Ikirouta

7. Luku

Herään auringonpaisteen osuessa silmiini. Käännän kylkeä ja vedän peiton korville. On lauantaiaamu. Rakastan sitä, ettei tarvitse herätä kuudelta tai seitsemältä vain noustakseen ja lähteäkseen tarpomaan ulos pimeyteen.

Makaan sängyssäni vielä hetken, kunnes kuulen, kuinka ovi aukeaa.Vedän peiton silmiltäni. ja näen pikkuveljeni seisovan ovella.

"Voitko sä tehdä lettuja?" hän kysyy. Syömme joskus lauantaisin lettuja, jos kellään ei ole mitään menoja aamulla. Minä tykkään nukkua pitkään, joten vanhemmat ehtivät aamulla jo livistää paikalta, joten aamiaisen teko jää usein minulle, Lisäksi letut ovat yksiä ainoista ruoista, mitä osaan kunnolla tedä. Ja lisäksi ne ovat hyviä. Mutta se letuista.

"Joo, voin mä", vastaan ja hieron silmiäni. Nousen istumaan sängylläni ja vedän sotkuiset hiukseni pois tieltä. "Mitä kello on?"

"Kohta kaksitoista", Noah sanoo. "Miki on lenkillä, se tulee pian."

"Okei. Voin tehdä pian lettuja meille", sanon, ja kysyn: "Onko äiti tai isä kotona?"

"Äiti on. Lähtee pian kauppaan. Isä on konferenssissa Brysselissä", Noah kertoo hieman katkerana, ja lisää: "tulee tiistaina.

"Okei, eli lettuja kolmelle", vastaan. "Nousen ylös ja käyn suihkussa, niin tuun sitten. Sä ja Miki voitte kattaa pöydän kun se tulee."

Kuivaan hiuksiani peilin edessä. Silmäni oikein hehkuvat safiirinsinisinä, kun syysaurinko osuu niihin kylpyhuoneen ikkunasta. Ulkona näyttää petollisesti olevan lämmintä, mutta se ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Tai no, onhan nyt vuodenaikaan nähden lämmintä, sillä yleensä täällä on liki ympäri vuoden pakkasta, mutta nyt on jopa pari astetta plussaa ja nyt on sentään lokakuu.

Palaan huoneeseeni. Avaan verhot ja vaihdan päälleni keltaisen hupparin ja mustat farkut. Ei tarvitse pelätä, että joku näkisi jotain ikkunasta, sillä asuntomme on viidennessä ja neljännessä kerroksessa.

Letitän hiukseni kahdelle hollantilaiselle letille, ja annan katseeni kiertää huonettani. MInulla on oma huone, ja sen kyllä huomaa. Joka paikassa lojuu kirjoja ja kasveja. Huoneeseen pääsee kivasti valoa isoista ikkunoista, mikä saa huoneen tuntumaan isolta, vaikka se oikeastaan onkin aika pieni. Iso parisänkyni vie lisäksi suuren osan huoneen pinta-alasta.

Käännän letun pannulla. Se on viimeinen lettu, joka tästä taikinasta tuli. Miki ja Noah ovat syöneet jo, ja minulle on jäänyt kolme lettua. Juuri sen verran kuin ajattelinkin syöväni.

Sahaan viimeistä letunpalaa, kun kuulen puhelimeni soivan. Syön letun loppuun ja laitan astiat tiskikoneeseen. Menen yläkertaan huoneeseeni ja etsin puhelimeni sänkyni alta. Vaikka asummekin kerrostalossa, tämän asunnon entinen omistaja oli remontoinut tämän ja ylemmän asunnon niin, että ne yhdistyvät portailla. Tai no, oikeastaan minähän olen nyt ylemmässä kerroksessa. Joka tapauksessa, meillä on siis kaksikerrosinen kerrostaloasunto.

Katson puhelimeni näyttöä. Yksi vastaamaton puheli: AAA Mathilda

Soitan hänelle takaisin ja laitan puhelimen kaiuttimelle. Alan kastella kasvejani.

"Moi!" , Mathilda vastaa.

"Moi!"

"Aattelin vaan soittaa ja kysyä, mitä kuuluu."

"Aa, no, ihan hyvää", vastaan ottaen kaiuttimen pois päältä. Sain kasvit kasteltua. "Tein äsken lettuja. Ja hei, arvaa muuten mitä?"

"No?"

"Siis kun mun ja Johnin piti tavata eilen", pidän pienen tauon.

"Niin piti?"

"Niin se ei ikinä tullut. Ja eilenhän satoi. Niin yks poika pyysi mut sen luokse. Niinkun lämmittelemään. Se asuu ihan sen bussipysäkin vieressä, missä mä ja John aina tavataan."

"MITÄ? Siis oikeesti? Oliks se kiva? Tai hyvännäkönen? Mikä sen nimi on? Oliks sillä hieno talo? Miten vanha se on?"

Naurahdan Mathildan kysymysryöpylle. "Öö, no, sen nimi on Miro, ja se on 16, täyttää pian 17. Se tal oli tosi hieno, sellanen moderni, iso, missä on sikana ikkunoita. Ja joo, se oli tosi hyvännäkönen, vaikka en kyllä nähnyt sen kasvoja ihan kunnolla kun sillä oli huppu."

"Siis ilmestykö se vaan jostain siihen? Eli sä et tuntenu sitä etukäteen?"

"En, en ollu ikinä ennen nähnyt sitä. Ja sitten mä myöhästyin bussista, ja se heitti mut kotiin."

"Eikä, miten romanttista! Mut samalla tavallaan kyllä outoa ja pelottavaa..."

"No niinpä. Ja siis se ei kysyny kertaakaan ohjeita, enkä mä kertonu missä asun."

"Öö, okei, mitä? Ehkä se on joku stalkkeri? Tai sit se päätteli siitä bussista, millä sun piti mennä? Tai sitten se tuntee Johnin", Mathilda latelee ehdotuksia.

"Hei totta, mä en ajatellut tota bussijuttua. Mut sehän on tosi loogista."

"No jep. Mut ei mulla ollu mitään ihmeellistä, meen varmaan kehitteleen salaliittoteorioita siitä Mirosta."

"Juu, kuulostaa hyvältä. Moi!", lopetan puhelun. Avaan snapchatin ja alan selata ihmisten tarinoita. John ei ole laittanut mitään, mistä voisin päätellä, mitä hän teki eilen. Outoa, yleensä hän päivittää koko ajan. Aikan tarinassa on kuva kahdesta herkullisen näköisestä pasta-annoksesta, ja siihen on merkattu Mathildan käyttäjä. Mathildalla on sama kuva, mutta toiselta puolen pöytää. Lisäksi hän on laittanut aamulla peilin kautta kuvan vaateistaan. Peili sattuu näyttämään erittäin paljon Aikan peililtä.

Joidenkin koulukavereiden tarinoissa on jotain turhaa, suurin osa jotain bilevideoita. Pysähdyn kuitenkin yhden kohdalle. Tarina kuuluu puolitutulleni Anastasialle, joka käy samaa lukiota Johnin kanssa. Ja videossa itseasiassa näkyykin John, mikä auttaa minua päättelemään hänen eilisiltansa sisältöä.

Eikä John tee ihan mitä vain.

Vaan suutelee rajusti bileissä minulle tuntemattoman ruskeahiuksisen tytön kaulaa joidenkin viheltäessä ja taputtaessa ympärillä.

Sori, tää koko luku oli tyyliin vaan tota epäselvää tylsää puhelua, mut siitä tuli hyvä aasinsilta :,D Sanokaa muuten, saiko tosta puhelusta hyvin selvää, millon puhu Mathilda ja millon Milla? Yritän käyttää myös mahdollisimman paljon täysin suomenkielisiä ilmaisuja, (koska mua ärsyttää kun suomi on niin hieno kieli mutta kaikki käyttää vaan enkkua, ja me ollaan kuitenkin suomessa xd sori rant) joten osa sanoista kuulostaa tyhmältä, esim se "tehdä oharit/ jättää tulematta paikalle" xD toivon kuitenkin, ettei tää häiritse :3 Korjausideoita, kirjotusvirheitä, lukusuosituksia, mp?

Mun piti julkasta tää jo eilen, mutta mun piti palauttaa puhelin niin en ehtiny :(( mut tässä luvussa on yli 800 sanaa, jee! :D Muuten, oli kans kiva kuulla teidän mp: mieluummin lyhyempiä lukuja ja ehkä useemmin, vai pidempiä lukuja harvemmin?

Julkaistu 18.5.20