Masentuneen päiväkirja

7. Elämäni aamunkoi

Taistelu on ollut rankka, mutta siitä selviää. Uusi alku on tuntunut rankalta, mutta se on pakko pinnistää. Edes sentään mielialalääkkeet rauhoittavat mielen, vaikka hankalaa onkin pitää rytmi. Voimani ovat palautuneet hiljalleen, mutta haluan edetä päivä kerrallaan askel askeleelta. Uuteen parisuhteeseen en vielä kykene, eikä sillä mitään kiirettä ole. Kaikkein tärkeintä on, että saisin ensin itseni sekä mieleni kuntoon. Palautuminen masennuksen jälkeen ei ole helppoa, ja toivon, ettette enää ottaisi masennuksesta kärsivän kertomuksia liian kevyesti. Kunhan ei ala tyrkyksi. On odotettava kärsivällisesti, että läheinen on valmis kertomaan tunteista, mutta sillä on todella iso merkitys jos vaivautuisit edes kysymään masennusta vastaan taistelevalta henkilöltä kuinka hänellä menee. Sen tiedän, ettei masennusta kuitenkaan ole sopivaa katsoa tassujensa läpi.

Minun taistoni oli hyvin rankka, mutta minua ei ole saanut hoputtaa. Mieli ailahtelee päivittäin laidasta laitaan yhden päivän aikana, ja on hankalaa vielä tietää mitä elämältään oikeastaan haluaa. Suurista haaveilu on tavallista minulle, jolla on laaja mielikuvitus. Asiat toteutuu sitä mukaa kun antaa rauhassa niitä työstää ajan kanssa. Elämääni olen saanut takaisin merkityksen. Sain työharjoittelupaikan Salon paikallisradiosta. Työ on rankkaa, mutta silti kivaa. Uppoutuminen pelien maailmaan on se mitä rakastan, sekä peleistä kertominen perusteellisesti. Vaikka epävarmuus vielä paistaa läpi, siihenkin tottuu aikanaan.

Parisuhteesta puhumattakaan... Mieluummin aloitan uuden suhteen saatuani pääni ensin kuntoon. En usko, että kukaan jätkä pitäisi likasta, jolla vaihtuu mieli alituisesti. Ei! On pakko pysyä lujana. En vaatimattomanakaan kehtaa sanoa heti tunteita. Siihenkin pitää valmistautua kuinka asiani ilmaisen. Spämmäävät jätkät ärsyttää. Olen vihainen vain syystä, ja tarvitsen aikaa itselleni palautua ennen kuin vastaan. Kaikessa hiljaisuudessa.

Välillä itkettää, välillä naurattaa saman päivän aikana. Välillä olo on väsynyt jaksamatta tehdä mitään, toisinaan saan energiapuuskia tehdä asioita eteenpäin. Saman tunnin sisällä saattaa sekä positiivisesta ja negatiiviseen- että myönteisestä kielteiseen tunteet ailahdella. Se on tavallista masentuneelle. Joskus palaan ajassa taaksepäin, muistelen vanhoja sekä hyviä että huonoja hetkiä, kun taas joskus tulevaisuuskin saattaa pelottaa. Välillä olo on seesteinen, välillä levoton. Yhtä tunteiden vuoristorataa, jota tuskin kukaan kestäisi.

Anyways... Elämäni palautuu hiljalleen takaisin. Elämäni maistuu taas. Tavoittelen unelmia ja uusia harrastuksia, jotta elämässä olisi jotain tekemistä. Haaveilen myös lemmikkirotista, jotka toisivat iloa ja seuraa yksinäiseen arkeen, mutta siihen on säästettävä. Jopa helmi- maaliskuun vaihteinen lomamatka Gran Canarialle sai oloni piristymään, sain olla siellä lempiharrastukseni parissa, luontokuvaamisen. Kauneutta silmän kantamattomiin.

Töitä hyvän elämän eteen on tehty, sekä töitä unirytmin ja rutiinien kannalta.
Taisteluni on ollut opettavainen. Jopa rakas isäni on ollut paljon tukenani. Lämpimien lapsuusmuistojen avulla olen saavuttanut sen suuren tunteen.
Tuo fiilis, jonka tunnen, on elämäni aamunkoi!