Dangerous [ Larry Stylinson ]

11

Heii

Mä en oikee tiiä mitä mä tekisin osien 1-4 kanssa, koska tän tarinan kirjotustapa on jotenki "muuttunu" tai en tiiä musta vaan tuntuu :D
Ku ne puhuu jotenki tökösti yms.

ja noi henkilöt on muuttunu ku nyt louis on sellane sassy bitch, ja harry on ...?

Nii joudun joko kirjottaa ne kokonaa uudellee tai muokkaamaan... en kyl millää jaksais D:

Plus keksin tän idean joskus vuosi sitte, eikä täl ollu juonta oops :s ( nyt on )

Mutta vaikka vampyyrit onki lapsellinen idea? nii tää on kuitenki vähä sellane kypsempi?? :D lol eli ei esim mitää sellast " Harry pure minua ota minusta verta haluan elää kanssasi loppuelämäni, vaikka olenkin tuntenut sinut vasta tunnin" jos ymmärrätte mitä tarkotan.

Mutta korjaan ne ehkä sitte joskus...

Eikai mulla muuta.

Saarna tuli pidettyä.

Nyt tarinaaaaan

----------------------

# Louis POV #

Juokse

Juokseminen on vaikeaa, koska kompuroin joka kiveen ja kantoon, jotka eteeni tulevat.
Märkä ruohikko, ja sammal tekevät siitä entistäkin vaikeampaa.

Olen nyt juossut hyvän tovin, ja uskon ettei kukaan voisi löytää minua täältä.

Kukaan

Juoksen suuren puun luokse, ja nojaan siihen lepäämään.

Samalla kun yritän tasaannuttaa hengitykseni, nostan katseeni kohti taivasta.

Tummia pilviä alkaa kerääntyä ympärilleni, jotka saavat minut hätääntymään.

Jos tänne tulee ukkonen ja salama osuisi puuhun, koko metsä syttyisi palamaan, jonka jälkeen minusta jäisi vain kasa tomua.

Ajatukseni katkaisee märkä pisko nenälläni.

Hienoa

Nyt täytyy löytää sateensuoja.

Kävelen pois puun luota, kohti tiheämpää metsää.

Sade alkaa koventua, ja maa muuttua entistä kosteammaksi.

Vedän hihani kylmien käsieni suojaksi.

Onneksi puita on niin paljon, että ne estävät suurimman osan sateesta putoamasta päälleni.

Toivottavasti en joudu suden syömäksi.

Katson eteeni, ja näen vähän matkan päässä suuren kivenlohkareen.
Jospa siitä olisi sateensuojaksi.

Kävelen kompuroiden kiven luokse, ja tutkin sitä.

Ei siitä kyllä olisi avuksi, sillä se on symmetrinen, eikä siinä ole koloa mihin pii-

Käännän pääni äkkiä taakseni, ja tuijotan pimeään metsään.

Räsähtikö äsken risu?
Eikai täällä oikeasti ole susia?

Kierrän kiven toiselle puolelle piiloon, katse herpaantumatta metsästä. Yritän kurotellen nähdä kiven yli kohtaan, jossa ääni kuului.

Se oli vain orava, eikö? Niitähän on metsät pullollaan. Ehkei pitäisi pelotella itseäni.

Käännyn ympäri, mutta tulenkin painajaisekseni kasvotusten hyvin vihaisen Harryn kanssa.

En kykene kuin nielaisemaan peloissani, ja tuijottamaan silmät suurina Harryn vihaisia silmiä.