Hopeametsäaukion linna 🏰Tauolla🏰

~menetyksiä~

Päivän kääntyessä iltaan he ovat saapuneet Kelohonkalan metsään.
"Olisi parasta mennä nukkumaan.", Sisu sanoo.
"Niin varmasti...hevosetkin ovat niin väsyneitä.", Sanna toteaa haukotellen.
He käyvät makuulle ison puun kannon juureen. He ovat jo unohtaneet ne oudot huudot.
"Tuolla mä en päällä pitäisi olla tähtitorni.", Sara kertoo.
Muut eivät vastaa sillä ovat jo syvässä unessa. Sara nousee ylös tuhahtaen ja lähtee tutkimaan metsää tarkemmin. Puut ovat iso ja metsä on tiheää. Saran kävellessä yhä syvemmälle metsään puiden lomasta loistava kuu ei enään valaissut hänelle polkua. Silloin hän kuuli takaansa askeleita. Sara pysähtyy ja katsoo taakseen. Hänen takanaan seisoo ainakin kaksi metriä pitkä hahmo jolla on jonkinlainen maski naamallaan.
"Mitä s-sinä haluat?", Sara kysyy tärisevällä äänellä.
"En halua että löydät jorvikin salaisuuden.", Hahmo sanoo ja kävelee lähemmäs saraa.
"M-mutta mutta älä tee tätä.", Sara huutaa.
"Myöhäistä...", Mies sanoo tarttuu sarasta kiinni. Sara tuntee viiltävän kivun kaikki alla kehossaan ja päästä verta hyytävän kirkaisun ennenkuin kaikki pimenee.

Muut heräävät kuullessaan tuon verta hyytävän kirkaisun.
"SARA!?", huutaa Sanna pompatessaan maasta ylös.
"MIKÄ TUO OLI?", Sisu kysyy.
"S-sara...", Sanna sanoo tärisevällä äänellä.
Tytöt juoksevat huudon tulo suuntaan, kunnes pysähtyvät heikossa kuun valossa he näkevät veri lammikon, jonka keskellä on.
"Saran rannerengas...", Sisu sanoo romahtaessaan maahan.
"M-mutta miten?", Sanna kysyy.
"Eh...en tiedä.", Stina vastaa kyyneleiden valuessa hänen poskillaan.
Sanna nostaa maasta Saran korun ja tytöt palaavat hevostensa luokse hiljaisuuden vallitessa koko metsän alueella.

~aamulla~

He nousevat ja katsovat Saran hevostaa.
"Parasta antaa sen vain seurata meitä.", Sisu sanoo hiljaisena.
Muut nyökkäävät, kun he nousevat hevostensa selkiin ja jatkavat matkaa tähtitornin suuntaan. Kaukaisuudessa näkyvä tähtitorni ja sen katolla oleva kaukoputki ohjaavat heitä oikeaan suuntaan. Kun he saapuvat sen luokse heidän ihmetyksekseen, siellä ei olekkaan ketään ja heidän ympärillään on syvä hiljaisuus.
"Mennään tuolla hissillä alas.", Sanna sanoo.
"Okei.", Sisu ja Stina sanovat vaisuina.
Sen jälkeen Unohdetuille pelloille niin olemme jo askeleen lähempänä..", Sanna sanoo ja johdattaa muuta porukkaa kohti vanhaa hissiä.

Hissi saapuu vihdoin maan tasalle.
"Mennään kiitolaukalla Viinitilan ja maneesin ohi niin meidän pitäisi löytää oikotie pienen joen yli Unohdetuille pelloille.", Sanna sanoo laittaessaan kartan taskuun.

~tytöt laukkaavat noin 15minuuttia~

Sisu ja Stina ylittävät joen sannan perässä, pellolle jossa kasvaa vain ruohoa ja muutama puu siellä sun täällä.
Sanna ojentaa kartan Sisulle.
"Tuonne päin!", Sanoo sisu ja osoittaa kivisen sillan taakse. "Sieltä meidän pitäisi päästä kultaomenan farmille ja jarlaheimin aluelle, josta meneekin melkein suora tie Eponaan.", Sisu sanoo ennenkuin antaa kartan takaisin Sannalle.
He ravaavat pitkältä tuntuvan matkan, kunnes ohittavat tuulimyllyn.
"Outoa, missä kaikki ovat.", Sanna kysyy ihmeissään.
Kunnes heidän vierestään kuuluu huuto.
"Mitäs te täällä teette?", Kysyy vanha mies.
"Etsimme tietä Eponaan.", Sanna sanoo itsevarmana.
"Vai että Eponaan ajattemitte mennä... Noh tuosta metsän kautta löydätte tien rouva Hauelle hän opastaa teidät loppuun.", Mies sanoo ennenkuin kääntyy ja lähtee pois. Tytöt ihailevat kaunista metsää jossa kuuluu lintujen laulua ja maassa pyörii leikkiviä ketun poikasia. Rauhallisuutta ei kestä kuitenkaan kauaa kunnes he seisovat, pienen mökin edessä josta kipittää lyhyt nainen hauki kädessään.
"Hei hei hei!", Nainen huutaa.
"Missä on tie Eponaan?", Kysyy Sanna.
"E-eponaan...tuota noin...öm.", nainen tokeltelee.
"Onko jokin vialla?", Sisu kysyy.
"Ei...vasemmalle niin pitäisi löytyä.", Nainen sanoo.
Niin tytöt jatkavat matkaansa ja pian seisovat jo rautaisten porttien edessä.

~hopeametsäaukionlinna~