°𝑽𝒂𝒊𝒏 𝒕𝒂̈𝒎𝒂̈𝒏 𝒌𝒆𝒔𝒂̈𝒏° [minsung]

Valoa Pimeydessä, Sinä

"Huomenta" aitan parvekkeella täkkejä tuulettava Changbin huutaa. "Oiii Mate!" Felix hihkaisee noustessaan pyörän kärryltä seisomaan. "Thank you bro!" hän sanoo vielä minulle ja juoksee kesätaloon sisälle. Seungmin ja Jeongin näyttävät kastelevan kukkia ulkona ja kasveja puutarhassa. Myös Hyunjin on herännyt tähän päivään. Sisällä näen Chanin listaamassa tämän päivän hommia. Asetan pyörän jalalleen nojaamaan ja jätän sen niille sijoilleen rakennuksen päätyyn. Ilma on seesteinen ja aamun kaste aurinkoineen tekee ilmasta raikkaan ja kesän kaikki kasvit saavat ihanan tuoksun aikaiseksi. Ennen kuin astun avoimen porstuan kautta sisätiloihin vilkaisen lämpömittaria, joka näyttää 25 astetta. "Tänään voisimme puhaltaa lapsille uima-altaan" kuulen ohimennen Chanin keskustelevan Felixille. Kävelen suoraan takahuoneeseen ripustamaan olkalaukkuani lokerooni. Palaan takaisin aulaan ja alan tuttuun tapaan tekemään tilauksia. Mitä tarvitsemme ja mihin aikaan lähtisin hakemaan tavaroita. "Tarvitsemme siis uima-altaan. Hei Minho lisää listaan se uima-allas ja nouda se ennen puolta päivää" Felix sanoo. "Juu. Missä Han on?" kysyn Chanilta ohimennen. "Siitä minun pitikin kysyä, että viitsisitkö hakea hänet. Kello on jo kuusi" nyökkään vaan Chanille ja häivyn päätyaukosta sisäpihalle ja pihan poikki aittaan. Avaan kolmannen oven ja käyn sisään. Jätän kengät matalaan eteiseen ja nousen kapeat jyrkät portaat yläaittaan. Siellä samassa kulmassa, jonne olin hänet aijemmin jättänyt, löytyy sama pähkinänruskea tukkainen poika. "Hey, Jisung. Kello on jo kuusi" polvistun silittämään häntä hiuksistansa. Hän kääntää kylkeä minuun päin ja raottaa silmiä. Yhä nouseva aurinko kuultaa lattianraon ikkunoista ja valaisee pojan aamuiset kasvot. Hänen silmänsä ovat yhä turvonneet eilisistä kyynelistä. Silitän tuon poskea hellästi peukalollani ja hymyilen; "Huomenta"kuiskaan matalalla äänellä. "Minho?" - "Hmm... Minä vain" naurahdan toisen suloisuudelle. "Minho" hän kuiskaa uudestaan ja vetää minut tuon kanssa patjalle makaamaan. Hän kietoo kätensä kaulani ympärille ja kaivautuu rintakehääni vasten. "Vielä hetki" hän mutisee. "Ji-sungg a-antaisin sinulle mitä vain jotta saisit nukkua, mutta Chan ei oikein ilahtuisi ajatuksesta. Olet jo nukkunut ylimääräisiä tunteja" puhun lempeästi silittäen tuon hiuspehkoa. "MMh" hän inttää vastaan kun yritän nostaa meitä. "Hoy Jisuuung. Sinun täytyy nyt nousta" - "MMMMn" hän yhä inttää. "Han Jisuuungg!" tuimennan ääntäni. Samassa hän avaa silmänsä ja katseemme kohtaa. "Lee- Min- Ho" hän tavuttaa ja yhdistää huulemme. Olen yllättynyt, vastaan silti suudelmaan ja pian se kiihkeytyy yhä enemmän. Ainakin miljardeja perhosia virtaa koko kehoni läpi. Pian joku kumauttaa kunnolla alakerran ovea ja huutaa meitä aamiaiselle, joka rikkoo hetkemme. Vetäydymme irti toisistamme, Jisungin yhä pitäen käsiänsä olkapäilläni. Hän hymyilee niin kauniisti. En kuitenkaan tiedä mitä teen ja nousen vaan tuon syleilystä ja katson alas häneen ja sanon: "Annan sinun nyt pukeutua rauhassa. Menen jo edeltä, tule perässä" oikeastaan sönkötän. Kuulen perässäni vain nimeni kutsuttuna vaimeasti. Anteeksi Jisung

Syömme kaikki yhdessä aamiaista. Oikeastaan vielä odotamme Jisungia, joka juuri saapuukin aulaan. "Huomentaa" Jeongin ja Seungmin huutavat samaan sävyyn. Felix taaputtaa tyhjää paikkaa vieressään. Hän oli aijemmin ollut hämillään, kun olin halunnut vaihtaa tämän kanssa paikkoja. Tunnen Jisungin katseen minussa, koko sen ajan kun hän kävelee Felixin viereen istumaan. Pyöreässä pöydässä järjestys lähtee Felixistä;

Felix, Jisung, Seungmin, Chan, Minä, Changbin, Jeongin ja Hyunjin.

Pöydän vastapuolella käy puheensorina, kun Felix ja Hyunjin nauravat jollekkin asialle koko aamiaisen ajan, heillä juttu näyttää sujuvan. Huomaan ettei Jisung syö puuroa lautasellaan, tökki vain ja tuijottaa sitä tyhjällä katsellaan. Ajatukseni keskeyttää Chan, joka käskee minua kaatamaan vettä minulle ja vieressäni istuvalle Changbinille. Huomaan tuon tuijottavan ärtyneenä pöydän toisella puolella istuvaa puheliasta parivaljakkoa. "Onko kaikki kunnossa, Bin?" kysyn hieman matalalla äänellä. Kaadan juuri vettä tuon lasiin, kun hän pamauttaa kämmenet pöytään ja vastaa vain "On" ja nousee tämän jälkeen pöydästä ja katoaa päätysivun oviaukosta pihalle. Katsomme kaikki tuon perään. "Kiitos" sanoo sitten Jisung vaimealla äänellä ja häipyy takahuoneistoihin. Katsomme kaikki vain toisiamme. Pian Chan häipyy Jisungin perään ja Felix Changbinin. Me muut sillä välin viimeistelemme aamiais puuromme ja siivoamme pöydän.