Ps: pidetään tää meidän välillä

2. Tylypahkan pikajuna

Nousen ylös autosta juna-asemalla ja katson isääni, joka näyttää hieman haikealle.                    -Hei lukuvuosi menee taas hetkessä älä huolehdi, sanon hänelle hymyillen säälivästi.
-No hei sitten, en pääse enään tästä pidemmälle, lähetä pöllö kun olet peril.., hän sanoo mutta hänet keskeytti sininen Ford Angela, josta kuului järkyttävä räminä. -Heippa iskä nähdään taas keväällä, vilkutan liittyessäni Weaslyjen ja Harryn iloiseen joukkoon. Juoksen päin seinää jo rutiininomaisesti ja katson eteeni nähden tylypahkan pikajunan.
-Pitäkäähän huoli itsestänne ja älkää joutuko ongelmiin, Molly Weasly sanoo katsoen Frediä, Georgea ja Ronia.
-Heihei, toivotamme ja lähdemme etsimään tyhjää vaunua.
-Tuolla on tyhjä vaunu, hihkaisee Ginny ja johdattaa loput porukasta junan takaosaan. Istuudumme mukavasti, Hermione kaivaa kassistaan kirjan, Ron ja Harry alkavat pelata shakkia ja minä ja Ginny vain juttelemme kesäloman kuulumisia.
-Kävimme moikkaamassa Billyä Egyptissä ja kävimme pyramideissa, se oli upeaa kumpa olisitte nähnyt sen, Ginny sanoi hehkuen minulle.
-Kuulostaa upealta, sanoin hänelle hieman kateellisena, sillä itse olin koko kesän töissä saadakseni rahaa.
Matka kului nopeasti muiden kanssa jutellen ja pelaten. Yhtäkkiä kuului merkkiääni radioista.
-Hei oppilaat! Nyt olisi aika vaihtaa kaapunne joten menkäähän vessoihin pukemaan, kuuluu McGarmivan ääni radiosta. Nousen Mionen ja Ginnyn kanssa ylös ottaen kaavut mukaamme ja lähdemme kävelemään lähimpiä vessoja päin. Vain kaksi niistä on vapaana joten sanon heille, että menen muualle vessaan ja lähden kävelemään toisia vessoja päin. Vastaani tulee Blaze, Goyle ja Pansy, jotka mulkoilevat minua ilkeästi.
-Mitäs kuraverinen tyhjätasku, auttoiko äitisi testamentti taloudelliseen ahdinkoonne, sanoo Pansy ivallisesti. Tunnen kuinka viha ja suru ottivat vallan minusta. Yritin sanoa jotain, mutta en pystynyt, olin jäätynyt. Tunsin kuinka kyyneleet kohosivat silmiini ja juoksin pois. Menen vessan lavuaareille ja katson itseäni peilistä. Silmäni punersivat hieman, mutta kasvojenpesu auttoi hieman asiaa. Painan yhden vessakopin ovenkahvan alas ja avaan oven, mutta se ei ollutkaan tyhjä koppi. Minua katsoi sieltä paidaton Draco Malfoy hieman säikähtäneen näköisenä.
-Anteeksi anteeksi!! Huudahdan peittäen silmäni esittäen etten nähnyt tämän upeita vatsalihaksia. Ei minun pitäisi ajatella noin.
-Saatana lukko ei toimi ja sitten sä vaan marssit sisään, platinanblondi luihuispoika sihahti minulle.
-Mä en nähnyt mitään, valehtelen hänelle.
-Kuitenkin tykkäsit, kuraverinen, hän sanoi omahyväisenä.
Sieltä se sana tulikin 'kuraverinen' ihme ettei heti alussa.
-No voitko pitää kuitenkin vauhtia, sanon hänelle.
-Joojoo ihme ettet jäänyt pidemmäksi aikaa, hän kiusoitteli.
________________________________
                                Dracon nk
Napitan paitaani ja mietin, miksi tuo tyttö näytti niin surulliselle. Hän selvästi yritti peitellä sitä, mutta näin sen hänen silmistään.
-Ootko sä jo valmis? Hän kysyy nopeasti.
-Eikö sulle olla opetettu kärsivällisyyttä, sanon hänelle. Hän tuhahtaa ulkopuolella.
-No ainaki vanhempani...isäni siis kohtelee muitakin kuin puhdasverisiä. Kuulen hänen äänessään epävarmuuden mutta sisälläni alkoi kiehua ja avasin nopeasti kopin oven pamauttaen sen seinään. Kävelin suoraan tyttöä vastaan ja tönäisin hänet seinää päin. Otin hänen kaulasta kinni, mutta en kai kovin kovaa.
-Sä et puhu mun perheestä mitään tai sulle ja sun jästi-isälles käy huonosti! Huutaen hänelle edelleen pitäen hänen kaulaansa.
-Te ette ikinä tule olemaan meidän tasolla, huudan ja huomaan, että tyttö yrittää haukkoa happea, mutta ei pysty käteni takia. Päästän lopulta irti ja nään kuinka hän lyyhistyy lattialle edessäni.
-Voi ei mitä mä menin tekemään, säikähdän omaa tekoani ja menen kyykkyyn hänen luo. Häntä selvästi huippaa ja hän haukkoo edelleen henkeä tasaakseen hengityksensä.
-M-mä olen niin pahoillani, sun kannattais mennä makuulle se vois auttaa, sanon hätääntyneenä. Hän kääntää katseensa minuun ja näyttää pelokaalta, mutta ottaa kuitenkin neuvoni ja menee makuulle. Menin istumaan hänen viereen ja hän laskee päänsä syliini vahingossa. Hän on jo nostamassa sitä pois, mutta päätän sanoa: -Ei se mitään lepää nyt vaan. Hän katsoo minua hämmentyneenä.
________________________________
                                 Sigridin nk
Ajatukseni harhailevat, mutta katson pojan anteeksipyytäviin silmiin. Nousen kuitenkin ylös.
-Mun on pakko vaihtaa mun vaatteet, sanon ja nousen ylös niin että meinaan kaatua.
-Ootko sä varmasti okei? poika kysyi.
-Joo olen mä, sanon.
-Mä en tiedä mikä muhun meni, etkai kerro kenellekkään tästä? Hän pyysi ja nyökkään hänelle myöntymyksen merkiksi.
Menen koppiini ja alan itkemään. Minua pelotti ja olin silti kiitollinen. Olen ihan sekaisin, mutta sen tiedän että hän on rikki.

Tässä tää kakkososa sanoja 658. Huomenna tai illemmalla lisää💕