Hopeametsäaukion linna 🏰Tauolla🏰

~valot linnassa~

Kavioiden kopse kantautui syvältä Kelohonkalasta. Pian metsän siimeksestä ravasi esiin kaunis kärpäskimo Connemara poni. Ponilla ratsasti tyttö siniset hiukset poninhännällä ja hopeat silmälasit nenällä. Tuon tytön nimi oli Sanna. Ei kulunut kauaakan, kun ponin vauhti hidastui heidän saavuttua tallialueelle. Tallin omistaja Steve oli jo odottanut heidän saapumistaan. Sanna tuli alas ponin selästä ja talutti sen tallin perällä sijaitsevaan karsinaan ja otti ponin varusteet pois. Steve oli sillä aikaa kävellyt talliin sisälle.
"Heippa. Oliko hyvä maasto moonin kanssa?" Kysyi Steve
"Ai moi! Juuh oli meillä ihan mukavaa" Sanna vastasi väsyneenä
"Taidat olla aika väsynyt?" Hymähti Steve
"No joo meni aika myöhään." Sanna sanoi hieman haukotellen
"Sinun olisi nyt parasta mennä kotiin voin hoitaa moonin loppuun" Steve vastasi
"Juuh! Nähdään huomenna" Sanna sanoi ennen kuin kääntyi kannoillaan ja asteli ulos tallista.

~15 minuuttia myöhemmin~

Ovi käy ja keittiöstä astelee ulos noin 40-vuotias mies.
"Sanna tulit viimein kotiin!" Mies sanoo
"Juu! Maasto vähän venyi....anteeksi iskä." Sanna vastaa pikaisesti ennen kuin juoksee huoneeseensa.

Huoneen seinät ovat täynnä piirrustuksia, julisteita ja valokuvia. Sanna heittää ratsastus kamat ikkunan edessä olevalle tuolille ja vaihtaa rennot yö-vaatteet eli shortsit ja ison t-paidan).

Ikkunasta kajastava kuunvalo valaisee Sanna huoneen lattian. Sanna istuu huoneen toisella puolella olevan pöydän ääreen ja avaa päiväkirjan, johon alkaa kirjoittaa päivän asioista.

26.7.2024

~tänään olin ratsastamassa Moonilla maastossa...kuulin taas Kelohonkalasta sitä outoa huutoa, lisäksi hopeametsäaukionlinnaan on taas ilmestynyt valot päälle, vaikka linnan kerrotaan olevan olleen tyhjä satoja vuosia. Joka tapauksessa menemme Saran, Sisun ja Stinan kanssa tutkimaan linna ja katsomme mistä tuo outo valo johtuu.~

~Sanna

Sanna nousi ylös tuoliltaan ja asteli ikkunan vieressä olevalle sängylle ja kävi makuulle. Kellotornissa puolelta toiselle heiluvan kellon ääni rauhoitti Sannan yleensä nukkumaan, mutta ei tänä yönä. Vatsanpohjassa tuntuva kutkutus piti Sannan hereillä aamu kolmeen, jolloin Sanna vihdoin nukahti. Sannan uni oli levotonta ja unessaan hän näki mikä kamalempia hirviöitä ja muuta sellaista, mikä saattoi vaania heitä linnan pimeillä käytävillä, jos he koskaan sinne asti pääsevät.

~Sanna kävelee pimeää käytää pitkin. Tippuvien vesipisaroiden ääni kuuluu kovempaa kuin koskaan ja se todella häiritsee Sannaa. Yhtäkkiä joku tarttuu Sannaa kiinni takaa päin ja vetää hänet maahan.~

Sanna hätkähtää hereille. Kylmä hiki valuu hänen otsaa pitkin ja paidan kaulus on yltäpäältä märkä hiestä. Sanna kurottaa yöpöydällä olevaan vesilasiin. Sannan kurkkua kuivaa ja hänellä on kylmä.... Mitä jos tuollainen olio veisi Sannan oikeassa elämässä eikä unessa. Sanna katsahtaa ikkunasta linnaan, jonka ylemmässä kerroksessa sammuu valot. *Ei siellä asuu vain joku* Sanna ajattelee ennenkuin vaipuu tällä kertaa rauhalliseen uneen.

~hopeametsäaukionlinna~