Masentuneen päiväkirja

5. Tosiystävä hädässä

Lähellä joulua olin liian surullinen. Juhlamieleni oli täysin kadonnut vaikka jouluun oli enää pari päivää. Hiillostamista sain kestää. En ollut hylännyt kaveriani, vaikka hän niin luuli. En voinut vastata puhelimeen, koska yritin nukkua univelat pois vaikka pelkäsin painajaisia, ja seuraavana päivänä huomasin viestipommin. Se sai minut masentumaan entisestään.
Lähdin Salon sairaalan päivystävälle ja kerroin kaiken kuinka vaikeaa minulla oli. Sain akuuttilähetteen Turun psykologille. Lähdin samantien siinä toivossa, että pääsisin avo-osastolle.

Matkasin junalla Salosta Turkuun Kupittaan asemalle, josta kävelin lyhyen matkan TYKS;iin. Psykologin odotustilassa sain odottaa useita tunteja ennen kun lääkäri otti minut vastaan. Siellä kävi ilmi, ettei avo-osastoja enään ollut. Myös suljetut oli täpö täynnä joulun alla, eikä lääkäri uskaltanut minua sinne vielä lähettää. Lääkäri määräsi kotihoidon. Luulin, että kotonani kävisi hoitaja, mutta niin ei ollut. Sain masennuslääkettä ja rauhoittavia ahdistukseen ja unensaantiin. Olin tympääntynyt, mutta lähdin yrittämään.
Luulin, että oloni helpottuisi, mutta mitä kauemmin koitin pinnistää, oloni kävi surkeammaksi.

Ei edes viikkoakaan uudestavuodesta. Oli lauantai ilta. Olin viettämässä iltaa ystäväni luona, kunnes tuli vakava tilanne, joka synnytti tapahtumien ketjureaktion. Ajatukseni alkoi virrata ja synnyttää huonoimmat muistoni. Äänet tulivat takaisin entistä pahempana. Sekosin, ja se loi kuplan ympärilleni. En huomannut mitä ympärilläni tapahtui. Jouduin taistelemaan ääniä vastaan, mutta hävisin taiston. Etsin paikkaa piiloutua. En mahtunut sängyn alle, joten etsin uuden paikan ryömiä piiloon. Säntäsin pöydän alle. Oloni oli sietämätön. Itkin pöydän alla useita minuutteja. Kääriydyin kerälle makaamaan. Kun sain tajuntani takaisin, oli ystäväni luokse tullut kaksi muuta tyyppiä, joita en tuntenut. Kesti hetken tajuta. Ystäväni oli soittanut hätäkeskukseen. He kyselivät vointiani ja kysyivät haluanko lähteä hoitoon. Oloni oli hysteerinen mutta nyökkäsin.

Oli keskiyö Salon Sairaalassa. Jouduin odottamaan, että lääkäri tulisi puhumaan. Minulta kysyttiin halusinko suljetulle. Vastasin: "Vaikka, aivan sama!". Sen jälkeen sain lähetteen Turun akuuttipsykologille. Jouduin odottamaan kello viiteen asti aamuun lähtöä. Hoitaja oli tuonut minulle sängyn, banaanijogurttia ja pillimehun, jotta saisin hieman energiaa. Makasin sängyllä peiton alla saamatta silmäystäkään unta. Ystäväni piti seuraa Discord chatin välityksellä. Hän kertoi olevansa hyvin huolissaan.

Viiden aikaan aamulla lähti ambulanssikyyti kohti Turkua. Psykologin vastaanotolla sain odottaa pari tuntia ennenkun lääkäri saapui keskustelemaan. Lääkäri määräsi minut Halikon yksikköön. Sain taksikyydin suljetulle sairaalakuljetuksena veloituksetta.

Oli aamu kello yhdeksän, sunnuntai aamu, ja majoittauduin suljetulle huoneeseen numero 15. Olin peloissani ja samaan aikaan surullinen.