Dangerous [ Larry Stylinson ]

7

On ollu nii kiire et en oo ehtiny kirjottaa, ku jakso vaihtu, sekä Ruotsi alko ; (( eweww

Eikä oo oikee tehny mieli kirjottaa ku oon ollu niin maassa sen takia kun Zayn lähti ;c

mut yritin nyt kirjottaa jotain

                      ~ Dangerous ~

#Louis #

KOP

KOP

"LOUIS AVAA OVIIIII ! NIALL TÄÄLLÄ!"

Väsyttää.

Avaan silmäni hitaasti. Koputtiko joku?

"LOUIS MÄ EN ENÄÄ TUNNE MUN RYSTYSIÄ!"

Naurahdan väsyneenä itsekseni, ja nousen istumaan. Sammutan teeveen, joka oli jäänyt yöksi päälle. Otan mukaan vilttini ja lähden kävelemään kohti ovea.

"Tullaan!" Huudan matkallani.

Avaan oven ja Niall syöksyy kylmästä täristen sisälle.

Kylmä ilma puskee oven läpi ja saa minutkin värisemään kylmästä. Kiedon vilttiäni tiukemmin ylleni.

"Tuol on iha sika kylmä!" Niall huutaa ja alkaa riisua märkää takkiaan.

"No onhan se jo Lokakuun puoliväli. Ihme ettei oo vielä satanu lunta."

Niall heittää kenkänsä syrjään ja astuu peremmälle.

"Miks sä oot muute tääl näin aikasin? Kello on ehkä 9"

"Oikeastaan 8, mutta mä aattelin et toisin sulle jotai aamupalaa, ja pitäisin seuraa ennenku lähen töihin."

Niall nostaa ruokakassinsa, jota en edes huomannut, ja lähtee kantamaan niitä keittiöön. Tallustan perässä, ja istun keittiön tuolille. Nostan jalkani vastakkaiselle penkille.

"Nandos? Niall etkö sä jo kyllästy näihin samoihin moskiin siellä?"

Niall katsoo minua kuoleman vakavasti, ja alkaa lastata ruokaa pöydälle.

"Moskiin? Moskiin?! Nää on jumalaisia ruokia! Mä en ees ymmärrä miten sä kehtaat sanoo tollasta!"

Taas se alkaa...

"Mitä ensimmäinen mies kuussa sanoi kun laskeutui maahan? Viekää minut Dandokseen. Se ei ole pelkkää ruokaa vaan jumalten luomaa taideteosta! Se ei ole vain osa elämää, Nandos on elämän tyyli! Sitäpaitsi jos ostat lasten aterian saat mukana Paavo Pesusieni lelun, joka liikkuu!"

Tuijotan Nialia suu auki.
Niall tuijottaa minua.

"Niin että haluatko säkin maistaa? Voit saada tän lelun, koska mul on näit jo 26 kotona."

----------------------------------------

- "Haloo?"

- Hei, Louis täällä. Mä vaan aattelin kertoa et tuun tänään töihin.

- Hienoa! Onkin ollu kiireitä. Jos ilmaannut tänne kuudelta, niin kerron tulevista työajoistasi tulevaisuudessa. Onnistuuko?

- Kyllä onnistuu. Olenkin jo matkalla.

Suljen puhelimeni, ja jatkan kävelyä.

Oikeastaan pidän työstäni, sillä pomoni on mukava, ja kuppila on rauhallinen. Ainoa mistä Pomoni ei pidä on myöhästyminen töistä... Työskentelen siis Kahvilassa myyjänä, jos mietitte.

Jonain päivänä haluaisin perustaa oman kahvilani, ja antaa sen sitten perinnöksi lapsilleni, mutta se on sitten tulevaisuuden murhe.

Saavun kuppilan eteen, ja työnnän oven auki. Tuoreiden leivosten ja kahvin tuoksu täyttää koko kuppilan, ja saa oloni kotoisaksi.
Kävelen tiskin kautta Pomoni huoneeseen.