Let the story continue.

osa 22:oletuksia ja odottamattomia yllätyksiä

Nikon pov:
.....
Kaksi viikkoa sitten
.....
Herään aamulla siihen, kun aurinko paistaa verhojen raosta silmiini. Oikea käteni on puutunut, koska vaimoni nukkuu sen päällä. Tänään ei pitäisi olla mitään ihmeellistä.

Vedän käteni Minnan alta pois ja nappaan puhelimeni yöpöydältä. Nousen ylös ja käyn nopeasti vessassa.
Kävelen keittiöön ja huomaan Eveliinan soittaneen minulle 19 kertaa viime yön aikana. Alan huolestua epätietoisena, mitä on tapahtunut ja soitan Eveliinalle. Yritän olla herättämättä Minnaa, jotta hän saisi nukuttua.

"Haloo?" Sanon puhelimeen, kun Eve vastaa. Hän on hengästynyt.
"Niko. Vihdoin. Olli on joutunu sairaalaan. Bono vei sen sinne viime yönä. En tiedä mitä sille tapahtuu, mut se on aivan sekasin. Vissiin psykoosissa tai jotain. Ne oli sairaalassa antanu rauhottavia ja se nukkuu nyt. Ollaan kaikki matkalla sairaalaan. Haetaanko teidätkin?" Eve kertoo yhteen putkeen.
"Mä herätän Minnan. Me tullaan sinne ihan pian. Älkää tulko tätä kautta vaan menkää sairaalalle suoraan. Ilmota, jos jotain selviää ennen kuin ollaan siellä" Vastaan puhelimeen ja suljen sen.

Kävelen makuuhuoneeseen ja ravistelen Minnan hereille.
"Mitä nyt" Minna kysyy ja nousee istumaan.
"Olli on sairaalassa. Se oli jotenki sekasin. Mennäänkö sinne?" Kysyn ja halaan Minnaa, kun kyynel vierii poskeani pitkin. Vaimoni sylissä on niin turvallista. Voin ja saan olla haavoittuvainen ja juuri se on yksi parhaista asioista avioliitossani.
"Rakas kaikki järjestyy. Mä puen päälle ja lähdetään sitten" Minna sanoo rauhallisena ja silittää selkääni.
Nostan katseeni häneen ja hymyilen hiukan.

Minna nousee ylös ja alkaa pukea päälleen. Sitten hän menee keittiöön ja nappaa eväät laukkuunsa ja palaa takaisin makuuhuoneeseen kasaamaan loput tavarat mukaan.
Seison vain makuuhuoneen keskellä, koska en tiedä mitä minun kuuluisi tehdä.

Minna tarttuu kädestäni kiinni ja lähtee vetämään minua kohti eteistä. Hän auttaa minulle kengät ja takin päälle ja pukee itselleen nahkatakin ja kengät. Sitten hän ottaa taas minua kädestä kiinni ja hymyilee. Helvetti kuinka rakastankaan häntä.
"Sitten mennään" Minna sanoo päättäväisenä ja sulkee ulko-oven perässään ja lähtee taas vetämään minua nyt vain kohti autoa.
Minna avaa auton ovet ja laittaa minut istumaan pelkääjän paikalle. Hän itse kiertää kuskin paikalle ja lähtee ajamaan sairaalaan.
Katson vaimoani koko matkan ajan enkä vieläkään ole varma, miten minun kuuluisi toimia. Olen tiennyt, että Ollilla on ollut vaikeaa, mutta en koskaan ajatellut sen olevan ihan tällaista.

"Mitä mietit kulta?" Minna kysyy ja vilkaisee minua hymyillen pienesti.
"Mietin sitä miltä Ollista on mahtanut tuntua, ennen kuin se on seonnut. Ja kuinka pitkään se on ollut sekaisin ennen kuin Bono löysi sen." Kerron rehellisesti. Minna laittaa kätensä reidelleni ja sivelee sitä vähän. Rauhoittavaa. Hymyillen vilkaisemme toisiamme ja olemme vain hiljaa.

Minna pysäköi auton ja lähdemme kävelemään kohti sairaalan ovia. Käsi kädessä.
"Hei. Minä rakastan sinua" sanon Minnalle ja puristan hänen kättään vähän lisää. Hän hymyilee ja tiedän olevani maailman onnellisin mies.
"Minäkin rakastan sinua Niko. Niin hirveästi minä rakastan sinua." Minna sanoo ja suutelemme ennen kuin astumme sairaalan ovista sisään.

Huomaan Eveliinan ja Joonaksen puhuvan lääkärille. Bono istuu penkillä ja takaamme hirveällä vauhdilla saapuu Laura ja Aleksi. Kävelemme kaikki neljä Eveliinan, Eban ja Joonaksen luo.
"Mitä oikein on tapahtunu?" Aleksi kysyy huohottaen.
"Olli on psykoosissa. Ei tiedetä koska se on alkanu tai millon se loppuu. Se on tällä hetkellä aika täynnä lääkkeitä. Sitä yrittää hoitaa psykiatri nyt." Joonas kertoo.
"Okei, mitä me oikein voidaan tehä?" Kysyn ja katson muita hätääntyneenä.
"Ei me voida tehdä muuta kuin odottaa." Eveliina sanoo ja laskee Eban sylistään lattialle. Ebba lähtee kävelemään Eedin ja Henrikin luokse leikkinurkkaan nauraen söpöä nauruaan.
"Anteeks. Mun on pakko mennä käymään vessassa" Minna sanoo itkuisena. Hän päästää irti kädestäni ja lähtee pois luotamme.
"Mä taidan mennä perään" Eveliina sanoo ja antaa Joonakselle suukon ennen kuin lähtee Lauran kanssa Minnan perään.
"Missä Hokka on?" Kysyn Joonakselta.
"Se on siellä Tukholmassa sen vaimokkeensa luona. Sano että pitää ilmottaa jos jotain tapahtuu." Joonas kertoo ja Aleksin kanssa nyökkäämme.

Istumme sairaalan penkeillä, kun lääkäri kävelee luoksemme. Nousemme seisomaan odottavina.
"Tilanne on se, että Ollin psykiatri on saanut Olliin ensimmäisen kontaktin. Olli oli kertonut, että oli nähnyt Nikon kuolevan. Tämä on tietenkin ollut traumaattista Ollille ja sen vuoksi psykoosi on jatkunut niin pitkään. Olli ei vielä puhunut muuta järkevää, mutta psykiatri jatkaa työskentelyä huomenna." Lääkäri Marjomaa kertoo.
"Ei helvetti" huokaisen.
"Mitä me voidaan tehdä tai kauanko tää tilanne suunnilleen kestää?" Aleksi kysyy lääkäriltä.
"Oletettavasti Ollin tila parantuu seuraavan parin viikon aikana. Psykoosin päättyminen on aina todella yksilöllistä, mutta lääkkeiden ja psykiatrin avulla varmasti saadaan nopeastikin tuloksia aikaiseksi. Hyvä puoli tässä on se, että Olli ei ole ollut agressiivinen ketään kohtaan eikä itsetuhoinen. On paljon helmpompaa hoitaa rauhallisia psykoosipotilaita. Olli siirretään nyt mielenterveysosastolle ja olisi suotavaa että kävisitte toisinaan katsomassa Ollia vaikka hän ei aluksi ainakaan ymmärrä keitä olette. Psykoosipotilaita helpottaa tieto siitä, etteivät he ole yksin." Marjomaa kertoo ja nyökkäämme ja kiitämme häntä.

Tommi ja Ruuth astuvat sairaalan ovista sisään ja suuntaavat luoksemme käsi kädessä.
"Mikä tilanne täällä on?" Tommi kysyy rauhallisena.
"Ihan hyvä. Olli on edelleen psykoosissa mutta pärjäilee. Tohtori Marjomaa osaa kertoa enemmän." Joonas sanoo. Tommi nyökkää ja lähtee lääkärin perään.
"Missä kaikki naiset on?" Ruuth kysyy naurahtaen.
"En itseasiassa tiedä, ne sano menevänsä vessaan joku päälle tunti sitten. Varmaan löytäneet kanttiinin" vastaan kohauttaen hartioitani. Ruuth nyökkää, antaa suukon Tommille mennessään ja lähtee kävelemään vessoille.
"Uskotteko että Olli paranee entiselleen?" Bono kysyy yhtäkkiä. Hän on ollut hiljaa koko sen ajan mitä olemme olleet sairaalassa.
"Toivotaan niin." Aleksi vastaa haikean kuuloisena. Olemme kaikki hiljaa.

*********
Minnan pov:
Katson Eveliinaa ja Lauraa jotka miettivät mitä sanoa. Istumme yhdessä vessakopissa, minä pöntön päällä ja tytöt lattialla.
"Mitä mun pitää tehdä?" Kysyn ja alan itkemään. Painan pääni käsiini. Eveliina nousee seisomaan ja alkaa silittää selkääni.
"Sun pitää mennä lääkäriin. Siellä se selviää" Laura sanoo ja katson häntä silmiin.
"Okei. Mä meen infoon." Sanon ja nousen ylös. Katson itseäni peilistä ja kuivaan poskeni kyynelistä.
"Haluatko että me tullaan mukaan?" Eveliina kysyy huolestuneena.
"Ei kiitos. Mä taidan tehdä tän yksin. Kiitos kuitenkin. Ootte rakkaita" sanon ja halaan ystäviäni. Siskojani.
"Me odotetaan sua aulassa. Okei?" Laura sanoo ja nyökkään kiitollisena.

Kävelen infotiskille ja kohtaan ystävälliseltä näyttävän naisen hymyilevät kasvot.
"Mun pitäis varata aika lääkärille mahdollisimman pian. Onko teillä kuinka pitkä jono?" Kysyn vaisusti. Nainen alkaa näpyttämään tietokonettaan keskittyneenä.
"Tohtori Juurasella olis aika viiden minuutin päästä vapaana. Käykö se?" Nainen kysyy hymyillen. Nyökkään päätäni. Nainen pyytää henkilötunnustani ja annan sen hänelle.
"Noniin Minna Moilanen. Voitte mennä istumaan tuohon aulaan niin Juuranen hakee sinut sitten siitä." Vastaanoton nainen kertoo ja kiitän häntä.

*******
"Mulla olis tässä nyt nämä verikokeiden tulokset. Anteeksi, että tässä meni näin kauan. Meillä on labrassa vähän ruuhkaa." Juuranen kertoo kimeällä äänellään.
"Mitä se on?" Kysyn lääkäriltä huolestuneena.
"Milloin sulla on viimeksi ollut kuukautiset? Onko ollut seksikumppaneita viimeisen neljän kuukauden aikana?" Juuranen kysyy varoen.
"Ei helvetti... siis joo mä olen naimisissa niin on ollut yksi seksikumppani, mun aviomies. Menkat on ollu edellisen kerran.. pari kuukautta sitten.. tarkottaako se että mä.." kysyn enkä ihan ymmärrä itsekään sanojani. Olen niin hämmentynyt.
"Sä olet raskaana. Onneks olkoon"