°𝑽𝒂𝒊𝒏 𝒕𝒂̈𝒎𝒂̈𝒏 𝒌𝒆𝒔𝒂̈𝒏° [minsung]

Täällä Taas

Taas jälleen Minho on ollut tappelemassa ja yön pois kotoa. 18 kerros, hän kääntää avainta asunnon oven lukossa. Rappukäytävä on hiljainen. Avain menee lukkoon ja ovi aukeaa. Asunto on hiljainen, mutta jostain tulee lämmin valo. Minho on jo menossa käytäävän poikki suoraan huoneeseensa. "Missä sinä olet taas ollut" kuuluu miehen ääni. Minho ei vastaa mitään. "Tuliko hän? Voi Minho!" tulee pojan äiti halaamaan häntä tiukentaen vain otettaan. Minho ei uskalla vilkaistakkan isäänsä, muta nyt hän katsoo suoraan äitiänsä silmiin. "Olet ollut taas koko yön muulla. Poika kuule tämä ei näin voi jatkua, näytät aivan ruhjuiselta ja likaiseltakin. millon kävit viimeksi suihkussakaan." isä tiukentaa äänensävyään. "Olet pian täysi-ikäinen ja jos et nyt rupea jo parantamaan tapojasi soitan poliisit." "Rauhoituppas nyt. Minho pyydän, lopettaisit meidän hyväksemme. Emme halua sinulle mitään pahaa..." ennen kuin äitinsä kerkeää lopettaa sanomansa; "Ottaisit siskoistasi mallia he sentään tekevät kotitöitä ja hoitaa koulun kunnolla. Kun sinä taas vain lorjoilet päivät pitkät, ylikuormitat meidän elämää ja skippaat koulua. En ihmettelisi jos vielä joutuisit sillan alle ilman työtä ja ruokaa." Minho katsoo vihaisesti kulmiensa alta isäänsä joka juuri oli haukkunut Minhon kauttaaltaan. Sitten hän vain häviää omaan huoneeseensa.

Siitä lähtien, kun Minho oli vasta 3 vuoden. Syntyi perheeseen kaksostytöt, Minhon siskot. Kahden vauvan hoitaminen oli liian aikaa vievää hommaa, eikä äidillä ja isällä ollut jäänyt aikaa laisinkaan esikoiselleen. Minho halusi kylpyyn niinkuin siskonsa, mutta amme jota Minho oli kerennyt käyttää vain 3 vuoden, oli nyt hänen siskojensa. Hänkin olisi halunnut saada keinussa vauhtia puistossa, mutta vanhempia oli vain kaksi ja tytöjä sen verran. Kun Mummilaan mentiin kyläilemään, tytöt olivat ne jotka papan ja mummun syliin pääsivät. Minhoa saatettiin joskus silittää päästä ennen nukkumaan menoa, mutta ei hänen iltasadulleen ollut koskaan tilaa. Jolloin poika joutui ykksin kömpimään sänkyynsä. Ei hän silti ollut vihainen siskoilleen. Hän rakasti heitä, mutta ei vanhempiaan. Poika vihasi heitä.

Nyt Minho oli 17 vuoden. Hän rakasti skeittaamista ja piirtämistä. Mutta koulussa oli vaikeaa. Dan ja muut kiusasivat siellä. Hän oli samalla taiteen kurssilla Minhon kanssa. Kerran opettaja oli kehunut Minhon taitoja, ja ehdottanut Minhon unelmakoulua, taide-painotteista kuuluisaa koulua. Sinne hän kuulemma pääsisi varmasti ilman mitään huolia. Mutta se toki kiinnosti Daniakin, tai sitten ei, sitä Minho ei tiennyt. Halusiko Dan samaan kouluun myös vai halusiko hän vain tuhota Minhon pala kerrallaan. Viikko sitten Dan oli rikkonut Minhon oikean ranteen. Lääkäriin mentiin ja kaikki lääkärit siellä olivat vielä epävarmoja pystyisikö Minho jatkamaan unelmaa. Kesän jälkeen pitäisi kouluun hakea ja sinne pääse vain valintakokeen perusteella. Ei pojalla ollut muita ongelmia siltikään koulussa, opinnot sujuivat kiitettävästi. Siellä oli vain liian kurjaa käydä.

Aamu tuli liian nopeaa, aurinko sarastaa toisten kerrostalojen siluettien takaa ja valaisee Minhon huoneen kahdesta ikkunasta. Kello oli seitsemän, kesäloma oli alkanut. Eikä ollut mikään pakko nousta sängystä. Mutta poika nousi. Hän päättäisi lähteä kaduille lenkille tai ehkä kirjastoon. Minho menee vaatekaapilleen, mutta se on oikeastaan tyhjä. Hän astuu aulaan ja näkee eteisessä ovenvieressä kaksi matkalaukkua, isoa sellaista. Kävellen kulmauksen ohi keittiöön hän näkee isänsä aamukahvin ja sanomalehden kera istumassa ruokapöydän ääressä. Yläkerrasta kuuluu ääniä joka meinaa tyttöjen jo heränneen. Heillä on taas kai ollut joku yökylssä. Pian portaista ryntääkin lauma tyttöjä alakertaan "Huomenta" he huutavat yhteen ääneen ja vanhempani vastaavat. He häipyvät pian jo olkkariin. "Hei Minho" joku blondi poikakin on ollut heidän seurassaan. Nostan vain hyppysiäni. Hän ei mene tyttöjen luokse vaan huomaan vierashuoneen oven olevan auki. Kuka hän on? Hänellä on vaalea toppi ja revityt siniset farkut jalassaan. Kiharat blondit hiukset, hymynaama korvikset, poskipunaa tuon pisamoiden päällä. Hän oli tyylitajuinen ihan eri tyyppiä kuin Minho itse. Minholla oli suuret verkkarit tiukasti vyötäröltä sidottuna ja vaalea suuri t-paita. Olivatko matkalaukut tuon pojan?