Wolfstar - Monimutkainen rakkaus

Sinä olet ihastunut minuun

Remus

Katsoessaan Darenan tuikeasti välkkyviin silmiin, Remus ei voinut olla tuntematta outoa möykkyä sisällään. Häntä ärsytti. Tässä täytyi olla jollakin tavalla kyse Siriuksesta. Siitä hän saattoi jopa kaikessa epävarmuudessaan olla kaksisataaprosenttisen varma, että Siriuksen tyttöystävä ei itse olisi kutsunut häntä salaperäiselle yölliselle retkelle Suureen saliin. Mutta miksi ihmeessä Sirius haluaisi hänen tapaavan tuon kuivakantylsän sinipäisen ilmestyksen? Sille Remus ei löytänyt kerta kaikkiaan mitään järkevää syytä. Yleensä hänen aivonsa olivat loputon, uuvuttava ajatusten törmäyskohta, mutta tällä hetkellä mieli löi tyhjää. 

"Darena?"

Tyttö katsoi Remusta kyllästyneenä, aivan kuin miettien, kannattiko tuollaisen kysymykseen ylipäänsä vastata. Ilmeisesti tämä ei keksinyt parempaakaan ajanvietettä, sillä pian kuului vastaus: "James."

Remus huokaisi sisäisesti. Tai hän oli ainakin suhteellisen varma, ettei ollut oikeasti huokaissut. Darena ei ollut edes viitsinyt opetella hänen nimeään, vaikka oli seurustellut Siriuksen kanssa äärettömän pitkältä tuntuvan ajan. Hän kuitenkin koki tarpeettomaksi korjata virheen, joka luultavasti ei merkinnyt tytölle enempää, kuin kärpänen jossakin ruokasalin ikkunoista. "Mitä luulet meidän tekevän täällä?"

Darena kohautti olkiaan ja tuhahti. Ilmeisesti tätä ei kiinnostanut tippaakaan keskustella jonkun kanssa, joka ei pursunnut meheviä juoruja tai viettänyt aikaansa liimautuneena tämän huuliin. Tietäisitpä vain juoruista, joista minä tiedän. Kiusallinen hiljaisuus laskeutui kaksikon välille. Remus ei kehdannut tuijottaa Darenaa, joka ei selvästikään ollut aikeissa aloittaa mitään syvällistä keskustelua. Sen sijaan hän antoi katseensa vaeltaa valtavista, kivisistä seinistä koristeellisia ikkunanpieliä pitkin aina loihdittuun kattoon saakka. Nyt tähtitaivas loisti kirkkaana ja kuu oli vielä optimistisen pieni. Katosta heijastuva valo loi kuvioita pitkien tupapöytien pinnoille, ja... Saattoiko se olla?  Aivan kuin hän olisi nähnyt jonkin liikahtavan pöytien välissä. Remus siristi silmiään, mutta ei nähnyt mitään. Hienoa, kaikki pitävät sinua jo raivohulluna draamakuningattarena. Nyt sinä kaiken lisäksi olet tulossa hulluksi. Hän pudisti päätään nopeasti, ikään kuin moittiakseen itseään vainoharhaisuudesta, ja sanoi sitten: "Ehkä minä sitten lähden, jos tämä oli tässä."

Hän kääntyi poispäin Darenasta ja oli lähtemässä harppomaan takaisin kohti Suuren salin ovia, kun tyttö yhtäkkiä avasikin suunsa: "Sinä olet ihastunut minuun."

Nopeammin, kuin ehti edes kunnolla reagoida Darenan sanoihin, Remus oli käännähtänyt ympäri ja tuijotti nyt tyttöä kuin pahemman luokan tanopäätä. "M-mitä?" oli ainoa jollakin tasolla järkevä sana, jonka hän sai ulos häkeltyneestä mielestään. 

"Sirius tietää, ja nyt hän yrittää parittaa meitä yhteen", Darena sanoi, kuin asia olisi itsestäänselvyys, "en ole aivan niin tyhmä, etten olisi tajunnut." Lausetta seurasi erittäin näkyvä silmienpyöräytys. 

"Mutta sinä seurustelet Siriuksen kanssa, enkä minä todellakaan -"

"Älä viitsi", Darena tuhahti, "hän haluaa meistä parin, jotta pääsisi itse eroon minusta. Ja missäpä parempi tilaisuus, kuin siinä, että kaveri paljastaa suuret tunteensa. Ihan näin meidän kesken, Sirius taitaa olla homo. Luuletko, että hän ja se Potter..." 

"Ei, Darena, sinä et nyt ymmärrä, en todellakaan tajua, mistä olet saanut tuollaista päähäsi, mutta minä en... sinä et ole se, johon..." Remus takelteli liian hämmentyneenä tilanteesta. Mitä hänen kuuluisi sanoa? Että oikeasti hän piti Darenaa ylimalkaisen ärsyttävänä ja oli naurettavasti lankeamassa tämän poikaystävään?