Hopeametsäaukion linna 🏰Tauolla🏰

~matka alkaa~

Oven vieressä soiva puhelimen herätys herättää Sannan. Hän nousee ja kävelee pikaisesti sammuttamaan sen. Puhelimen ruutu näyttää aikaa *9:30*.
"Voih! Minun pitää lähteä, että en myöhästy."
Sanna vaihtoi vaatteet niin nopeasti, kuin pystyi ja juoksi sitten alakertaan. Missä isä oli jo laittamassa aamupalaa
"Huomenta Sanna! Otatko pekonia?" Kysyi isä virkeänä.
"En ehdi! Hei hei." Sanna vastasi nopeasti
"No m-mutta...." Yritti isä huutaa Sannan perään, mutta Sanna oli jo ehtinyt lähteä.

~10 minuutin päästä~

Sanna nousee bussiin, joka alkaa ajaa Kuvernöörinputouksille. Sieltä hänen mukaan tarttuisi Sara ja Stina. Tuon jälkee matka jatkuisi Länsiniemenkalastajakylään, josta he hakisivat vielä Sisun matkaan.

Bussin jarruista kuuluu nitisevä ääni, kun se viimein pysähtyy Kuvernöörinputouksille. Sanna nousi ylös ja asteli ulos bussista. Kaupungin jäätelöbaarin edessä odottivat Sara ja Stina.
"Heii!!" Sanna huusi nähdessään heidät.
"Moroo!" Sanoivat Sara ja Stina yhteen ääneen.
"Pitäisikö meidän lähteä? Sisu varmaan jo odottaa meitä." Sanna totesi
"Juu lähdetään! Minun äitini lupasi viedä meidät." Sanoi Sara ja viittoi äitiään tulemaan autolla lähemmäs.

Matka tuntui kuluvan hitaas Saran perheen auton takapenkillä matkalla Kalastajakylään, kun he vihdoin saapuivat paikalle Sisu istui jo laiturilla ja kalasteli vanhalla mato-ongella.
"Sisu mennään!" Huusi Stina
Sisu laskee ongen ja kävelee hiljaa heidän luo.
"Juu lähdetään! Tästä tulee todella jännää." Sisu huikkaa jännittyneenä.

He kävelevät koko matkan takaisin Hopeametsäaukiolle. Pian he seisovatkin jo linnaan vievän sillan edessä.
"Nyt on viimeinen mahdollisuus perääntyä." Sanoo sanna itsevarma a
"Ei me olla pelkureita!" Huuta Sisu
"Ei niin!" Sanoo Stina
"E-en m-minä p-pe-pelkää." Sanoo Sara.
He kävelevät sillan yli ja seisovat hetken linnan ovien edessä. Sanna hätkähtää, kun takana vähän matkan päässä olevasta Kelohonkalan metsästä kuuluu taas sitä mystistä huutoa. Sisu ottaa askelen lähemmäs ovea ja koputta kolme kertaa varovasti. *Kop kop kop*.
Ovet avautuvat itsestään kuin tuuli olisi ne avannut heille.

He astuvat linnan sisään ja kun he ovat tarpeeksi kaukana ovista. Ovet pauskautuvat kiinni yhtä nopeasti, kuin ne avautuivatkin. Sara hätkähtää ja sanoo
"O-oliko tänä nyt oikeasti niin hyvä idea".
"Älä ole nössö." Sisu ja Sanna sanovat saralle takaisin.

~hopeametsäaukionlinna