Mä voin kantaa sut sinne hotellille vaikka reppuselässä, jos sä saat kannettuu ne kassit", ehdotin ja nostin Jiminin ylös. Jimin nyökkäsi ja kyykistyin auttaakseen hänet selkääni. Lähdimme kävelemään hiljaisina takaisin hotellille.

Puolessa välissä matkaa Jimin alkoi yhtäkkiä nauraa. Kuuntelin tämän enkelimäistä naurua ja kysyin mitä tämä nauroi.

"Mieti, kuin tyhmältä me näytettiin", Jimin sai juuri ja juuri sanottua, ennen kuin häntä alkoi taas kikatuttaa. Hymyilin hieman.

Päästyämme takaisin hotellihuoneeseemme riisuimme takit naulakkoon ja menimme istumaan huoneen sohvalle.

"Mä just tajusin, että mä aion viettää sun kaa joulun, enkä mä edes tunne sua", Jimin sanoi mietteliäästi.

"No, tutustutaan", sanoin ja hymyilin.

-

Heimoitervepäivää ihmiset! Jos joku kysyis multa nyt, mitä mä teen mun elämällä, vastaisin että "Tulevaisuudesta en tiiä, mutta kävelin just ympäri taloa ja kannoin mukana mandariinia. Nousin yläkertaanki vaan muistaakseni, että mun ei pitäny mennä sinne." Mutta hyvää loppupäivää/aamua/iltaa/yötä kaikille!
~Myrsky