Hopeametsäaukion linna 🏰Tauolla🏰

~matkalla eponaan~

Tytöt nousevat hevostensa selkään ja Sanna vetää kartan taskustaan esiin.
"Kuusilaakson pitäisi olla tuolla päin." Sanna toteaa osoittaessaan suuntaan josta alunperin saapuivat.
"Mutta tuolla pitäisi olla lyhyempi oikoreitti." Sanna sanoo osoittaessaan polkua joka nousee loivasti ylöspäin.

Tytöt ratsastavat polkua ylös ja kohta he näkevät järven, jonka ympärillä menee siltoja. He nousevat alas hevosten selästä ja hevoset juovat järvestä hieman vettä. Sanna ottaa taas kartan esille ja sanoo "tuonne päin...sinne ei pitäisi olla enään pitkä matka."
"Meidän pitää silti yöpyä täällä...alkaa olla jo liian myöhä." Sanoo Sisu.

Tytöt sytyttävät nuotion ja asettuvat makuulle nuotion viereen ja kun tähtien määrä taivalla lisääntyy he vaipuvat uneen.

~aamu sarastaa~

Heidän herättyään. He jatkavat matkaansa kohti Kuusilaakson kylää.
"Katsoka!" Huutaa Stina ja osoittaa puuaidan ympäröimää pientä kylää kuusien keskellä.
"Siellä se on." Sanoo Sisu ja Sanna
Tytöt laukkaavat loppu matkan Kylään.

Tytöt jättävät hevosensa kylän ulkopuolelle ja kävelevät isoista puisista porteista sisään kylään. Pian he kuulevat takaansa puhetta.
"Mitä te kakarat täällä teette?" Kysyy vanha kyyryssä kävelevä mies.
"E-esmeralda sanoi, että teillä voisi olla lisää osia Jorvikin legendoista." Sanoo Sisu tärisevällä äänellä.
"Aivan... Seuratkaa." Vanha mies sanoo
Tytöt seuraavat miestä.
"Esmeralda lähetti minulle eilen kirjeen..osasin odottaa teidän tuloa." Mies tokaisee

Tytöt istuvat rätisevän takan eteen. Vanha mies ottaa laatikostaan pienen pergamentin palan ja lukee.

~löysimme jorvikin sydämmen salaisuuden. Sitä on vaikea selittää kirjeessä, mutta lähettäkää seuraavat urheat tuomaan salaisuus teille. Tiedän kuolevani pian, minua jahdataan jo. Matkustakaa Eponaan ja etsikää sieltä henkilö nimeltä Lucius Moorland hän voi kertoa teille enemmän... Jos häntä ei löydy menkää Kuunsirpinkylään ja etsikää portti takaisin Hopeametsäaukionlinnaan. Uskon että saatte totuuden muulle maailmalle.

~Alla bunnybrooke

Tytöt vilkaisevat nopeasti toisiinsa. Mies ojentaa tytöille pergamentin palan ja sanoo "olkaa varovaisia ja, jos joskus tarvitsette apua lähetääkää kristallipöllö tuomaan minulle viesti."
"Me ei tiedetä edes sinun nimeä." Sara toteaa.
"Aivan olen Ydris toinen."  Mies sanoo ennenkuin avaa tytöille oven.

Tytöt juoksevat hevostensa luokse ja matkalla Sanna katsoo taakseen ja näjee miehen seisovan talonsa ikkunan edessä ja pudistelemassa päätään. Tyttöjen matka kohti eponaa alkaa.

~hopeametsäaukionlinna~