Let the story continue.

Osa 3: etkö sä vittu tajua!

————————
Viikko myöhemmin, lauantai

Ollin pov
WhatsApp:
Tasapaksu tusinatöräys ja kääpiörumpali
(5 uutta viestiä)

Kello oli kuusi illalla. Avasin puhelimeni. Katsoin viestit.

Niko: lähetäänkö tänään illalla baariin? Porkolle muuta mietittävää ku Eve ja Olli vois tuoda sen Bonon mukaan kans. Ketkä messissä?

Joel: mä ainaki. Ja porko kans. En jaksa kattoa sitä tuossa kunnossa enää... nyt viihteelle!

Tommi: käy mulle. Monelta?

Aleksi: joo mullekki käy.

Niko: nähään kaheksalta vakkaribaarissa. Olli! Voitko ottaa sen Bonon mukaan? Ois kiva tutustua siihen jätkään enemmän, kun vaikuttaa sulle aika tärkeeltä tyypiltä. ;)

Minä: joo no on se mun hyvä ystävä. Mut kyl mä uskon et me molemmat päästään.

Soitin Bonolle ja kysyin asiasta. "Joo tottakai mä tuun. Hei voinko mä tulla sit sun luokse yöks kun en jaksais ihan kotiin siitä enää kävellä?" Hän kysyi
"Tottakai voit." Sanoin ja hymyilin leveästi.. niin... olin tuntenut Bonon kohta neljä vuotta, mutta en ollut monesti käynyt Bonon kanssa studiolla. Löysin hänet Vivin kautta. He olivat kai lapsuudenystäviä.
Olin tuntenut kovaa vetovoimaa Bonoa kohtaan jo jonkin aikaa. Ehkä tunteeni häntä kohtaan eivät olleet enää pelkkää ystävyyttä. Jos olisin rohkea, voisin puhua asiasta hänen kanssaan tänään. Mutta nyt pitäisi alkaa valmistautumaan. 

Suljin television ja menin kylpyhuoneeseen. Kävin suihkussa ennen lähtöä. Mustat farkut ja t-paita olisi hyvä asu. Nahkatakki päälle vielä. Laitoin tukkani hyvin ja katsoin kelloa. Olisi lähdettävä. Astuin ovesta ulos ja kokeilin taskut. Kaikki tarvittava olisi mukana. Ei muuta kuin menoksi.

Astuin vakkaribaarimme ovista sisään. Baari ei ollut kovin iso, mutta juomat olivat halpoja ja paikkoja riitti aina. Siksi kai siellä kävimmekin. Katsoin pöytäämme päin ja siellä istuivat Joel, Niko, Tommi, Aleksi, surullisen näköinen Joonas, joka itki ja Bono. Kaikki kääntyivät minuun päin. Nostin kättä ja menin pöytään. Heitin jokaisen kanssa läpyt, paitsi Joonaksen, jota suoraan halasin. Istuin Joonaksen ja Bonon välissä. 

"Pärjäätkö sä" kysyin hiljaisesti Joonakselta samaan aikaan, kun kaikki muut kuuntelivat Joelin ja Nikon selittämää juttua. Joonas nyökkäsi pienesti ja painoi päänsä minun rintaani. Silitin hänen selkäänsä ja suukottelin hänen päälakeaan. Oli surullista nähdä hänet tuossa kunnossa.  Join ensimmäisen oluen tyhjäksi ja otin toisen käteeni.
"Olli..?" Kuulin Joonaksen sanovan. Hän nosti päätään. Muut jätkät selittivät jotain hauskaa juttuaan, paitsi Bono joka oli mennyt istumaan tiskille.
"Niin?" Kysyin Joonakselta.
"Mä taidan lähteä kotiin. Ei oikein oo semmonen olo, että haluaisin juoda." Joonas sopersi ja nyökkäsin hänelle. Tommi oli vaihtanut paikkaansa viereeni.
"Mä voin viedä sen. En mä ole juonut muuta kuin kolme kokista." Tommi sanoi ja nyökkäsin. Joonas nousi ja Tommi meni hänen peräänsä.
"Mun pitää varmaan lähteä kanssa. Samuel ja Eve tuskin jaksaa kovin pitkään enää vahtia Ökää." Aleksi sanoi ja nyökkäsimme. Niko ja Joel nousivat ja olivat lähdössä tanssilattialle. Heillä oli selvästi noussut vähän päähän. Näin Bonon baaritiskillä edelleen ja päätin mennä juttelemaan hänen kanssa.

Olli: moi. Kiva et säkin tulit.

Sanoin ja hymyilin. Huomasin Bonon poskilla kyyneleitä ja hänen suunsa oli hieman mutrulla.

Bono: Onko? Onko susta oikeasti kiva, että mä olen täällä vai kutsuitko mut tänne vain siksi että noi sun kaveris pyysi?

Hän katsoi minua silmiin ja näytti hieman vihaiselta. Sisälläni kirpaisi.