lights down low // dramione (aloitettu 31.8.2020)

Yhdeksäs

"Miten sulla on muuten mennyt Malfoyn pojan kanssa?" Hagrid kuiskasi hieman apeana kävellessämme kohti hänen mökkiään. Hän luultavasti koki syyllisyyttä antamastaan jälki-istunnosta, vaikkei se edes ollut millään tavallaan hänen syytään, itsehän minä olin malttini menettänyt. Käännähdin katsomaan taakseni, ettei Malfoy ollut kuuloetäisyyden päässä, ja kuiskasin: "Ihan kohtalaisen hyvin itseasiassa. Eilinen ei ollut niin paha, kuin olisi voinut kuvitella".
"No, hyvä sitten", Hagrid huokaisi ja avasi mökkinsä oven minulle. Mitähän joutuisimme Malfoyn kanssa tekemään, toivoin, ettemme joutuisi kahdestaan mihinkään. Hagridin kanssa oli nimittäin oikein rattoisaa jutella, ei ainakaan tarvinnut tapella jatkuvasti.
"Malfoy! Tules nyt! Keitellään kahveet ja odotellaan pimeän tuloa", Hagrid huudahti viittoen Malfoyta sisälle mökkiinsä.
"Voidaan me teetäkin tehrä", hän lisäsi nähtyään irvistykseni. Naurahdin hermostuneesti, mitähän varten mahdoimme odottaa pimeän tuloa? Kaikenlaiset skenaariot liikkuivat päässäni samalla, kun tuijotin sisään mökkiin astelevaa Malfoyta. Hänen ilmeensä oli jälleen kerran halveksiva ja inhoa täynnä.
"Kuka tälläisessä haluaa asua, vapaaehtoisesti vieläpä?", hän ärähti. En ollut varma kuuliko Hagrid, mutta minä ainakin kuulin, ja loukkaannuin hänen sanomastaan varmaan enemmän kuin itse talon omistaja.
"Ole hetki hiljaa, jooko?" kuiskasin tälle vihaisesti. Draco virnisti ja tuli minua lähemmäs hipaisten kättäni. Kylmät väreet aaltoilivat kehoani pitkin käsistä selkään ja selästä kohti jalkojani. Malfoy käveli ohitseni kohti Hagridin koiraa Toraa, hän alkoi silittää koiraa hellästi. Näky oli Malfoyn ärsyttävää luonnetta lukuun ottamatta oikeastaan todella suloinen. Tora selkeästi piti Malfoyn kosketuksesta, tavallaan olisin halunnut olla siinä Toran paikalla.
"Kahvit olis ny keitettynä. Sori Hermione mulla ei ollu teetä ollenkaa jäljellä. Kelpaisko sulle Malfoy?" Hagrid keskeytti kummalliset ajatukseni. Katsahdin Malfoyhin, hän pudisti päätään. En yllättynyt tämän kieltäytymisestä Hagridin kahvista, sillä Dracolle ei varmastikaan kelvannut mikään muu, kuin kaikkeista ylellisimmät juomat.

Kahvit juotuamme Hagrid antoi minulle ja platinanblondille viholliselleni tehtäväksi lähteä kiellettyyn metsään sovittelemaan kentaurien kanssa metsän rajoista. Hagridin mukaan sovittelussa ei olisi mitään vaarallista, kunhan vain olisimme asiallisia ja pysyisimme aiheessa. En sinänsä uskonut, että kentaurit tekisivät minulle mitään, sillä olin Harryn ystävä, mutta Malfoysta en voinut luvata mitään. En halunnut hänelle oikeasti mitään suurta pahaa, vaikka olinkin hyvin katkera hänelle kaikesta hänen tekemästään.
"Kahdestaan metsään. Tämähän on lupaavaa", Malfoy virnisti ärsyttävästi. Naurahdin teennäisesti ja lähdin kävelemään kohtii metsää. Toivoin, ettei Malfoy puhuisi minulle sanaakaan. Tällä hetkellä ei huvittanut kuunnella hänen niin sanottuja tietämyksiään siitä, kuinka minä olin muka lääpälläni häneen.  Toivomukseni oli kuitenkin turha, sillä hänen naljailunsa alkoi heti.
"Hei Granger, huomasin miten katsoit mua siellä sen isojalan mökissä", Malfoy naurahti takanani.
"Älä kutsu häntä isojalaksi", ärähdin.
"Sitä paitsi en edes katsonut sinua, katsoin Toraa", lisäsin ärsyyntyneesti. Malfoy oli oikeassa, olin kyllä katsellut häntä, mutta enhän minä sitä hänelle myöntäisi, kun sen myöntäminen itsellenikin oli jo tarpeeksi hirvittävää.
"Katsoitpa. En mä sokea ole, siksi mä myös näen sut viehättävänä", Malfoy hymähti. Mitä? Aivoillani kesti rekisteröidä Malfoyn sanat päähäni. Mahassani alkoi tuntua oudolta, aivan kuin leijuisin jossain ylhäällä. Aivan kuin olisin nousemassa maan pinnalta yhä ylöspäin.
"Lopeta. Pääni ei kestä tuollaista esittämistä", mumisin. Nyt ainakin viimeistään paljastin tunteeni tätä kohtaan, sillä tajusin kuulostaneeni todella katkeralta.
"Hei", Malfoy huudahti ja otti minua kädestäni kiinni kääntäen minut ympäri.
"En mä aina esitä. Vaikka ehkä haluisinkin", hän katsoi minua suoraan silmiini. Hän ei hymyillyt, ei virnistänyt, eikä katsonut minua normaalilla inhoa täynnä olevalla ilmeellä. Ihoni meni kananlihalle hänen pitäessän kädestäni kiinni. Draco nosti toisen kätensä ilmaan ja otti leuastani kiinni. Hän hiveli kasvojani sormillaan, tunsin tämän sormuksien kylmän hopean ihollani. Väreily täytti kehoni, Malfoy siirtyi minua lähemmäs ja kumartui hiukan. Hänen kasvonsa siirtyivät entistä lähemmäksi omiani, kunnes huulemme koskettivat. Vastasin hänen suudelmaansa. Vastasin Malfoyn suudelmaan. Malfoy siirsi kätensä takaraivolleni ja otti hieman otetta hiuksistani. Suudelma jatkui yhä.
"Mitäs täällä tapahtuu?" möreä miesääni kysyi juuri kun olin tarttumassa Malfoysta kiinni. Malfoy päästi minusta nopeasti irti ja katsahdimme molemmat eteemme hämmentyneinä. Joukko kentaureja seisoi edessämme ja tuijotti meitä huvittuneina. Tunsin punan nousevan kasvoilleni, onneksi metsässä oli pimeää.
"Tulimme puhumaan kanssanne", mumisin hermostuneesti. Ääneni värisi.
"Mistäs neiti haluaisi puhua?" yksi joukon suurimmista kentaureista kysyi kohteliaasti. Kaikkien katseet olivat nyt kiinnittyneet minuun. Yritin saada päähäni kaiken, mitä Hagrid oli meille ohjeistanut.
"M-me ollaan Hagridin asialla ja Hagrid taas on Dumbledoren asialla. Eli tavallaan käsky tulee suoraan Dumbledorelta itseltään. Kuulemma olette joukkona käyneet Tylypahkan omistamilla alueilla metsässä, joka on tarkoitettu opetusalueeksi. Sinne ei ole asiaa", änkytin yrittäen puhua mahdollisimman asiallisesti.
Kentaurit katsahtivat toisiaan kummissaan.
"Minä en ainakaan ole käynyt opetusalueilla", yksi kentauriuroksista vastasi tuijottaen minua.
"Minä ja pari muuta käytiin siellä yhtenä päivänä, kun huomattiin kaksi hahmoa liikkumassa metsässä. En tiedä mitä niillä oli mielessä kun kerettiin keskeyttää niiden retki siihen", hieman pienikokoisempi kentauri hymähti ärsyyntyneesti taempaa.
"En ymmärrä. Ketkä kaksi hahmoa?" olin ymmälläni.
"Te kaksi", kolmas kentauri yltyi keskusteluun. Malfoy liikahti vaivaantuneena vieressäni. Olin hämilläni, en minä ole missään metsässä käynyt Malfoyn kanssa.
"Anteeksi mutta mitä tarkoitat? En ole käynyt metsässä laisinkaan viimeaikoina, olet erehtynyt henkilöistä", tokaisin itsevarmana.
"Tyttö on oikeassa, tuo vaaleampi poika kylläkin oli metsässä, mutta ei tämän saman noidan kanssa. Se oli joku vaaleahiuksinen, ihan eri näköinen kuin tuo tyttö", joku kentaurijoukosta totesi. Mieleeni palautui todellisuus. Malfoy seurusteli sen luihuisen Bellan kanssa? Tämä kaikki oli varmaan taas jotain ihan outoa ja sairasta pilaa. En jaksanut enää olla hänen kiusanteon kohteensa, olin kyllästynyt siihen täysin.
"Ai. Joo. Anteeksi häiriö. Me tästä lähdetään", Malfoy avasi suunsa ensimmäistä kertaa ja käänsi katseensa minuun. Hän viittoi minua kääntymään suuntaan, josta olimme tulleet. Katsoin Malfoyta vihaa täynnä, mutta lähdin kuitenkin seuraamaan häntä.

"Mitä ihmettä sä olet tehnyt metsässä? Mikä ihme tuo äsköinen oli? Miksi oot mua kohtaan nykyään tuollainen? Mikä sua vaivaa?" kysymykset ryöppysivät raivolla suustani. Malfoy pysähtyi polulla edessäni ja käännähti ympäri. Hän otti askeleen eteenpäin kohti minua, mutta otin yhden askeleen taaksepäin.
"Okei. Mä oon oikeesti pahoillani. Tuosta äskösestä siis. En tosiaankaan tiedä mikä muhun meni. Unohda koko asia", hän huokaisi toiveikkaasti. Siirsin katseen hänestä maahan ja puristin nyrkkini yhteen. Ensin hän suutelee minua kaiken sen jälkeen mitä hän on minulle sanonut ja tehnyt, ja seuraavaksi käskee unohtaa kaiken. Tavallaan halusinkin unohtaa kaiken.
"Ei tuossa ollutkaan mitään muistamisen arvoista", töksäytin ja siirsin vihaisen katseeni takaisin häneen. Hän katsoi minua hieman kummaksuen mutta nyökkäsi kuitenkin vastaukseksi ja kääntyi takaisin menosuuntaamme. Jatkoimme matkaamme täydessä hiljaisuudessa, joka ei kyllä haitannut minua ollenkaan. Mikä tahansa oli tässä tilanteessa parempi kuin Malfoyn kanssa keskustelu.

Tosiaan tässä oli yhdeksäs luku, siitä on varmaan 4kk kun viimeksi oon tätä kirjottanu... sori siitä. Toivottavasti tykkäsitte!