The Marauders

13~ 500 LUKUKERTAA?!!

Otsikko kertoo kaiken. 😳❤️
Ja tarinaan..

Remus tuijjotteli ikkunasta, joka oli hänen vieressään, huispaus kentän suunnille. Peli oli luultavasti jo ohi, mutta kyllähän se lopputuloksenkin tietäminen auttaisi. Oli kulunut kolme tuntia siitä kun Sirius, James ja Peter olivat käyneet siellä, tai kuten Sirius - siis anturajalka-, muistutti koko ajan, Sarvihaara, matohäntä ja anturajalka, olivat käyneet.

"No?" Remus kysyi kun pojat olivat pysähtyneet hänen viereensä. "Arvaa." James sanoi hengästyneenä. "Voitto?" Remus arvasi Peterin vienosta hymystä. "Kyllä!" Sirius sanoi.

"Tykkäsin eniten Jamesin viimeisestä kopista." Peter sanoi. "En nähnyt peliä, kertokaa." Remus sanoi, häntä harmitti vielä enemmän ettei nähnyt ottelua, kun pojat alkoivat kertoa hänelle ottelun kulkua.

9.23 aamu, suurisali, Lilyn näkökulma

"Potter vilkuttaa." "Voi voi." "Mikset sinä pidä hänestä?" Reeta kysyi Lilyltä. "En vain pidä, hän on ylimielinen ja inhottava, hän kävelee ympäri tylypahkaa kuin omistaisi koko paikan, ja hän sattuu olemaan kaikkien lemppari." "Nimenomaan! Kaikki pitävät hänestä, ja hän pitää sinusta." Reeta sanoi ja tökkäsi Lilyä kylkeen. "Severus tuli, pitää mennä!" Lily sanoi äkkiä ja lähti kohti luihuisen pöytää jossa Severus Kalkaros oli juuri noussut. "Ai hei." Severus sanoi. "Hei! Tuletko katsomaan peliä kanssani?" Lily sanoi. "Olin ajatellut mennä kirjastoon, haluatko mennä katdomaan Jamesia vai?" Severus sanoi, Lily kuuli hänen äänessään paheksuntaa, hän myös näki pienen vilkaisun Jamesia kohti. Juuri silloin James, Peter ja Sirius lähtivät pois suuresta salista, kohti sairaalasiipeä.

"En halua! Hyi, haluan kannustaa tupaani tietenkin!" Lily puuskahti ja he lähtivät kohti huispauskenttää. "Entä ensi peli?" Severus kysyi. "Miten niin?" "No se on taas luihuinen vastaan rohkelikko.." "Mitä siitä?" Lily sanoi kummastuneena, he olivat nyt puolivälissä huispauskentälle.
"Nokun molemmat kannistavat omaa puoltaan." Aivan, se oli joka vuotinen ongelma, jonka he ratkaisivat sillä etteivät joko puhuneet toisilleen pariin päivään, tai riitelivät siitä, kumpi nyt ikinä voittikaan. "Kannatan 'ei puhuta' taktiikkaa." Lily sanoi. "Aivan, se on jätkevämpää kuin riitely." Severus vastasi.

He pääsivät perille huispauskentälle, päivä oli puolipilvinen, joten se auttoi pelaajia. "Aika hyvä peli ilma, mutta tuo pilvi tuolla näyttää siltä että alkaa sataa." Lily sanoi osoittaen tummaa pilveä, kielletyn metsän yllä. "Aivan.." Vaitelias Severus sanoi. Severus muuttui aina vaiteluaaksi, kun hän joutui lähelle rohkelikkoja, hänestä ei oikeen tykätty, ei todellakaan, siitä piti huolen James ja Sirius.

"Älä nyt, kyllä sinä voit puhua." Lily sanoi kun he olivat istuutuneet katsomon laitaan, - rohkelikot olivat kaikonneet ihmeellisesti heidän ympäriltään- "enkä voi." Severus sanoi, lähin rohkelikko vilkaisi Lilyä kummastuneena. Moni rohkelikko ihmetteli miksi Lily edes oli Severuksen kaveri, tai kuten he sen sanoivat, "sen oudon kalkaroksen". Yksi syy miksei Severuksesta pidetty, oli se että James ei tykännyt hänestä, ja koska James oli komea, hauska, hyvä huispauspelaaja, ja sattui noin muutenkin olevaan kaikkien lemppari, kaikki olivat samaa mieltä.

"Ja rohkelikon jahtaaja Potter saa kiinni!" Selostamosta kuului ääni, Lily ei tunnistanut ääntä, mutta ei hn siihen paljoa keskittynytkään. "Jes!" Hän kiljui yleisön mukana kun James kuljetti kaatoa kohti korpinkynnen maalisalkoja. Severys mulkaisi häntä. "Kannustan rohkelikkoa, en häntä." Lily sanoi mulkaisten Severusta.

"Ja Potter tekee maalin! Rohkelikko johtaa siis 30 pisteellä!" Selostamosta kuuluu. Lily kannusti niinkuin muutkin Rohkelikot katsomossa. Lily huomasi kun James iski hänelle silmää. Hän mulkaisi tätä.

"Typerä potter." Hän mutisi kun he kävelivät kentältä pois. Heidän ohitsensa meni joukko rohkelikkoja jotka hurrasivat ja kävivät Jamesin parhaita nappauksia läpi. Rohkelikko oli voittanut 60 pisteellä, rohkelikko oli saanut siepin, mutta korpinkynsi oli ennen sitä kirinyt heidät kiinni, ja ohitse.

"Korpinkynnet ovat kyllä paha vastustaja." Lily sanoi Severukselle. "Sanoisin jopa että pahin jos en tietäisi sisäpiirin tietoa suoraa luihuisen uudesta joukkueesta. Hän hymyili Severukselle." Sinä sanoit ettet kerro kenellekkään." Severus sanoi totisena." Hän lisäsi vielä vilkaisten luihuis joukkosa järven vieressä. "He tappavat minut jos saavat tietää." "En minä ole kertonut kenellekkään."

He juttelivat pelistä, huispauksen säännöistä, (yleinen kiistan aihe), ja kun he tulivat suuren salin ovelle, josta luihuiset lähtivät kellareihin, ja rohkelikot ylös, he erosivat. "Hei sitten!" Lily sanoi kun käveli portaita ylös. "Hei!" Severus sanoi ja lähti alas luihuisen oleskeluhuonetta kohti.

Klo. 12, Siriuksen näkökulma. Sairalasiipi

"Ja sitten hän onnistui jälleen tekemään maalin!" Innokas Peter selitti Remukselle. "Kolmas?" "Niin niin, KOLMAS!" "Joo se oli hyvä peli," Sirius sanoi mulkaisten Peteriä ettei tämä huutaisi. Matami Pomfri mulkoili heitä, hän hoiti juuri erästä puuskupuhin kolmos luokan oppilasta, joka oli tippunut katsomosta, kannustaessaan Jamesia.
Mutta ei siitä enempää..

"Me ei enää saada käydä täällä jos sinä huudat noin." Sirius sanoi. "Aivan.." Peter punastui. Matami Pomfri tuli heidän viereensä, hän tökkäsi Siriusta kauemmas Remuksesta ja kumartui tämän ylle. "No niin, mitenkäs sinun jalkasi voi?" Hän sanoi tutkien jalkaa jossa näkyi selvästi vieläkin syvä viilto, mutta se oli kuin, sisään vetäytynyt, kuin siihen olisi kasvanut kuori päälle, ja kuin se olisi yhä jalan sisäpuolella, iljettävä.

"Minusta se näyttää hyvältä." Pomfri sanoi tutkittuaan jalan, kelmlt olivat olleet hiljaa, kuunnelleet lopputuloksen. "Voit lähteä." "Oletko varma?" Sirius tuijotti Matami Pomfria. "Kuuta.. Tarkoitan Remus tarvitsee parasta hoitoa." "Ja sitä hän saa, menemällä oleskeluhuoneeseenne, ja lepäämällä." Pomfri sanoi ja kääntyi pois. "Noniin sitten, auttakaa minut ylös!" Remus sanoi ja nousi istumaan. Sirius auttoi Remuksen jaloilleen, Remus tunnusteli jalkaansa. "No?" "Se tuntuu aika hyvältä."

"Voisitteko mitenkään hakea minulle kurpitsa leivoksen? Kamala nälkä." Remus sanoi katsoen Siriusta. "Hah, nyt sitä hyödynnetään kaikki ilot heti vai?" "Nyt kun on mahdollisuus." Remus virnisti Siriukselle. "Hyvä on, minä haen, minä haen, voi voi." "Minä voin tulla mukaan!" Peter innostui, kaikki katsoivat häntä. "Mitä?" "Sitä vain että kun et ole koskaan edes halunnut tulla mukaan?" Sirius sanoi. "Niin, haluan vain tietää missä keittiö on." "Aivan." He nauroivat.

"Peitä silmäsi. Nyt eteenpäin, vielä, vielä.." Sirius kuljetti Peterin käytävään jossa maalaus hedelmistä odotti. "Miksen minä saa tietää missä keittiö on?" Peter sanoi. "Koska muuten kukaan ei saisi enää ruokaa, kun sinä söisit kaikki ruuat." Sirius naurahti. "Onpa huvittavaa." "Noniin olemme perillä." "Olemmeko!" Peter sanoi ja innostui niin että kaatui. "Hah." Sirius naurahti kutittaessaan päärynää. Ja kun hän oli kutittanut päärynää, maalaus muuttui oveksi, ja se heilahti auki. "Vau." Peter kuiskasi nähdessään suurensalin kokoisen jättimäisen salin, jossa kotitontut vilkuilivat tulijoita kiinnostuneina, sekä valmistelivat iltaruokaa.

Olen muuten pahoillani mahdollisista kirjoitusvirheistä. Mun puhelimessa on oudot asetukset joilla tämä korjaa ja poistaa sanoja väleistä, kuten jotain Harry Potter sanoja, normaaleiksi sanoiksi. (en keksi esimerkkiä.) Mutta sain vihdoin ainakin tämänkin luvun julkaistua, TÄSSÄ KESTI KAUAN, muttakun ei kitjoittamisesta ole tullut kuukausiin yhtään mitään. Olen myös keskittynyt enemmän inspiraatio kirjaani. Terveisin: hidas kirjoittaja.