Jo pelkkä avun saaminen oli haastavaa. Päivä toisensa jälkeen aloin tuntemaan oloni yhä surkeammaksi. Tuntui siltä, ettei kukaan ymmärtänyt miltä minusta tuntui. Lääkärille kun koitin puhua, tuntui siltä, ettei edes lääkärikään kuunnellut. Käännytettiin joko ympäri tai sai sanalliset olalletaputukset "Kyllä se siitä!"
Aspergerini kun tuottaa valmiiksi vaikeuksia, en osannut muuttaa ajatuksiani sanoiksi. Olen aina ollut huono selittämään. En osaa tiivistää asioita. Jos aloin selittämään jotain, saatan aloittaa pidemmän kaavan kautta. Ainoa asia mitä halusin, oli se, että minut ymmärrettäisiin oikein. Oli syksy ja elämäni oli muutenkin tarpeeksi vaikeaa. Elin parisuhteessa, josta tuntui puuttuvan jotain.
Joka päivä syksyn kulkiessa eteenpäin, hamusin yhä enemmän huomiota saamatta sitä tarpeeksi. Halusin tulla nähdyksi ja kuulluksi, mutta ujouteni ja vaatimattomuuteni esti sen. Tuntui kuin kukan ei ymmärtänyt. Aloin yhä enemmän olla sekaisin mitä pidemmälle syksy eteni. Oli kuin avunhuutoni olisi kantautunut kuuroille korville. Halukkuus pitää yhteyttä ystäviini väheni hiljalleen. Vaikka vaikutinkin iloiselta, se oli vain hetkellistä. Aloin menettää ymmärtämykseni asioihin. Lopulta syyskuun loputtua erosin parisuhteesta, jota oli kestänyt 2 vuotta.
YOU ARE READING
Masentuneen päiväkirja
Non-FictionTämän kansien sisään olen koonnut henkilököhtaiset tuntemukseni ja kokemukseni siitä mitä tunsin ollessani masentunut. Kotiolot ja suljetulla tassuttelut. Masentuneen nuoren Aspergerin elämää. Jos et ole ennen ollut masentunut, niin pian saat ymmär...
