lights down low // dramione (aloitettu 31.8.2020)

Kuudes

"Hermione, mä en millää haluais tehrä tätä mutta sun on pakko mennä Malfoyn kanssa käymään Dumbledorel. Anteeks, mutta en voi kohdella sua eri tavalla ku muita", Hagrid huokaisi pettyneenä. Sisälläni huokaisin helpotuksesta, ettei ainakaan vielä mitään sen pahempaa ollut sattunut. Malfoy oli elossa ja minä vielä, ainakin toistaiseksi, Tylypahkassa.
Nyökkäsin Hagridille ja lähdin kävelemään kohti Tylypahkaa. Kaikki tuijottivat minua hämillään, jopa Harry ja Ron katsoivat minua hämmentyneen näköisinä. Hymyilin heille vaisusti vaikkei tässä tilanteessa ollut mitään ilonaihetta. Olin matkalla Tylypahkan rehtorin kansliaan kertomaan tapahtuneesta. Malfoy mukanani. Se pahensi asiaa rutkasti.
Kapusin mäkeä ylös nopeasti katsomatta taakseni. Arvasin Malfoyn olevan aivan kintereilläni.
"Odota", hän murahti takaani. Pysähdyin. Käännyin.
"No mitä nyt?" ärähdin tuijottaen Malfoyta suoraan silmiin. Hän tuli minua lähemmäksi. Värähdin ja siirsin katseeni maahan. Hän tuli vieläkin lähemmäs ja näytti kättään. Siinä oli verinen haava.
"Haluatko sä tosissasi satuttaa mua? Sopii yrittää", Malfoy virnisti.
"Susta on yhtäkkiä tullut agressiivinen. Ei sun kaltaisesta uskoisi", hän jatkoi katsoen haavaansa hymyillen.
"Kuule, samat sanat sinulle. Paitsi että sun kaltaisesta uskoisin", vastasin. Malfoy siirsi katseensa minuun, hänen virneensä vain syveni ja syveni.
"En mä agressiivinen ole, en yhtään sen enempää kuin ennenkään. Nautin siitä, kun saan mun kosketuksella sussa reaktion aikaan, äläkä väitä etten olisi oikeassa. Lamaannut täysin etkä pysty vastustamaan sitä. En tiedä mitä se on, mutta sä olet mun pauloissa, Granger, halusit tai et. Myönnä se itsellesi niin sulla on helpompaa itselläsikin", Malfoy hymähti ja hipaisi leukaani. Hän tuijotti minua. Raivo sisälläni kasvoi. Mitä hän oikein luuli? Mistä hän oikein puhui?
"Kuules nyt. Mä en tiedä mitä sä höpiset, mutta me voitais nyt jatkaa matkaamme Dumbledoren luokse. Jos viitsit, niin voisitko olla hiljaa", kivahdin ja käännyin kävelemään kohti Tylypahkaa.

Kumma kyllä, Malfoy ei avannut suutaan enää uudelleen yhteisen matkamme aikana. Saavuimme tyhjiä käytäviä pitkin Dumbledoren työhuoneen eteen, patsas siirtyi itsekseen, aivan, kuin Dumbledore olisi tiennyt meidän tulevan. Kävelimme kapeita rappusia ylös kohti hänen huonetttaan.
"Tiedossani on jo kaikki tapahtunut. Ei varmaan tarvi alkaa käymään sitä kanssanne läpi. Neljäkymmentä pistettä rohkelikolta taian käyttämisestä oppilaaseen, samat pois luihuiselta jatkuvan törkeän käytöksen takia", Dumbledore huokaisi selkä meihin päin. Vilkaisin Malfoyta, hän näytti järkyttyneeltä.
"Isäni saa kuulla tästä!" hän huudahti raivoissaan puristaessaan nyrkkejään.
"Sitten isäsi saa myös kuulla siitä, että saatte yhteistä jälki-istuntoa, voitte mennä sinne suoraan tämän jälkeen", Dumbleduro sanoi ja kääntyi ilmeettömänä meihin päin.
"Mitä saamme, jos saan kysyä?" kysyin jännittyneenä. Miten olin mennyt mokaamaan niinkin pahasti, että sain jälki-istuntoa Malfoyn kanssa. Miten tämä oli edes mahdollista?
"Siivoatte pöllölää, joka päivä viikon ajan. Yhdessä. Tunnin ajan aina tuntienne loputtua, taikuutta ei saa käyttää", Dumbledore vastasi nyt kuitenkin hymyillen.

Kapusimme kiusallisessa hiljaisuudessa ylös pöllötornia kohti. Halusin sanoa jotain.
"Vai että isäsi saa jälleen kuulla tästäkin? Koska sinähän et koskaan itse ole tehnyt mitään väärää, etkä koskaan ansaitse sinulle annettuja rangaistuksia. Kuinka itsekeskeinen voitkaan olla?" kivahdin. Malfoy takanani huokaisi syvään.
"Mielestäni seuraamukset siitä, että kohtelen jästisyntyisiä ala-arvoisemmin, ovat täysin turhia. Siitä ei kuulu saada rangaistusta".
Käännähdin Malfoyn suuntaan. Olin aivan kamalan vihainen. Hän tuijotti minua hymyillen ja sipaisi valkoisen hiussuortuvan naamaltaan pois. Hänen keskijakauksensa laskeutui siististi hieman hänen korviensa yli.
"Mitä toljotat? Jatketaan matkaa", hän komensi.
Minä tottelin ja jatkoin matkaani. Tai siis, enhän minä Malfoyta totellut, vaan Dumbledorea. Hänenhän käskystä me täällä olimme.
Pääsimme vihdoin perille kohteeseemme, pöllöt istuivat missä sattuivat, kaikkialla oli sotkuista. Heinää, ulostetta ja kaikkea muuta epämääräistä oli jokapuolella. Milloin tätäkin oltiin viimeksi siivottu?
Malfoy ojensi minulle luutaa muistuttavan toisista harjoistamme, jotka Dumbledore oli meille antanut.
"No, ei kai tässä muu auta kuin ruveta hommiin!" sanoin sarkastisen pirteästi. Malfoy mulkaisi minua ja meni toiselle puolelle pientä pöllölää. Hän alkoi lakaista lattiaa.
Hetken lakaistuamme olimme vähällä törmätä toisiimme.
"Varoisit vähän, Granger", Malfoy murahti. Samassa hänen kaavulleen lensi jotain juuri saapuneesta suurehkosta huuhkajasta. Katsoin hänen selkäänsä. Se oli täynnä ulostetta. En pystynyt pidättelemään naurua, aloin hihittää ratkeamatta katsoen pöllämystynyttä Malfoyta.
"Mitä nyt?" Malfoy hätääntyi. Hän otti kaapunsa pois, tiesin hänen raivostuvan.
Hän alkoi kuitenkin nauraa itsekin nähdessään pöllön aiheuttaman sotkun, nauroimme siinä yhdessä hetken, kunnes joku keskeytti meidät.
"Hermione? Mitä sä-?" tunnistin takaani kuuluvan äänen Roniksi. Käännähdin. Hän, Fred ja George katsoivat minua ja Malfoyta kummissaan. Vilkaisin Malfoyta. Hän näytti nolostuneelta. Samassa hänen katseensa muuttui ärtyneeksi. Kai se oli joku hänen oudoista puolustusmekanismeistaan.
"Mitä tuijotatte? Tuliko saastainen pöllönne tuomaan teille postia?" hän sanoi sarkastisesti.
"Kutsuisin saastaiseksi ennemminkin sinun kaapuasi", Fred naurahti yhteen ääneen Georgen kanssa. He tuijottivat molemmat Malfoyta, mutta Ron tuijotti minua. Hänen katseestaan ei saanut selkoa.
"Mitä te kaksi edes teette täällä?" Ron kysyi hermostuneena.
"Saimme jälki-istuntoa. Onko se niin vaikeasti arvattavissa?" Malfoy vastasi vihasesti katsahtaen minuun halveksivasti.
"Eiköhän tämä ole riittävästi tälle päivälle. Hei hei", Malfoy ärähti ottaessaan kaapunsa varovasti käsiinsä. Hän ohitti Fredin ja Georgen mulkoillen heitä. Roniin hän ei edes katsonut.
"Mistä lähtien tuo on sanonut sulle hyvästit?" Ron kysyi raivostuneena.
"Voi. Oletko mustasukkainen? Huomasitko, kuinka he nauroivat täällä yhdessä? Millaistakohan hauskaa he seuraavaksi mahtavat pitää?" Fred kuiskasi Ronille vinkaten minulle silmää. Ilmeeni oli varmasti nähtävän arvoinen. Mulkoilin heitä aivan kuten Malfoykin.
"Lopettakaa", kivahdin ja otin harjan mukaani.