Suurin salaisuus {wolfstar}

Huh, läheltä piti...

~Sirius~
Höh, oliko kaikkien pakko lähteä lomalle kotiin. Ajattelin palatessani rohkelikon tupaan illallisen jälkeen. Huoneessa ei ollut montaa oppilasta, vain muutama lautapeliä pelaavaa tyttöä ja yksi poika taaka tulen ääressä. Suuntasin suoraan makuuhuoneeseen koska olin hyvin väsynyt. Vaihdoin yö pukuni päälle ja olin menossa sänkyyni nukkumaan kunnes huomasin Remuksen siististi pedatun sängyn. No joo, se on ollut siinä jo heti lomasta alkaen mutta nyt vasta huomasin sen eri tavalla. Käännyin ja kävelin hittasti sen luokse, istuin Remuksen sängylle ja laitoin käteni tyynyn päälle toivoen että Remus olisi siinä. Minulla oli häntä hirvittävä ilävä ja jälleen kasvoni lämpenivät. Kaverini tulisivat takaisin kuuden päivän päästä koska silloin loma loppuisi. Huone oli pilkko pimeä jos ei lasketa tähtien himmeää valoa. Kuuta ei näkynyt, oli uuden kuun aika ja laskin 14 päivää täysikuuhun. Haukottelin ja päätin mennä nukkumaan, mutta en omaan sänkyyni vaan Remuksen sänkyyn. Kääriydyin lämpimän peiton sisään ja annoin kehoni retoutua. Eihän Remus suuttuisi eikös? Ajattelin mutta päädyin lopputulokseen että keksin tekosyyn myöhemmin Remuksen sängyssä nukkumiseen koska nyt olin liian väsynyt. Oikea syynihän oli että lakanat tuoksuivat ihan Remukselta eli raikkaalta ulkoilmalta mutta myös lämpimältä sisä tilalta. Lakanat tuoksuivat siltä hunaja pähkinä saippualta millä Remus aina pesi hiuksensa ja lakanat tuoksuivat myös sudelta. Joku voisi ehkä sanoa että susi ei ole tuoksu mutta jos Remuksesta puhutaan niin se on sen hetken ainoa tuoksu. Laitoin silmäni hellästi kiinni ja ajattelin Remuksen naurua ja hänen kosketustaan olkapäälläni koska hänen oli tapana laittaa kätensä olkapäälleni ja katsoa minua ivallinen hymy kasvoillaan sillä hän aina nauroi sille kuinka lyhyt olin, mutta aina se remuksen käsi oli ollut niin lämmin ja siihen kuuluvan tuntuinen. Heräsin aamulla ja vietin aika normaalin päivän. Seuraavana iltana nukahdin taas Remuksen sänkyyn ja seuraavana ja sitä seuraavana kunnes päiviä myöhemmin heräsin puheen solinaan. Pomppasin ylös sängystä ja kiskoin päivävaatteet päälleni kun melkein juoksin jo ulko oville etsimään ystäviäni. Tänään oli se päivä kun juna tulisi takaisin ja saisin nähdä ystäväni ja etenkin Remuksen. Puhe johon olin herännyt aamulla oli tullut muista innokkaista oppilaista jotka olivat valmiina näkemään ystävänsä. Pian kolme ystävääni saapuikin ja suuntasimme suureen saliin syömään koska minä en ainakaan ollut syönyt aamupalaa. Jamesillakin taisi olla aika nälkä kun ahmi eri ruokalajeja ainakin kolme lautasellista. Peter söi myös reippaaseen tahtiin toisin kuin remus söi rauhallisesti kirja toisessa kädessään. Välillä hän katsoi meitä tavallaan ilmeellä joka sanoo "olettepa te tyhmiä" ja sitten hän taas kääntää katseensa kirjaan. Kysyin mitä hän lukee ja hän punastui jostain syystä ja vastasi "öhmm... Tota noin... Vaa ihan koulujuttuja kuules" huoh... Varmaan lukee jotain vähän muuta kun niin paljon punastu. Tulin tavallaan surulliseksi kun kävin läpi päässäni kaikkia mahdollisuuksia mitä oli tarjolla, toden nököisesti joku tyttö kehen jän oli ihastunut...
Suuntasimme makuu huoneeseen juttelemaan ja syömään ylijäämä joulu karkkeja joita peter oli tuonnut kotoaan. Asyuimme sisään ja samassa tajusin että ei helevtti... Siinä se oli, Remuksen petaamaton sänky. Remus oli hyvin siisti ja ei koskaan jättänyt jälkiään siivoamatta (paitsi jos kyseessä oli jonkin lainen pränkki minkä me neljä teimme jollekulle) Remus pysähtyi sänkynsä eteen ja näin takaata päin kun hän laittoi kätensä rennosti puuskaan. "jaahas, taisin sitten unohtaa pedata sänkyni" rauhallinen ja hymyilevä ihastukseni sanoi kääntyessään meihin päin ennen kun kävi petaamassa sänkynsä, huh, läheltä piti. Onneksi hänluuli itse unohtaneensa pedata sänkynsä vaikka se oli oikeadti minun syytäni kun siinä olin nukkunut. Olin vähän punastunut joten hireoin silmiäni pari kertaa ja istuin sänkyni päätyyn kuuntelemaan jamesin "jännittävää joulu tarinaa" ja peterin karkin maiskuttelua.

Noni lol siinä oli taas vähän lyhyempi osa pitkästä aikaa, koska olin unohtanut tän sovelluksen olemassa olon HUPS!

[sanoja noin 565]