Kitken puutarhan kasvilaatikot rikkaruohoista vapaiksi. Kastelen pienen perunapellon ja mansikkamaan. Nostan varovasti ensimmäisiä nauriksia ja porkkanoita pellosta, mutta sysään ne takaisin. "Pian on sadonkorjuun aika" Jisung astuu ulos kasvihuoneesta. "Mmh" nyökkään hymy suullani. "Menen ruokkiman eläimet" sanon. "Tulen mukaasi" - "Se olisi mukavaa" hymyilemme molemmat.
Työnnän pienen omatekoisen latomme oven auki ja suljen sen perässä. Kiipeän yläparvelle ja heitän tuoretta heinää eläimille. Päätämme siivota kaikkien eläinten tilat. Kaadan ruokaa säkistä. Jisung kantaa vettä ämpäreillä ja asettaa ne tyhjien tilalle ja lähtee pesemään likaiset. Astun kanalan puolelle ja heitän kanoille siemenjyväsiä. Otan kananmunat koriin ja tarkistan kasvavien munien tilantee. Ajatus kananpojista saa minut hymyilemään.
Pian menemme laitumelle, ja yhdessä haemme eläimet sisään. Katson säätä taivaalta ja kohoavat ukkospilvet uhittelevat taivaankannessa. "Jätetään ne sisälle" sanon sulkemalla laitumelle vievän oven. Jisung lakaisee lattioita ja aivastaa. Se saa aasin säikähtämään hieman, poika kiiruhtaa kuitenkin nopeasti pahoittelemaan rakkaalle aasilleen.
Tilamme on pieni, mutta riittävä. Rakensimme vuosi sitten laitumen takapihan pellolle ja lähemmäs pihapiiriä pienen asumuksen eläimille. Meillä on järven puoleisella kenturalla yhä tädin kasvimaa, mutta hieman oman näköisenämme. Jisung oli itsekseen hankkinut kasvihuoneen aikaisemmin, mutta rakensimme siitä vain tilavamman. Ostin maanherralta hevosen, mutta myin sen pian. Sillä oli haastavaa olla muiden eläimien kanssa. Omistamme aasin, kuusi kanaa ja kukon, kolme lammasta, pienen sian, kaksi lehmää, sekä koiraa ja kissoja.
Kaadan kulhoihin lämmintä vastalypsettyä maitoja ja asetan ne leivinuunin lämpimän seinän edustalle. Kissat naukuen litkii kulhot tyhjiksi omaa tahtia. Minä keitin teetä meille sillä aikaa, kun Jisung oli lämmittämässä saunaa pienen bordercollie pentumme kanssa. Vanhempi koiramme röhnöttää sohvalla ja tähystelee ulos, milloin toiset saapuisivat. Pian tuvan ovi käy ja sisään tallustaa Jisung puukopan ja hiekkaisen koiran kanssa. "Ei Ade pysy siinä" Jisung tunkeutuu väliovesta puukorin kanssa ja yrittää saada koiranpennun pysymään ulkopuolella.
Ukkosen ilma on alkanut, salamat välkkyvät järven toisella puolella jo jyrisee pitkin väliajoin. Sataa vasta tihkuttaen, joten menen ja nostelen terassikalusteet sateensuojaan katoksen alle. Heitän kaikki terassin räsymatot kaiteilta roikkumaan siinä toivossa, että ne peseytyisivät edes hieman. Astun takaisin sisään lämpöiseen huoneilmaan. Ulkona oli sen verran tuulista, että se sai kehoni värähtelemään. Kun käyn yhä peremmälle tupaan, voin haistaa ihanan tuoksun, joka leijailee nenääni. Jisung on nostanut eilisen lihapatani liedelle lämpenemään. Hän hymyilee minulle, kun ilmestyn leivinuunin takaa. "Mikä tilanne" hän kysyy ottaessaan puulusikan laatikosta. "Pihamaa on hiljainen. Ukkosen pitäisi olla kohta päällä" kävelen ruokapöydän vieressä ikkunan alla olevalle sohvalle istumaan ja otan teekuppini nurkkapöydältä käteeni. "Luuletko, että Ade säikkyy? Tämä on hänen ensimmäinen ukkosenilma" Jisung istuu viereeni toiselle puolelle sohvaa. Pian pieni karvapallo kiiruhtaa hänen jalkoihinsa kiehnäämään. Silitän välissä kehräävää kissaamme. "Eiköhän se pärjää" naurahdan ja katson pyörivää karvakasaa.
Asetan kulhollisen keittoa vastakkaisille paikoille eri puolin pöytää. Ikkunan ääressä on parasta syödä ja katsella ulos rantaan ja pihamaalle. Jisung tuo maidon ja alamme syömään. Ade on viimein rauhoittunut ja saamme syödä keskenämme. On alkanut sataa kaatamalla ja kuulen kuinka uusittu peltikatto rämisee kovan sateen vuoksi. Talossa palaa vain kynttilät ja on hämärää. Rakastamme molemmat sadetta ja sen tuomaa rauhaa. Parasta on, kun voimme nauttia siitä yhdessä.
Tiskaan astiat ja Jisung kuivaa ne. "Nukutaanko mökissä tänään?" Jisung ehdottaa. "Toki" katsomme toisia silmiin pienen hetkisen. Saan tiskattua ja odotan, että toinenkin saa valmiiksi. Halaan häntä vyötäröltä ja painan leukani toisen olalle. Suljen silmäni ja kuuntelen vain rauhaa, sitä kuinka astiat päästävät pienen äänen pyyhkeen hioutuessa sen pintaa myöten ja kolahdus, kun kuppi menee paikalleen kaappiin. Kävelemme takaisin pöydän ääreen ja katselemme ulos. Jisung ottaa esiin silitysraudan ja alkaa silittämään pesemiään lakanoita. Minä luen kirjaani. "Vesi virtaa taas purona kuusen luota rantaan, täytyy ottaa kumisaappaat porstuan alta ennen kuin mennään" huokaisen. "Sadeviitat myös" Jisung lisää. "Aivan"
YOU ARE READING
°𝑽𝒂𝒊𝒏 𝒕𝒂̈𝒎𝒂̈𝒏 𝒌𝒆𝒔𝒂̈𝒏° [minsung]
FanfictionElämä voi muuttua... Rakkaudella: sinulle, joka uskalsit kerran rakastaa. Ja myöskin niille kaikille, jotka uskaltavat uskoa huomiseen. Ja sille yhdelle, jota en saa mielestäni, vaikka haluaisinkin. Kuitenkin hän joka pyytää anteeksi, ei koskaan luo...