Rakas (ihastumis) Päiväkirja

SöPö

Lähdin pitkästä aikaa shoppailemaan äidin kanssa. Ajettiin kauppakeskukselle ja mä aattelin, että kai me ollaan ajoissa? Parkkipaikka oli täynnä autoja.
- Eikö kuitenkin lähdettäs himaan? Kysyin äitiltä.
- Se on kuule sillä tavalla, että joko sinä tulet mukaan tai sitten minä menen, ja ostan oman maun mukaan juhla-asun peruskoulunpäättäjäisiin. Ihan on kuule oma valintas. Luotatko minuun vai haluatko itse valita? Äiti sanoi selvästi turhautuneena ja nousi autosta. Odottelin hetken ja huokaisin.
- En yksinkertaisesti luota siihen, että hommaat minulle sopivan juhla-asun. En halua pitsiä enkä ruusunnuppuja.
- Hyvä siis, että tulet itse. Olisin hommannut nimittäin yhdistelmän molempia, äiti sanoi vain ja naurahdin. En yksinkertaisesti pitänyt shoppailusta. Se oli ajanhukkaa. Kaappini oli täynnä juhlakelpoisia asuja, joita tuskin moni sukulainen oli nähnyt. Silti piti tulla törsäämään rahaa upouuteen.
Sormeilin irvistäen vaatteita, joita äiti katsoi sekunnin muita pidempään. Nämä olivat niitä, joita hän toivoi minun kokeilevan. Valikoima hameita. Polven alle ja yli. Värillisiä ja kuviollisia sekä hillityn harmaita. Mekkoja kaikilla olkaimilla ja ilman niitä. Pitsiä ja härpäkettä, rusettia ja paljettia.
Voi luoja! Eikö oma äiti oikeasti osaa tyyliäni tuon paremmin?
- Jos kuitenkin mentäis vaikka tänne, sanoin vihjailevasti ja kiikutin äidin hellästi olkapäästä
ohjaten poikien puolelle. Olin sen verran siro ihmislapsi, että lasten puolelta löytyi sopivat
koot.  

 - Miten olisi vaikka tämä asukokonaisuus? Kysyin ja näytin siistejä tummansinisiä housuja ja valkoista kaulus t-paitaa, jossa oli keltaisia pensselinjälkiä. Äiti näytti siltä kuin ei tietäisi mitä sanoa, ja sitä tapahtuu harvoin.
- Mikset sinä voisi pukeutua tuohon nättiin hameeseen? Ja tuo valkoinen toppi on niin söpö, äiti yrittää maanitella.
- No kun söpö nyt ei oikein ole minua, yritin puolestani selitellä.
- Miksei ole? Äiti kysyi ja viskasin kädet ilmaan turhautuneena. Sitten pamautin tiedon pöytään kuin voittosuoran pokerissa. Koko kauppa varmaan kuuli, pari mummoa kääntyi katsomaan: Voi tätä nyky maailmaa, he sanoivat.
- No äiti, koska mä olen HOMO!
Äiti oli hiljaa ja vertaili asuja tyynenrauhallisesti. Olisin luullut hänen hyökkäävän kimppuuni huutaen shhh.
- Kyllä minä sen tiedän, mutta miksi teidän kaikkien pitää pukeutua niin jätkämäisesti? Äiti kysyi.
- Eihän pukeuduta. Esimerkiksi Katariina Souri, Cynthia Nixon, sanoin toivoen nimien herättävän jonkinlaisia herätyskelloja äidin päässä. 

 - Tee niin kuin parhaaksi näet. Sama se mulle on mihin sinä pukeudut. Kunhat on juhlassa mukava olo. Minä maksan, äiti sanoi hymähtäen ja alkoi mennä kohti kassoja. Kassoilla hän kysyi halusinko jo kotiin.
- Itseasiassa voitais käydä vielä jossain, sanoin ja ohjasin äidin vaatekaupan toisella puolella olevaan parturi-kampaamoon.
- Ei! Äiti parahti tärykalvot soiden.
- No jos tässä kerran ollaan omiksi itseksemme tulossa, niin eiköhän olisi sen aika, että naps! Sanoin ja heilautin hiuksiani.
- Sinä aiot kyniä koko pääsi. Noin kauniit pitkät ja paksut hiukset, äiti vaikeroi.
- Entä jos jätetään tänne päälaelle pidempää? Siitä saa hienon irokeesin, suostuttelin.
Kampaaja kuunteli sananvaihtoamme hymyillen.
- Hyvä on, mutta minun pitää saada otettua sinusta muutama kuva.
Äiti kaiveli laukustaan kamerakännykän ja räpsi kuvia koko muistikortin mitalla. Edestä, takaa, sivulta. Istahdin kampaajan tuoliin ja suljin silmäni kun ensimmäiset hiuskiehkurat tipahtivat valkeille kaakeleille. Äiti parahti kuin kuolemankielissä, kun hiustenajokone särähti päälle. Sitten se hiljeni.
- Haluatko katsoa. Se olisi nyt valmis, kampaaja sanoo ja ojensi minulle peiliä, jotta näkisin myös takaapäin.
- En, kuiskasin peloissani.
Entä jos tämä oli vikatikki? Mikä olisi minun suojamuurini nyt?
Avaan hitaasti silmäni ja säikähdin. Kuka ihme minua tuijotti peilistä? Niin magee mimmi. Haroin hiuksia kädelläni.  

 - Vau! Kiitti! Huudahdin ja oli hyvä, etten mennyt halaamaan kampaajaa. Olo tuntui jotenkin niin vapautuneelta. Katsotaan kuinka voin huomenna kun kaikki koulukaverit saavat laskea katseensa muuttuneen ulkomuotoni ylle. Lähdin hyvällä mielellä kotiin, tällä kertaa shoppailu oli kannattanut.