The Marauders

11~Keittiö

Niin, ja mä tiedän kyl et tylypahkassa kotitontut ei kävele ympäriinsä mutta tein se ny noin ku en keksiny miten muutenkaa ne ois saanu siitä selvää.

Pienet kotitontut toivat heille vaikka mitä herkkuja. Vanilijaviinereitä, porkkanakakkua, keittoja, vaikka mitä. "Vau.." Pojat ähkäisivät yhtä aikaa. Nälkä iski luijempana. James ja Sirius hotkivat vaikka kuinka paljon.

"Ei jaksa enää.." Sirius sanoi ja työnsi lautasellisen ruusukeittoa kauemmaksi itsestään. "Selvä herra." Yksi kotitonttu kimitti ja kumarsi. "En minäkään kiitos." James sanoi, hän meinasi oksentaa jo. "On se ihme kun pää sanoo että lopeta syöminen, mutta vatsa sanoo, jatka. Niin kumpaa kuuntelet? Tietty vatsaa." Sirius sanoi naurahtaen Jamesille. "Jep!" James sanoi nauraen.

"Saisiko olla välipalaa vietäväksi ylös?!" Eräs pieni kotitonttu kimitti kun Sirius ja James olivat lähdössä takaisin yläkertaan. "No jos saisimme vaikka.. toffee kuppikakkuja." James sanoi. "Neljä kiitos." James lisäsi. "Kyllä!" Kotitonttu sanoi ja kumarsi.

"Kiitos todella paljon!" James sanoi kotitontuille jotka olivat kerääntyneet Jamesin ja Siriuksen ympärille, -ne säteilivät ilosta-, ja he lähtivät ovesta ulos, sulkivat sen takanaan ja hymyilivät toisilleen. "Vau!" Sirius sanoi Jamesille. "Ihme kun noin jättimäinen huone, emmekä me edes tienneet siitä." Sirius sanoi hämmentyneenä, ja samalla innoissaan. 

22.11, rohkelikonoleskeluhuone.
"Tiedätkö mikä olisi siistiä?" James kysyi tuijottellen ikkunasta ulos.
"Vaikka mitkä asiat," Sirius sanoi, hän alkoi luetella niitä: "lohikäärmeen omistaminen, mm tason huispaus joukkueessa pelaaminen, että tietäisimme mitä kaikkea kielletyssä metsässä on.." "Ei ei ei!" James keskeytti Siriuksen. "Tai siis joo.. mutta se että tietäisimme mitä kaikkea tylypahkassa on." James sanoi. "Niin, niin olisi." "Koska nytkin me löysimme keittiön, josta emme aikaisemmin tienneet." James jatkoi.
"Joo, niin olisi." Remus puuttui puheeseen. "Vaikkapa hiljainen huone jota kukaan muu ei löydä." Hän jatkoi, he nauroivat. Remus luki jälleen kirjaansa, Peter teki läksyjään, James katseli ulos ikkunasta ja Sirius pelleili sauvallaan.  "Jokin, kartan tapainen." Sirius keksi. "Niin." James sanoi.

Kuukausi meni ja joulu lähestyi. 22.12  Tylypahkan piha.
Sirius heitti Remusta takaraivoon isolla lumipallolla. "Haa!" Sirius huudahti. "Vai niin?! Rupeat sotajalalle?" Remus huusi nauraen ja heitti Siriusta olkapäähän. James heitti Peteriä, Peter heitti ohi Siriuksesta.

24.12. Makuuhuone.
"Kiitos Remus!" Peter sanoi ja otti jokamaunrakeen isosta karkkipussista jonka Remus oli antanut tälle lahjaksi.
He avasivat lahjansa ja lähtivät syömään.

1.1
"Se on valmista." "Oikeasti?" "Oikeasti." Remus vastasi Peterille. Hän sekoitti  lientä heidän makuusalissaan, he peittivät sen aina näkymättömyys viitalla, kun eivät tarvinneet sitä. 
"Noniin, kaksi kuukautta ja olemme valmiita." Sirius totesi. He olivat hiljaa, kaikki miettivät mitä edessä oli tulossa. "Noniin, eiköhän laiteta lehdet suuhun." James katkaisi hiljaisuuden. "Niin." Sirius sanoi.
"Kippis." Peter, Sirius ja James sanoivat, kilistivät lehtiään ja laittoivat ne suuhun. Remus katsoi vierestä peloissaan. Maku oli omituinen, lehti kiinnittyi kieleen, sitä ei voinut nielaista.

"Kaikki hyvin?" Remus kysyi aamiaisella. "On, outoa kun suussa on jokin, jota ei voi nielaista, mutta ei voi myöskään sylkäistä pois." Sirius sanoi.
"Niin." Peter sanoi.

1.2 makuusali.
"3..2..1!" Sirius sanoi, ja ykkösellä he kaikki ottivat lehden suustaan. "Omituinen tunne." James kysyi. Peter pelleili kielellään.  Remus katsoi vierestä. "Noniin." Remus sanoi.
Seuraavan kuukauden ajan he joivat joka kuukausi, he muistivat juoda lientä, ja he miettivät koko ajan eläimiä, miksi muuttuisivat. Melkein kokoajan..

1.3.
"Olemme tehneet tätä kaksi kuukautta!" Sirius vinkaisi kun joi viimeisen pistävän lasillisen lientä. "Nyt, olemme valmiita.." James sanoi. "Sen pitäisi toimia nyt." Sirius lisäsi. "Minä ensin!" Sirius lisäsi. Hän meni kauemmaksi ystävistään, ja nipisti silmänsä suppuun. Hän ajatteli ison mistan koiransa sekalaista turkkia, tuuman pituisia hampaita, silmiä, sitä kuinak se oli kuin karhu ja sitä kuinka sen mustat pitkät jalat olivat karhun voimaiset..

Sitten.

Peter kiljahti. Remus ja James henköisivät: "vau.."

Keskellä heidän makuusaliaan oli iso karhun kokoinen koira, musta turkki, tuuman pituiset hampaat. Koira näytti olevan hämillään, sitten se hyppäsi ilmaan haukkui kovaa ja hyppeli ympäri huonetta. Pian, poks, ja keskellä lattiaa seisoi taas Sirius, hän hymyili. "Se onnistui! Se onnistui!" Hän kiljui. "Shhhhh!" James Peter ja Remus suhisivat, vaikka hymyilivät hekin. 

"Nyt minä!" James sanoi innoissaan. Hän ajatteli suurta uros hirveään, sen pitkiä, teräviä sarvia, ruskeaa turkkia, silmiä. Ja pian. Poks! Suuri uroshirvi joka osui kattoon, seisoi heidän makuusalissaan. Jameskin muuttui takisin ihmiseksi. Sitten hänkin kiljui.

Peterin vuoro. He odottivat hiljaa, sitten, Poks! Rotta kipitti heidän sänkyjensä alla.
"Te onnistuitte! Te onnistuitte!" Remus huusi innoissaan.

3.3 suurisali
"Monesko päivä seuraava täysikuu on?" Sirius kysyi. Oli maanantai ilta. "30.3" Remus vastasi päivän profeetan yli.  "Tästä tulee kivaa.." Sirius sanoi hieroen käsiään yhteen. "Varmasti.." Remus sanoi pyöräyttäen silmiään. "Miten me nyt teemme sen?" Janes puuttui keskusteluun.
"Minä menen sinne Matami Pomfrin kanssa, ja te seuraatte meitä sinne Jamesin viitan alla." Remus sanoi. 
"Onnistuuko se varmasti?" Peter sanoi pelokkaasti.  "Onnistuu, onnistuu." James kannusti.

29.3   klo 23.55
"Noniin."  James sanoi.
"Mennään." Sirius sanoi totisesti Jamesille. He saapuivat Peterin kanssa  tällipajulle, matami Pomfri oli tullut heitä matkalla tällipajulle, joten reitti oli selvä. "Peter." James sanoi ja nyökkäsi Peterille kun oli riisunut viittansa. "Menen." Peter sanoi, ja pian, pieni rotta kipitti kohti tällipajun vartta, se tökkäsi kyhmyä tämän varressa. Ja puu pysähtyi.  James ja Sirius nyökkäsivät toisilleen ja muuttuivat uros hirveksi, ja isoksi koiraksi.

Tää luku oli nyt vähän lyhyempi, koska halusin kirjottaa tähän tästä  sarjasta. Jos oot lukenut koko tän tarinan, oon super kiitollinen💕, jos et, ja oot skipannu lukuja, miksi? Ei siinä, siitä vaa jos sua ei kiinnosta, mutta olkaa kilttejä ja sanokaa parannuksia tähän sarjaan! Mä oon pitänyt todella montaa asiaa itsestään selvänä, esim. Yhtäkkiä Jamesilla on vaan näkymättömyysviitta. Ja tää pitäisi kirjottaa ihan alusta loppuun uudestaan jos haluaisin tehä tän paremmaks, ja niin, haluisitteko te jotka ootte lukenu tän, että jatkan tätä kelmien koulu iän jälkeen?

Tän kirjan pää osuus alkaa vasta nyt, eli kun kelmit ovat onnistuneet tulemaan animaageiksi, valitettavasti tänkin ois voinut tehä paremmin. (Buum! Yhtäkkiä siinä on vaan rotta, koira ja uroshirvi😂)  skippasin siis koko sen ajan kun ne piti sitä lehteä suussa yms.  Kiitos siis jos luit tänkin aivan turhan höpötyksen, jos siis luit. Kiitos💕🥴.

320 LUKUKERTAAAAA🥺❤ mä jouduin päivittää tähän lukuun ku en oo toista saanu vielä valmiiks, TE LISÄÄNNYTTE LIIAN NOPEASTI EN EHI JUHLIA! (sori ku seuraavas luvus kestää mut ei oo ollu kyl yhtää inspist. Yritän nyt taas ryhdistäytyy ja kirjottaa enemmän.)

-Minä💕