Last Christmas ~ Yoonmin

6

"Jimin, mun luut murtuu jos sä et lopeta mun päällä pomppimista", sanoin unenpöpperoisesti nuorelle miehelle, joka kierähti nopeasti vierelleni, kun nousin istumaan.

"Yoongi, nyt on jouluaatto!" Jimin hihkaisi. Tämän silmät säihkyivät kuin pikkulapsella. "Mä vein sun lahjan jo tonne kuusen alle" Jimin osoitti koristeellista pientä tekokuusta huoneemme nurkassa.

Nousin sängystä ja kävin hakemassa repustani pienen paketin. Vein sen kuusen alle ja huomasin, että paketit olivat tismalleen samankokoisia.

"Meidän pitäs kohta lähtee sinne mun mummon luo", Jimin sanoi.

"Joo, laitan vaatteet päälle", vastasin. Menin taas repulleni ja kaivoin sieltä mustan pitkähihaisen paidan ja mustat farkut. Puin ne päälleni ja istuin sängynreunalle odottamaan jotain merkkiä Jiminiltä, että olisimme lähdössä.

"Mä oon valmis, joko mennään?" Jimin kysyi iloisesti. Vastasin myöntävästi ja menimme naulakoille pukemaan ulkovaatteet.

"Missä päin tämä sun mummosi asuu?" kysyin Jiminiltä.

"Mä katoin kun sä vielä nukuit, että sinne on täältä viis kilometriä. Eli jos pystyttäis mennä sun autolla, niin kerettäis aika äkkiä", Jimin vastasi vetäen kenkäänsä jalkaan.

"Juu mennään. Käydäänkö me kukkakaupan kautta, vai mistä se sinun mummosi pitää?" kysyin sitten.

"Joo, mennään vaan kukkakaupan kautta, mä voin lukee karttaa", Jimin lupautui.

Kiipesimme autoni molemmilta puolilta sisään. Jimin avasi puhelimensa karttasovelluksen ja käynnistin auton. En jaksanut kuunnella radiota. Jimin täytti kuitenkin pienen hiljaisen auton iloisella höpötyksellään kissoista ja kissanpennuista. Annoin suloisen äänen soljua korvastani sisään ja toisesta ulos joidenkin yksittäisten sanojen takertuessa muistiini. Kermanvärinen, pieni, suloinen, pörröinen, Hokkuspokkus, Simsalabim...

"Tästä käännytään oikeelle ja sit vähän matkaa eteenpäin nii siellä pitäs olla kukkakauppa", Jimin havahdutti minut. Nyökkäsin ja ajoin ohjeiden mukaisesti pienen kukkakaupan eteen. Nousimme autosta ja seurasin Jiminin perässä kauppaan. Sisällä tuoksui puhdas vesi ja kasvit. Huomasin Jiminin jo menneen korkean ruusuja sisältävän lasikaapin luo.

"Yoongi, mitä mieltä sä olet näistä keltaisista", Jimin kysyi mietteliään näköisenä.

"Minusta ne on kivat", vastasin ja Jimin otti kimpun kaapista. Kukkakaupan myyjä pakkasi ne pakettiin ja Jimin maksoi. Palasimme autoon ja jatkoimme matkaa.

Pieni jännitys kipristeli vatsanpohjassani, kun käännyimme pienen omakotitalon pihaan. Talo oli vaaleansininen, siinä oli koristeelliset valkeat ikkunanpielet ja pihaa ympäröi marjakuusiaita. En tiedä miksi jännitin, olinhan viettänyt suurimman osan lapsuudestani isoäitini kanssa.  Päästyämme ulos autosta, lukitsin ovet ja menin Jiminin kanssa valkoisen ulko-oven taakse. Jimin soitti ovikelloa ja talon sisältä alkoi kuulua matalaa haukuntaa.

"Anteeks, mun olisi pitänyt kysyä aiemmin, eihän sulla ole allergioita?" Jimin kysyi äkkiä huolestuneena.

"Ei ole, koirat on ihan okei", vastasin toivoen rauhoittavani Jiminiä ja omaa jännitystäni. Ovi aukesi ja overaosta kurkisti pienikokoinen iloisennäköinen mummo. Tämä toivotti meidät lämpimästi tervetulleiksi hymyillen samannäköistä hymyä kuin Jimin.

"Hei, hauska tutustua, olen Park Soomin. Jimin kertoikin, että olet tulossa hänen kanssaan", nainen sanoi iloisesti ja otti kiitellen vastaan Jiminin ojentamat ruusut. Istahdin olohuoneen sohvalle saaden kaverikseni ison vanhan berninpaimenkoiran, jonka nimeksi tuo nainen sanoi Pompom. Naisesta todellakin huomasi että hän oli Jiminille sukua. Pian pienen talon oli täyttänyt Jiminin ja tämän mummon iloinen jutustelu.

Kolmannen kakkupalan ja viidennen mehulasin jälkeen saimme vihdoin suostuteltua Soominin päästämään meidät menemään. Se oli vaatinut pajon pahoitteluja ja vakuutteluja siitä, että he olivat varmasti saaneet tarpeeksi kakkua. Lähdimme talosta iloisena. Minun ei taaskaan tarvinnut laittaa auton radiota päälle, kun hänen viereeni istahti Park Jimin, elävä ihmisradio. Tosin tällä hetkellä saatavilla ei ollut mitään järkevää kanavaa, vaan tuo höpötti kanoista ja ruuvimeisseleistä. Ihailin hänen kykyään yhdistää nämä kaksi aihetta ja kertoa niistä koko viiden kilometrin matka.

Hotellin vastaanottoaulaan oli katettu pitkä pöytä ja vasta silloin hoksasimme katsoa kelloa.

"Jimin, se on varttia vailla, meidän pitää käydä äkkiä vaihtamassa vaatteet", kuiskasin Jiminille.

Säntäsimme huoneeseemme ja aloimme kunnostautua. Pyysin Jiminiä valitsemaan minunkin asuni, sillä aikaa kun kävin suihkussa. Kun tulin kylpyhuoneesta hiukset pystyssä kuivauksen jäljiltä, Jimin kiiruhti sinne huikatessaan samalla asuni olevan sängylläni. Puin päälleni Jiminin valitseman mustan satiinipaidan ja mustat farkut. Etsin repustani vielä vyöni ja jäin odottamaan Jiminiä.

Kuulin hiustenkuivaajan äänen loppuvan ja kylpyhuoneen oven avautuvan. Odottelin vähän aikaa, kunnes Jimin huikkasi olevansa valmis. Kävelin sermin toiselle puolelle ja alaleukani putosi. Jiminillä oli yllään samanlainen musta satiinipaita kuin minulla, jonka kaverina hän oli vetänyt jalkaansa mustat nahkahousut. Suljin äkkiä suuni, kun Jimin kääntyi minuun päin.

"Näytät hyvältä", Jimin sanoi, peitti suunsa ja punastui.

"Et säkään pahalta näytä, päinvastoin", sanoin Jiminille pieni hymy huulillani. Jimin näytti vielä järkyttyneemmältä.

"En mä nyt noin kauhea ole. Mennääs", sanoin ja lähdin kävelemään ovelle päin. Jimin seurasi perässäni.

Saavuimme aulaan, johon katetussa pöydässä ei istunut muita kuin Vilpertti ja Augusta.

"Istukaa vain, pojat ja syökää", Augusta sanoi hymyillen lämpimästi. Ja mehän tottelimme.

Kun selvisimme vatsat täyteen ahdettuina huoneeseemme, päivästä oli jäljellä enää se osa, jota odotimme eniten. Lahjojen avaaminen. Kävimme hakemassa lahjamme kuusen alta ja istuimme sohvalle kasvot vastakkain. Avasimme paketit samaan tahtiin. Kun lahjapaperit oli heitetty syrjään, molempien käsissä oli pienet rasiat. Avasin kannen ja katsoin sisällä olevalla pienellä tyynyllä lepäävää korua. Koru oli hopeinen ja siinä luki kaunokirjoituksella 'Angel'. Se oli täsmälleen samanlainen, millaisen olin Jiminillekin ostanut. Nostin katseeni korusta ja katsoin tuon enkelin - anteeksi Jiminin tummiin silmiin. Tunsin silmieni kostuvan ja näin himmeässä valaistuksessa Jiminin poskelle vierähtäneen kyyneleen.

"Kiitos Yoongi, se on ihana", Jimin kuiskasi.

"Kiitos sullekin Jimin, tämäkin on ihana", kuiskasin takaisin. "Ja säkin oot ihana"

-

Heimoitervepäivää ihmiset! Sain tän luvun vihdoin kirjotettua loppuun. Kiitos teille jotka jaksaa lukee tätä tarinaa. Mutta hyvää loppupäivää/aamua/iltaa/yötä ihmiset, ja mukavia koulupäiviä niille joilla niitä on.
~Myrsky