°𝑽𝒂𝒊𝒏 𝒕𝒂̈𝒎𝒂̈𝒏 𝒌𝒆𝒔𝒂̈𝒏° [minsung]

Paljonko tämä vielä vaatii

Riisun pitkän yöpaidan päältäni. Heitän sen laiturin portaiden päälle. Astun jalallani kylmään kirkkaaseen järviveteen. Yksi kehonosa kerrallaan pulahdan täysin uimaan nyt taas sakeaan veteen. Sumuinen järvi on kaunis sen usvassa. Kello on vasta neljän aamusta, mutta en saanut nukuttua yhtään tämän pidempään. Kellun vedessä ja suljen silmäni. Kuuntelen kuinka vesi virtaa hiljaisuudessaan ja tuuli puhaltaa pehmeästi rantakaislikkoa heiluttaen. Kuulen vesilintujen ääntä. Muuten ilma on seesteinen ja hiljainen, voin tuntea maailman lähes täydellisen tasapainon kehossani. 

Mietin perhettäni, en liikaa, jotta en satuttaisi itseäni. Isä soittelisi läpi toimistoja ja laitoksia, juoksisi työnsä perässä sen orjuuttamana. Äiti meikkaisi, painelee punaisen huulipunansa korostamaan huuliaan. Parilla suihkauksella kitkerää hiuslakkaa hän viimeistelisi huolitellun ulkoasunsa. Siskoni valvoivat koko yön, soitellen videopuheluita ja pitäen kaikenlaisia some livejä. Minusta ei olisi jälkeäkään. Kukaan ei kaipaa tai huomaa poissaolevaa läsnäoloani siellä. Huoneeni kahisisi tyhjyyttään ja pienen vessan lamppu räppisi yhä tai sitten isä olisi värvännyt talonmiehen sen korjaamaan. Sydäntä puristaa ja ahdistukseni kasvaa.

Nousen laiturille. Olen täysin alasti, mutta kukaan ei olisi kumminkaan lähistölläkään. Vedän jalkani kehoa vasten ja painan pääni polviin. Mielentilani pääsi järkkymään pahasti. Tuska valtaa koko kehoani, eikä anna sen hengittää vaan tukahduttaa niitäkin rippeitä, mitä siitä on jäljellä. Nyt sen tajuan, kuinka suuren virheen olenkaan saanut aikaan. Olin läpi elämäni tuntenut itseni yksinäiseksi, en kuulunut mihinkään. Sain mahdollisuuden tavata hänet, hän oli valon pilkahdus mieleni synkkyydessä. Hän puhdisti pölyt ja järjesti sydämeni paikalleen. Hän teki kaikesta niin oikean tuntuista, mutta hylkäsin tämän kaiken omaa tyhmyyttäni. Nostan itseni seisomaan laiturilta, jään katsomaan tyyntä järveä. "Onpa kaunis päivä" totean väsyneenä.

"Herää!" - "HERÄÄ TYPERYS" 

Kuulen hänet, miksen vain... En vain... Näe häntä, en yletä kurottamaan. 

"Tule ttt-takaisin" tunnen hänet, mutta hän on vain liian kaukana.

Henkäisen syvään ja tajuan pian yskiväni vettä ulos keuhkoistani. Mitä hittoa olin ajatellut. Nousen puoli istuntaan rantahietikon ja ruohon rajamaille. Katseeni kiinnittyy häneen. "Ji-" Hän hengittää syvästi, raskaasti...Paniikki... Hän alkaa haukkomaan henkeänsä. Kiirehdin... "Oletko kunnossa Jisung?"-"Hei Jisung" se vain pahenee, hän ei katkaise syvää katsekontaktiamme. "Katso, sisään.......ulos.......sisään.......ulos" toistan, kunnes hänen pulssinsa ja hengitys tasaantuu. "Oletko kaheli" hän pian henkäisee. "Mh?" hämmennyn. "Olet täysi idiootti, tajuatko, vihaan sinua. Olet itsekäs, kuulut ulkopuolelle, et ansaitse ketään mm-. Vihaan sinua, tajuatko Lee Minho..." kyyneleet alkavat vuotaa poskilleni. "Niin ne kaikki sanovat" sanon lähes äänettömästi, en tiedä kuuliko hän. "Vihaan rakastaa sinua" hän jatkaa. Katse maassa. Jään vain katsomaan hänen päälakeansa edessäni. Nousen polvilleni ja halaan häntä. Pian tunnen hänen kylmät ja hieman märät kädet paljaalla selälläni. 

Keitämme teetä. On täysin hiljaista. Se on silti parempi jo, ei ole kiusallisuutta eikä raskasta hiljaisuutta, vaan lempeä ja puhdas. Ilmakin on raikkaampi ja tuuli puhaltaa vain hitusen. Aamuteen jälkeen hoidamme yhdessä puutarhaa, hiljaisuudessa, laitan meille ruokaa, kun hän kastelee kukkia. Syömme, hiljaisuudessa. Pyöräilemme hän tarakallani kukkulalle ja noudamme kukkia, laitan ne maljakkoon. Kielekkeellä puhaltaa mereltä tuuli, kun pyöräilemme kohti kesätaloa. Nostamme juureslaatikot kuistin oikealle laidalle, jotta työntekijät voivat ottaa ne siitä myöhemmin. Ajamme ihan kantakylälle asti ja käymme torilla, satamassa ja kirjastossa. Takaisin tullessa ajamme kielekkeen kautta. Tiputamme kukan terälehtiä tädin muistoksi. Palaamme kotiin hiljaisuudessa, kumpikin meistä on vain liian väsynyt keskustelemaan. Taivas hohtaa jo kuulaana. Peseydymme yhdessä tervantuoksuisessa rantasaunassa. Nojaan peräseinää vasten jalat pitkällään lauteiden päällä. Hän istuu siinä edessäni nojaten minuun, olen kietonut käteni hänen kehonsa ympärille. Lukitsemme Päätalon ja asettaudumme parvisängylle muhkuraisten täkkien ja pehmoisten pörrö vilttien alle. Hän kaivautuu taas rintaani vasten. "Jisungie" - "Mhh?" - "Mäkin rakastan sua" - "hmm"