The Dead End | SKZ

1.

Kolme nuorehkoa poikaa juoksi keskellä katua niin nopeasti kuin pystyivät. Heidän korvissaan kuului vain tuulen humina, niin lujaa he liikkuivat. Poikien kehot käskivät heitä lopettamaan juoksun, mutta mieli sanoi toista. Hetken kuluttua pojat hidastivat vihdoin vauhtiaan, kun päätyivät suuren rakennuksen eteen. Raskaiden hengenvetojen kera he kävelivät rakennuksen viereiselle sivukujalle ja sieltä maan alle vieviin portaisiin.

Portaiden päädyssä oli ovi, josta pojat astuivat sisään suureen tilaan. Heitä vastassa oli valtava määrä ihmisiä, mutta nuo vain tylysti tunkivat ihmismassan läpi.

"Minho, Hyunjin ja Felix!" kuului ääni heidän edestään "Tänne päin, hän on täällä!" Minhon johdolla he juoksivat kohti ääntä pienempään huoneeseen, missä he näkivät vakavan väkivallan uhriksi joutuneen pojan.

Tuo makasi elottoman näköisenä sängyllä, kun samassa huoneessa ollut nainen putsasi tuon syviä haavoja ja viiltoja. Felix peitti suunsa kun näki nuoremman pojan noin pahassa kunnossa. "Tiesin et tää tilanne on paha, mut et näin paha" Hyunjin sanoi vakava ilme kasvoillaan, samalla kun laski kätensä Felixin olkapäälle lohduttavasti. "Kuka ikinä tekikää tän Jeonginille, se saa katua" sanoi Minho kireästi, mutta silti pieni värinä kuului hänen äänestään, vaikka yrittikin sitä parhaansa mukaan peittää. He istuutuivat huoneessa olevalle sohvalle ja katsoivat Jeonginia hiljaa.

"Miten kukaan ikinä haluis satuttaa Jeonginia? Se ei oo ikinä tehny kel-" Felix aloitti matalalla äänellään pienen hiljaisuuden jälkeen, kunnes joku avasi huoneen oven ja sisään astui mies. "Mä pahoittelen jos keskeytin jotain, mutta pomolla on teille asiaa" sanoi mies pehmeällä, mutta hieman kireällä äänellä. Minho nyökkäsi ja katsoi Hyunjinia ja Felixia ilmeellä: nyt mennään.

Pojat nousivat ylös ja poistuivat miehen johdolla pienestä huoneesta suurempaan, josta ihmismassa oli hajaantunut ympäriinsä omiin puuhiinsa. Yhdessä he kävelivät kohti baaripöytää ja nyökkäsivät pöydän takana olevalle baarimikolle. Tuo nyökkäsi takaisin painaen samalla nappia pöydän alla. Heidän edessään avautui ovi, jonka takana oli toinen suuri tila. Ovesta sisään astuessa heidän edessään avautui juopuneiden, uhkapelejä pelaavien ihmisten kirjo. Käveltyään ihmisten ohi he kapusivat portaita ylös, joiden päädyssä sijaitsi koristeltu ovi. He koputtivat oveen ja se avattiin.

Yhdessä Minho, Hyunjin ja Felix astuivat sisään huoneeseen, jonka perällä seisoi mies pöydän takana ikkunasta ulos katsoen. "Kiitos Jimin, voit nyt poistua" sanoi mies Jiminille, joka oli saattanut pojat paikalle. Jimin nyökkäsi ja sulki oven jääden ulkopuolelle. "Sulla oli jotai asiaa meille, vai mitä Jungkook?" sanoi Minho kysyvästi, nostaen kulmaansa hieman. "Kyllä, se liittyy Jeonginiin" Jungkook sanoi kasvot kylmästi peruslukemilla ja käveli pienen hyllykön luokse. "Saitko sä selville kuka tän takana on?" Hyunjin kysyi kireällä äänellä katsoen ilmeetöntä ja kylmän oloista Jungkookia, joka otti jonkinlaisen paperin hyllystä. "Kyllä ja he ovatkin vanhoja tuttuja" Jungkook sanoi ja käveli pöydän ääreen laskien paperin pöydälle. Paperi paljastui kartaksi, joka ilmeisesti kuvasi koko kaupunkia. Mies otti punaisen tussin laatikosta ja ympyröi siitä laajan alueen. Pojat käänsivät katseensa karttaan ja heidän ilmeensä vakavoituivat. "Itäjengi" Felix sanoi nostaen katseensa Jungkookiin. "Nyt ne teki viimesen virheensä" Hyunjin sanoi hammas kireänä. Minho oli ainoa täysin sanaton siinä tilanteessa, kunnes sanoi: "Eivätkö ne tajua, että jos ne koskee yhteenkää meistä, ne on kuolleita"