Ikirouta

4. Luku

Tummat pilvet liikkuvat uhkaavasti läjemmäs. Kello on viittä yli neljä. Bussi 28 ajaa ohi, mutta ei pysähdy. John varmaan myöhästyi, ei olisi ensimmäinen kerta.

Katson takanani olevia taloja. Kauniita koristeellisia puutaloja sekä valkoisia moderneja taloja, jossa on ikkunoita katot ja seinät täynnä.
Hätkähdän, kun näen pojan katsovan minua yhden modernin talon ikkunasta. Käännän äkkiä katseeni. Päätän soittaa Johnille.

Puhelin piippaa kaksikymmentä kettaa, ja menee sitten vasaajaan. Yritän uudelleen, tuloksetta.

Ensimmäinen sadepisara tipahtaa päälleni, ja menen istumaan bussipysäkin penkille katoksen suojaan.

Kello on puoli kuusi. Sade piiskaa bussipysäkin katoksen ali, lähes vaakasuoraan. Vedän hupun päähäni. Yritän taas soittaa Johnille, mutta puhelu ohjautuu taas vastaajaan. Missä hitossa hän on?

En kuitenkaan voi vielä lähteä, sillä jos hän suvaitsisi jossain vaiheessa ilmestyä paikalle, en halua hänen luulevan minun tehneen oharit. (Oikeesti toi "tehdä oharit" kuulostaa niiin cringeltä ja tyhmältä, mut en niinku keksiny mitään muuta suomenkielistä ilmaisua? Joku feidata oli ainoo vastaava minkä keksin!?)

Nojaudun taaksepäin ja laitan silmät kiinni. Meinaan saada sydänkohtauksen, kun kuulen jonkun kysyvän vieressäni: "Odotatko jotain?"

Räväytän silmäni auki ja näen sen minua ikkunasta tuijottaneen pojan nojaavan bussipysäkin reunaan. Hänellä on musta huppari ja mustat farkut, enkä näe hänen kasvojaan hupun alta.

"Meinaan vaan, että oot ollut siinä aika kauan", hänjatkaa matalalla äänellään ja tajuan, etten vastannut hänen kysymykseensä. "Haluutko tulla sisälle? Sä palellut tänne."

Jähmetyn hänen kysymyksestään.

"En mä nyt, kiito, odotan mun poikaystävää", vastaan ääni väristen. Olen ihan jäässä.
Hän nyökkää ja kävelee äänettömin askelin takaisin taloon.

Aivan vieras poika pyysi minua juuri mukaansa. Hiukan epäilyttävää. Tulee hiukan murhaaja fiilis. Hän tosin näyttä ehkä 17- tai 18-vuotiaalta, tuskin hän on -vielä- murhaaja. Tosin, olen huono arvioimaan ihmisten ikää.

Jos John ei seuraavalla bussilla tule, en tiedä mitä minun pitäisi tehdä. Edellinen bussi kotiin on mennyt jo, ja seuraava tulee vasta kahdeksalta.

Yritän soittaa Johnille jälleen, mutta se menee taas kerran vastaajaan.
Olen ihan jäässä, ja tuuli vain yltyy. Minun on pakko päästä johonkin lämpimään.

Nousen ylös ja kävelen sen talon ovelle, jonne mustahupparinen poika meni. En tiedä, mitä ihmittä oöen tekemässä. Tai tiedän. Olen menossa jonkun täysin tuntemattoman kotiin, vaikka minulla on poikaystävä jonka pitäisi hetkenä minä hyvänsä saapua tänne, ja vaikka näin tämän kyseisen henkilön ensimmäisen kerran ehkä vartti sitten.

Hengiyän syvään ja soitan ovikelloa.

Jatkoa! <3 pahoittelut lukuisista kirjoitusvirheistä, joita tässä tarinassa esiintyy. Mistä tykkäsitte tässä luvussa ja tarinassa, jos tykkäsitte, ja mistä ette? :) <3

Julkaistu 6.5.20