Takaisin tylypahkaan

931 21 8
                                    

!HUOMIO!
Luethan uusimman luvun ennen kirjan aloittamista. Siellä lisätietoa tulevista muutkoksista.

Oli jälleen aika palata takaisin tylypahkaan. James ja Peter oli odottamassa Siriusta ja Remusta juna-asemalla. Sirius saapuikin pian ja valitti ystävilleen puoliksi nauraen ja puoliksi läähättäen kun oli joutunut
juoksemaan koska hänen vanhempiensa mukaan oli "kiire" vaikka junan lähtöön oli ainakin vielä 15 minuuttia.

-Muista olla varovainen kulta.
- Joo... ainahan mä olen äiti, oon jo 15 joten osaan pitää huolta itsestäni.
-Huoh, kaipa olet oikeassa rakas, sinun on paras kiirehtiä ennen kuin myöhästyt Remus, ystäväsi odottovat sinua jo varmasti.
-No joo.. Hei hei, nähdään sitten joululomalla
-Hei sitten!

Remus saapui ystäviensä luokse hymyillen, nelikko astui junaan ja matka tylypahkaan alkoi.

Sirius ja James juttelivat äänekkäästi kuten yleensä ja Peter nukkui, remus oli omissa maailmoissaan ajatellen jotain minkä hän oli älynnyt aikaisemmin kesälomalla.
Sirius kysyi remukselta että onko tällä kaikki hyvin koska yleensä hän ei ole niin vaisu. Remus antoi myöntävän vastauksen ja liittyi keskusteluun unohtaen ajatuksensa.

Ja ei aikaakaan kun James, Remus ja minuutteja aikaisemmin herännyt Peter kaikki pilkkasivat siriusta hänen pitkistä ja "homomaisista" hiuksista, mutta heillä ei ollut aavistustakaan miten oikeassa he olivat "homomaisuudesta"

        ~Remus~
Kiusasimme leikkimielisesti siriusta hänen pitkistä hiuksista. James mainitsi kyllä yhdessä kohtaa niiden "homomaisuudesta" ja siinä kohtaa älysin miten "kiehtovat" siriuksen hiukset olivat. Tuo kuulostaa tyhmältä myös minun omasta mielestä ja EI se ei ollut sen takia että olin väsynyt koska en ollut viimeaikoina nukkunut hyvin täysikuun takia vaan siinä oli jotain erityistä.

~Sirius~
Juna saapui lopulta tylypahkaan luokse ja oppilaat ryntäsivät sisälle. Uusia noitia ja velhoja oli luojan kiitos vain muutama sillä ei perkele ku oli kiljuva nälkä. Söin ainakin 13 lautasellista ruokaa ja jälkiruokaakin niin paljon että tuntui että ei jaksaisi syödä enään ikinä. Lopulta suuntasimme rohkelikon tupaan ja purimme tavaramme. Tungin matkalaukkuni sänkyni alle ja rojahdin sängylle. Luulin nukahtavani saman tien mutta väsymyksestä huolimatta en vain saannut unta. Muut olivat jo nukahtaneet ja kello oli lähellä kahtatoista kun kuun valo ikkunasta osui suoraan Remusin kasvoille. Katsahdin häneen ja hän näytti niin rauhalliselta ja... suoloiselta kun hän nukkui, HETKINEN! MITÄ! Remus on yksi parhaista ystävistäni, hän suuttuisi jos saisi tietää mitä ajattelen. Mutta hän näyttää silti niin kauniilta. Huoh, parasta mennä nukkumaan ennen kun alan ajatella että krokotiilit ovat lintuja.

Seuraavana päivänä siriuksen pää löi tyhjää ja hänen keskittymisensä tunneilla einollut parasta laatua. Sirius oli ollut suurimman osan päivästä hänen omissa maailmoissaan ajatellen sitä kuunvaloa ja Remusta.

~Sirius~
Istun lounaspöydässä Peterin ja Jamesin kanssa, Remus ei ollut vielä tullut paikalle joten olimme käytännössä kolmistaan. Kuuntelin kun Peter selitti jotain jostain "mahtavasta ravintolasta" ja pian haihdunnan taas omiin ajatuksiini...

SIRIUS! SIRIUUUUUUSSSSSS!!!! James huusi ravistellessani minua. Jessus jätkä, ei tarvii huutaa! Tiuskaisin jamesille. Peter sanoi että Remus oli tullut ja he olivat yrittäneet monta kertaa puhua minulle mutta olin kuullema näyttänyt kangistetulta että aha. Vilkaisin Remusta ja hän hymyili lempeästi minulle kun huomasi minun katsovan häntä. Nykäisin katseeni pois Remuksesta ja ladoin ruokaa lautasellesi samalla kun pieni lämpö nousi kasvoilleni.

Kiitos kun luit ensimmäisen osan tästä kirjasta!
Seuraava luku tähän kirjaan tulee toden näköisesti tämän viikon sisällä ja kiitos vielä kerran

[sanoja noin 475]

Suurin salaisuus {wolfstar} Where stories live. Discover now