Let the story continue.

osa 10: tätä on onnellisuus

_________________________________
KESÄKUU 3 VUOTTA MYÖHEMMIN
'''''''''''''''''''''''''''''
EVEN POV:
Astuin kirkkoon sisälle turkoosi mekko päällä, hiukset laitettuna sievästi ja korkokengät jalassa. Sylissäni kannoin autolla leikkivää 3- vuotiasta poikaani Henrikkiä, jolla oli puku päällä. Vieressäni käveli Joonas Porko, minun aviomieheni, jolla oli päällään myös puku.
Menimme uudestaan naimisiin 2 vuotta sitten, Henrikin syntymäpäivänä ja Lauran ja Aleksin hääpäivänä.
Tänään olimme tulleet kaikki kirkkoon, sillä on Nikon ja Minnan häät.
En ole nähnyt ketään ystävistäni yli puoleen vuoteen, sillä muutimme Joonaksen kanssa Espooseen ja olen ollut kiireinen töideni kanssa.
Pääsin kuntosalille hierojaksi ja sitten pyöritän Samuelin kanssa meidän tuotantolafkaa. Aivan ihanat työt.
Henrik on aloittanut päiväkodin vuosi sitten, kun muutimme. Joonas reissaa Helsingissä paljon töiden perässä ja punkkaa Aleksin, Lauran ja Eemilin luona. Eemil on jo iso 7-vuotias poika, joka käy koulua. Hullua ajatella, että Eemilin syntymästä on jo niin kauan.
Mitäköhän Vivi ajattelisi kaikesta tästä ja missäköhän olisimme, jos hän vielä eläisi? Toisaalta Laura on mahtava ihminen ja todella hyvä pari Aleksin kanssa.  Eemil ei ole Lauran biologinen lapsi, mutta kuitenkin ensimmäinen lapsi. Ihan virallisesti. Laura adoptoi Eemilin vuosi sitten.
Kuitenkin, olemme tällä hetkellä kirkossa, kävelemässä kohti alttaria, jossa etummaisilla penkeillä istuvat kaikki muut paitsi Minna ja Niko.
"Ihana nähdä!" Laura huudahtaa ja tulee halaamaan minua ja Henrikkiä. Lasken Henrikin alas ja halaan häntä uudestaan.
"Niin on, siitä on jo puoli vuotta" sanoin ja kauhistelemme hetken asiaa.
"Hauska nähdä rakas" Sanon Aleksille joka on seuraavana halaamassa minua.
"Niin on" Aleksi sanoo ja hymyilee ja puristaa minut tiukkaan halaukseen.
"Mitäs mun prinsessalle kuuluu?" Joel kysyy ja halaa hänkin minua.
"Tässä kait tämä, paljon töitä ja lapsiarkea meidän ihanassa modernissa talossa Espoossa" sanon ja nauramme vähän.
"Ihana nähdä teitä" sanon Bonolle ja Ollille ja halaan molempia samaan aikaan. Hymyilemme.
Taas vanha jengi kasassa. Lukuun ottamatta Tommia, Nikoa, Minnaa ja Samuelia.
"Joo o.. mitäs tässä. Mul on mahtava vaimo ja lapsi.. Henrik on aivan ihana vaik joskus vähä menee hermo" Joonas kertoo ja nauramme.

Pian kirkon ovet avautuvat ja sisään astuu rakas isoveljeni Samuel hänen naisystävänsä, Vienon kanssa. Hassua, toinen nimeni on Vieno ja isoveljeni naisystävän nimi on Vieno.. sattumaa? En usko.
Juoksen halaamaan Samuelia ja hyppään veljeni syliin. Hän pyöräyttää minut ympäri ja antaa suukon poskelleni. Sitten halaan Vienoa. Vieno on hirveän nätti ja juuri Samuelin tyylinen ihminen. He ovat olleet yhdessä pari vuotta ja asuvat Lahdessa. En näe Samuelia todellakaan usein.
Minä ja Laura lähdemme Minnan luokse kirkon sivuhuoneeseen ja Joel ja Joonas menevät Nikon luokse toiseen huoneeseen.
Avaan oven ja katson säteilevän näköistä Minnaa.
"Iik! Ihana nähä oli niin ikävä!"Minna sanoo ja halaamme tiukasti.
"Niin mullaki! Onnee morsiammelle" sanon ja Minna hymyilee leveästi.
Autamme vielä häntä ja sitten lähdemme ulos odottamaan, että Aleksi tulee sinne.
Minnan isä ei ole ollut kuvioissa joten Minna päätti, että Aleksi hoitaa talutuksen ja luovutuksen. Se on mielestäni ihanaa.
Kun Aleksi astuu ovista ulos, hän ottaa Minnasta kiinni ja nyökkää. Menemme Lauran kanssa sisälle ja nyökkään Ollille joka alkaa soittamaan urkuja. Huomaan Nikon, joka itkee pienesti, kun näkee säteilevän Minnan. Olen niin onnellinen heidän puolestaan.

Vihkimisen jälkeen lähdemme Aleksin ja Lauran luokse, jossa juhlimme häitä omalla porukallamme. Minna ja Niko eivät halunneet isoja häitä ja budjetti oli pieni, sillä heistä se on oikeastaan vain muodollisuus.
Vaihdamme rennot vaatteet päälle ja nukutan Henrikin Eemilin entiseen huoneeseen. Eemil nukkuu nykyään minun ja Joonaksen vanhassa huoneessa. Oi niitä vanhoja aikoja. Joonas tulee taakseni ja halaa minua takaa päin, kun nousen sängyn vierestä ylös.
"Shh. Se nukahti just" kuiskaan Joonakselle ja hän nyökkää ja antaa suukon poskelleni. Sitten lähdemme käsi kädessä kohti olohuonetta, jossa muut ovat.
"No mitäs Eve ja Porko? Miten teillä menee siellä Espoossa?" Niko kysyy ja kaappaa Minnan kainaloonsa. Laura ja Aleksi istuvat sohvalla ja kääntävät katseensa meihin. Joel istuu yksin ja Samuel istuu Vienon kanssa lattialla.
Olli istuu vieressäni ja toisella puolellani istuu Joonas. Bono on kai jo kotona. Heidän suhde ei kai kestänyt pitkään, mutta ovat he ystäviä. Siksi Bono oli häissä.
Tietojeni mukaan Ollilla on sutinaa jonkun uuden jätkän kanssa. Mielenkiintoista.
"No mitäs meille. Eve tekee paljon töitä ja mää käyn usein täällä stadissa. Ei taida Espoo ihan meidän paikaks jäädä. Etitään kokoajan asuntoja Helsingistä jostain täältä vähä syrjäsemmästä. Jos löytyis joku tän kokonen nii se ois ihan hyvä meille" Joonas sanoi ja nyökkäsin.
"Ois kyllä kiva et olisitte taas vähän lähempänä meitä. Espoo on nii lähellä mut silti ei nähä kovin paljoa" Minna sanoi ja nyökkäsin. Haluan takaisin Helsinkiin.
"No entä se sun hierojan työ sit?" Samuel kysyi.
"Niih.. varmaan palaan sit vaa ihan tuottajahommiin, jos täältä ei löydy jotain" sanoin ja veljeni nyökkäsi.
"Mut mites Olli, me kuultiin juttua et sulla on joku uus jätkä Bonon jälkee" Joonas sanoi ja käänsimme katseemme Olliin.
"Nii.. onhan sitä yks aika ihana tyyppi tossa ollut. Mut en mä tiedä voiko siitä tulla mitään sen vakavampaa. En oo varma sen tyypin tunteista" Olli sanoi ja huomasin hänen hieman harmistuneen hymyn. Silitin Ollin kättä ja hän hymyili minulle.
"No mitäs Hokka? Miten menee?" kysyin ja käänsimme vuorostaan katseemme Joeliin joka oli ollut yllättävän hiljaa koko ajan.
"No ei mul ketää oo.. poikamiesvuodet on parasta, jota nyt tiedän joten mä pysyn niissä" Joel sanoi ja naurahdimme. Tätä porukkaa olen kaivannut siitä asti kun muuttolaatikot pakattiin autoon. Näitä hetkiä, joita koimme kun asuimme kaikki Helsingissä.
"Hei, Tommi soittaa. Mitenköhän sillä on menny siellä Oulussa ku se ei päässy tänne?" Joel kysyi ja vastasi puheluun. He juttelivat jostain perus kuulumisista. Harmittaa ettei Tommi päässyt Helsinkiin juhlimaan häitä, mutta ymmärrän kyllä ettei kaikki ole aina mahdollista. Hänen pikkusiskollaan oli rippijuhlat niin tottakai ne ovat ensisijaiset ja sitten vasta me.
"Tommilta terkkuja. Se tulee kuulemma huomenna käymään täällä" Joel sanoi ja istui sohvalle.
"Mut me lähdetään jo tänään yötä vasten kotiin" sanoin harmistuneena.
"Paitsi, että ette lähe. En päästä teitä pois ennenku ootte nähny Tommin ja käyny kattomassa tän paritalon toisen asunnon, sillä veikkaan, että muutatte siihen, meidän "seinänaapureiks". Ei paha hinta ja voi muuttaa vaikka heti" Aleksi sanoi ja katsoimme Joonaksen kanssa toisiamme ja sitten hymyilimme.
"Me taidetaan käydä vaan mutka Espoossa hakemassa tavarat" sanoimme ja kaikki alkoivat nauraa. Vanha kunnon jengi taas kasassa. Tätä on onnellisuus<3
_______________________________