The Dead End | SKZ

4

Felixin nk

Olimme partioineet jo jonkin aikaa, kunnes kuulin huutoa takaamme. Pysähdyimme ja huomasimme ihmisiä juoksevan ohitsemme. Minho nappasi yhdestä juoksevasta miehestä kiinni ja kysyi huutaen: "Mitä helvettiä tapahtuu?!" mies avasi suunsa vapisten "Kakista ulos!" Minho sanoi uhkaavasti miehelle. "Joku hyökkäsi kasinolle!" mies huusi takaisin ja riuhtaisi itsensä irti, jatkaen juoksuaan. Mietin mitä mies kasinolla tarkoitti, kunnes tajusin. Ei helvetti.

Jeongin.

Lähdin juoksemaan niin kovaa kuin pystyin ihmismassan läpi, enkä pysähtynyt vaikka Minho ja Hyunjin perääni huusivat. Ihmisten huuto alkoi voimistua, kun pääsin lähemmäs katua josta pääsi päämajalle. Ainoa asia joka päässäni juuri silloin oli, oli Jeonginin suojelu. Eihän se nyt itseään voisi puolustaa, kun juuri vähän aikaa sitten se ollaan hakattu ihan paskaan kuntoon.

Pysähdyin kadun kulmalla olevan rakennuksen nurkalle ja otin vyölläni olevan pistoolin käteeni. Yritin tasata raskasta hengitystäni, kunnes tunsin käden olkapäälläni. Käänsin päätäni ja huomasin tiheästi hengittävät ystäväni.

"Felix, sä et voi noi vaa lähtee juoksee" Hyunjin sanoi minulle hengästyneenä. "Tiiän, mut-" en saanut sanottua lausetta loppuun, kun Minho jo keskeytti minut. "Me tiedetää et Jeongin on tuolla, mut me ei voida vaa juosta sisälle ja pelastaa kaikkii" nyökkäsin vanhemmalle ja huokasin syvään, kun hengitykseni oli vihdoin tasaantunut.

"Suunnitelma on tämä-" Minho aloitti, muttei saanut suunnitelmaa kerrotuksi, kun minä olin jo menossa sisälle. "Vittu Felix!!!" Minho huusi ja juoksi yhdessä Hyunjinin kanssa perääni.

Avasin oven, jonka takaa kuului huutoa ja huomasin miehen pistooli kädessä. Epäröimättä otin oman pistoolini vyöltä ja osoitin sillä miestä. Ajattelematta enempää painoin liipaisimesta ja ammuin. Mies kaatui lattialle elottomana ja käteni alkoivat täristä.

Tapoinko juuri ihmisen?

Laskin aseeni ja se putosi maahan. Olin järkyttynyt tekooni. Minä, Lee Felix tapoin juuri miehen, ilman epäröintiä. Katsoin suoraan eteenpäin ja huomasin Jeonginin, joka makasi pyörtyneenä sen huoneen oven edessä, jossa tuo oli hiukan aiemmin levännyt. Pian huomasin Hyunjinin juoksevan Jeonginin luo ja jonkun toisen käden olkapäälläni. Tuo joku vetäisi minut rajusti perässään ulos rakennuksesta ja paiskasi minut tiiliseinää vasten.

"Mikä sua vaivaa?!" kuulin tuon huutavan ja tajusin että se oli Minho. "Kuunetelks ikinä mitää mitä sanon sulle?!" Minho jatkoi huutoaan. "Mä en-" aloitin, mutta vanhempi ei antanut minulle puheenvuoroa. "Tajuutko sä vittu mitä oot menny tekemää?! Sä pahensit tilannetta entisestää?! Jos kytät saa tietää mitä tuol just tapahtu, länsijengi alentuu samalle tasolle ku itäjengi!!" tuo huusi minulle samalla kun katsoin alaspäin. En uskaltanut katsoa Minhoa silmiin, sillä silloin kun tuo oikeasti suuttui, kuolemakin olisi parempi vaihtoehto kuin saada tuon viha omille niskoille.

"Mä tajuan mitä menin tekemään, mut mä pelkäsin Jeonginin puolesta. Siinä vaiheessa mun päässä liikku vaa yks asia ja se oli Jeonginin suojelu!!!" Huusin Minhon huudon päälle. Minho katsoi minua hämmentyneenä, varmaan siksi että huusin. En ikinä huutanut, vaan yritin selvittää asiat aina puhumalla. Huokasin syvään ja kävelin vaitonaisena takaisin sisälle.

Mies makasi lattialla yhä, sillä kaikki olivat yhä aivan shokissa tapahtuneesta. Kävelin miehen ruumiin luo ja käänsin sitä. Nähdessäni tuon takissa olevan logon, päästin vain nopeasti irti säikähtäen.

Ei tämä voisi olla mahdollista.

Juoksin äkkiä ylös portaita ja ulos rakennuksesta pimeään iltaan. Tuon merkin tunnistin missä tahansa. En voinut olla väärässä.

Tuo logo oli tunnistettavissa missä tahansa. Kaupungin suurin huumejengi.

Selvitin ajatuksiani kävellen samalla pimeillä kaduilla. Yksin. Minua pelotti se, mitä seuraavaksi aioin tehdä, mutta se oli pakko. Menisin selvittämään velkani, ennenkuin se olisi myöhäistä. Niitähän se mies oli tullut hakemaan pomonsa puolesta.

Varovasti kävelin alueelle, joka oli täynnä päihderiippuvaisia ihmisiä. Pakko myöntää, minua pelotti, mutta tämä olisi ainoa tapa jolla pitäisin ystäväni turvassa.

Kohta se olikin jo edessäni.

Itäjengin päämaja.