Let the story continue.

Osa 5: Eemil, mitä tehdään, jos isi on vähän rakastunut?

————————————
Aleksin pov
Eve nousi autooni. Katsoin häntä kysyvästi voisinko lähteä ja hän nyökkäsi. Lähdin ajamaan studion pihasta kohti lentokenttää. Eve oli hiljainen. Ymmärrettävää jos on juuri lähtenyt poikaystävänsä luota jonka kanssa on kirjoittanut avioeropaperit. Olin samaan aikaan surullinen etteivät he pysyneet aviossa, mutta ymmärsin kyllä Even pointin. Joonakseen ei aina ollut niin helppo luottaa kuin ehkä kuvittelisi, vaikka ei Joonas mulle ole ikinä mitään tehnyt. 

Eemil oli kotona, kun Olli ja Bono vahtivat sitä. Ainakin toivottavasti. En haluaisi aiheuttaa traumoja lapselleni niiden.. noh.. Joonas olisi kai menossa viemään Tommin kanssa kamojaan sinne.
Puhelimeeni tuli ilmoitus ja Eve vilkaisi sitä samaan aikaan kuin minä. Piti keskittyä ajamiseen, mutta viesti oli Nikolta joten se voisi olla tärkeää.
"Voitko sä katsoa et mitä siinä lukee?" Kysyin Eveltä joka nosti puhelimeni heti käteensä. Hän avasi näyttöni, mutta vastaan tuli pin-koodi vaatimus.
"Ömm... mä en ole varma että haluatko sä antaa sun koodia mun käyttöön" hän sanoi ja oli ojentamassa puhelinta käteeni.
"050499" sanoin ja katsoin Eveä joka näpytti koodin.
"Vivin syntymäpäivä.." Eve sanoi hiljaa ja nyökkäsin. Eve hymyili ja avasi viestin, jonka Niko oli mulle lähettänyt.
"Luenko mä tän ääneen siis?" Hän kysyi ja nyökkäsin.
"Moi Aleksi. Tiedän et sulla saattaa olla kiireitä Ökän kanssa ja Vivin poismenosta ei oo kovin pitkään mut haluttiin Minnan kanssa kysyy sulta kuitenki et olisitko halunnu tulla kahville mun, Minnan ja Minnan kaverin Lauran kanssa?" Eve sanoi ja virnisti.
"No mitäs sä aiot? Ja hei.. mä tiedän et Vivi toivois et jatkat elämääs. Laura ja sä sopisitte kyl yhteen..." Eve sanoi vielä ja katsoi minua leveä hymy kasvoillaan.
"Vastaa siihen että voin tulla jos voin ottaa Eemilin mukaan." Sanoin ja hymyilin. Eve nyökkäsi ja näppäili viestin. Sitten hän lähetti sen.
"Se vastas jo. Luenko?" Hän kysyi ja nyökkäsin.
"Joo tottakai voit. Pääsee Lauraki heti tutustumaan sun lapsees ja Minna pääsee leikkimään sen kans ku sil on ollu jo hirvee ikävä Emppee" Eve luki viestin ja käskin häntä vastaamaan iskäpeukulla. Eli lähtisin hakemaan lapseni kotoa kun olen saanut vietyä Even kentälle.

Kentällä
"Heippa sitten! Pidä itsestäs huoli." Sanoin ja halasin tätä tyttöä josta oli tullut kuin pikkusisko.
"Pidän. Mä tulen kuukauden päästä takaisin ja pidä sä sillä aikaa huoli Joonaksesta, itsestäs ja Ökästä. Ja Aleksi, pidä mieles avoinna uusille kokemuksille ja sydämmessäs tila jonka Laura vois täyttää.." Eve sanoi ja nyökkäsin.
Nielaisin kurkussani olleet kyyneleet ja istuin takaisin autooni. Minun tulisi ikävä Eveä. Katsoin kun Eve lähti kävelemään kohti porttia, josta hänen lentonsa lähtisi. Laitoin Nikolle nopeasti viestin, jossa kerroin että olisin puolen tunnin päästä kauppakeskuksen kahvilalla.
Lähdin kohti kotia.

Kun pääsin kotiin, Joonas istui sohvalla Eemil sylissään ja äänteli kuin ralliauto. He katsoivat jotain autopiirrettyä. Naurahdin ja kävelin olohuoneeseen. Eemil juoksi syliini

"Iskä!" hän huusi
Joonas katsoi minua ja nousi sohvalta ylös.
"Saitko sä heitettyä sen ja pääsikö se turvallisesti koneeseen?" Hän kysyi heti 
"Joo sain mä sen turvallisesti sinne vietyä ja tuli viesti, jossa se sano, että istuu oikeessa koneessa ja lento lähtee kohta." Vastasin ja naurahdin Eemilille joka leikki autollaan rintaani vasten ja pärisytti huuliaan niinkuin Joonas äsken. Joonas nyökkäsi ja hymyili.
"Pärjäätkö sä?" Kysyin koska olin huolissani Joonaksen jaksamisesta.
"On tää rankempaa ollut, joten joo, kyllä mä pärjään oikein hyvin. Kiitos kun mä saan olla täällä. Joelin nurkat jo kyllästyttää eikä siellä ole tekemistä. Täällä on kuitenkin Ökä ja paljon enemmän tilaa. Tuo pikkumies on aivan huipputyyppi." Joonas sanoi ja hymyilin.
"Hyvä jos sä pärjäät. Ja niin tää pikkuherra kyllä on. Mut meidän on pakko lähtee nyt kahville Nikon, Minnan ja yhen Lauran kanssa jos sopii?" Sanoin ja Joonas hymähti.
"Se sopii oikein hyvin. Millon te tuutte takasin?" Joonas kysyi ja kohautin hartioitani.
"En mä vielä tiedä. Varmaan joskus vähän päälle tunnin päästä. Emppe mee eteiseen pukemaan jo vaatteita niin isi tulee kohta sitten auttamaan." Sanoin ja laskin Eemilin sylistäni lattialle.
"Okei. Mä täällä hyödynnän sun disney+ ja alan kattomaan kaikkia prinsessaleffoja." Joonas sanoi ja aloimme nauramaan. Kävin vessassa ja menin eteiseen, jossa minua odotti täydellisesti ulkovaatteisiin pukeutunut Eemil auto kädessä ja eteisen karmiin nojaava erittäin iloinen Joonas, joka katsoi minua ylpeän näköisesti.
"Säkö ton puit" kysyin Joonakselta ja hän nyökkäsi. Läimäytin häntä olkapäähän ja sanoin: "kiitos Porko".
"Eipä tuossa mitään. Pääsette nyt nopeampaa lähtemään. Heippa Emppe" Joonas sanoi ja vilkutti Eemilille. Avasin oven ja Eemil astui ovesta ulos. Heilautin vielä kättäni oven raosta Joonakselle ja astuin ovesta ulos. Painoin oven kiinni ja juoksin Eemilin perään. Asuimme paritalossa, mutta taloja oli useita lähekkäin joten autoja liikkui. Pääsin Eemilin vierelle ja sanoin "nappaahan iskän kädestä kiinni ku täällä liikkuu autoja, että et jää niiden alle. Pitää pysyä isin vieressä" ja hän ojensi kätensä. Se oli niin pieni että se jäi täysin oman käteni alle. Avasin auton oven ja nostin Eemilin autoon hänen turvaistuimeensa. Laitoin vyöt kiinni ja lähdin ajamaan kohti keskustan kauppakeskusta. Ajoin auton parkkihalliin ja lähdimme kävelemään kauppakeskuksen sisälle.

Näin Nikon ja Minnan istumassa pöydässä ja kolmannen ihmisen. Oletin sen olevan Laura. Hänellä oli oranssihtavat pitkät hiukset ja kauniit, sirot kasvot. Pienet hymykuopat korostivat sädehtivää hammashymyä ja sinisiä silmiä. Hän oli kaunis. Minna oli huomannut meidät ja Emppe oli tainnut huomata Minnan sillä, hän katsoi minua odottaen, että annan hänelle luvan mennä.
"No mene sitten" sanoin ja päästin irti pikkumiehen kädestä. Hän lähti juoksemaan Minnaa kohti. Hymyilin, kun Minna kaappasi hänet syliinsä leveä hymy kasvoillaan. Halasin Nikoa ja kumarruin halaamaan Minnaa , joka piti Eemiliä sylissään ja sitten ilmeisesti Laura nousi penkistään. Hän oli lyhyt minuun verrattuna.
"Moi. Mä oon Laura. Saarevaara. Ja sä vissiin oot.." hän esittäytyi ja ojensi kätensä.
"Aleksi. Kaunisvesi. Ja hän on mun poikani Eemil, Emppe tai Ökä. Miksi nyt haluaakaan noista kutsua. Katsos rakkaalla lapsella monta nimeä. Ökä on Eemilin äidin keksimä nimi niin sen käyttöä yritetään vähentää. Nykyään Emppe on yleisin tai Eemil, mutta kutsu vaan Ökäksi jos tuntuu luonnolliselta. Ei se haittaa mitään" Sanoin ja laitoin käteni kiinni Lauran käteen. Tuntui hassulta esittäytyä uudelle ihmiselle. Laura hymyili ja katsoi minua silmiin. Riisuin takkini ja katsoin, kun Minna otti rutiininomaisesti Eemilin haalaria pois. Niko pärryytti vuorostaan huulia ja viihdytti Eemiliä. Oli ihanaa miten ystäväni suhtautuivat lapseeni. Kaikki olivat innoissaan Eemilin kanssa ollessa.
"Mä oon pahoillani siitä sun vaimosta. Minna kertoi. " Laura sanoi ja hymyilin. Muotoilin huulilleni sanan kiitos, mutten sanonut sitä ääneen.

"Sun lapses on kyllä aivan ihanan hurmaava pikkupoika" Laura sanoi, kun Minna puki Eemilille haalaria.
Olimme juoneet kahvit ja päätin, että Eemilin kanssa lähtisimme kotiin. Poika vaikutti jo väsyneeltä ja kello oli kohta seitsemän.
"Niin se on. Pitää mut liikkeellä koko ajan. Ei kerkeä hukkua ajatuksiin kun kokoajan pitää olla tekemässä" sanoin ja hymyilin.
"Eikö Porko just muuttanut teille et sun ei tarvi Empen perässä juosta kokoaikaa vaan Porko voi hoitaa sun lapses" Niko naurahti. Aloimme nauramaan.
"Joo. Niillä oli heti leikit käynnissä, kun astuin ovesta sisään" sanoin ja hymyilin. Minna oli saanut puettua Eemilin.
"Eemil näyttää jo siltä et se nukahtaa kohta nii taitaa olla meidän aika lähteä kotia kohti" sanoin ja Eemil nousi Minnan sylistä pois ja tuli viereeni seisomaan.
"Joo varmaan ihan hyvä idea" Minna sanoi ja nousi ylös penkistä Niko perässään. Vetäisin takin päälleni ja katsoin Lauraa joka oli noussut ylös.
"Isi mennään jo" Eemil sanoi ja hymyilin hänelle.
"Mennään ihan just. Käytkö antamassa eka heippahalit kaikille" sanoin ja Eemil lähti kohti Nikoa. Niko kyykistyi halaamaan Eemiliä ja samaan aikaan minä halasin Lauraa.
"Jos sä haluat joskus uusiksi mennä jonnekkin tai tulla vaikka mun luokse niin soita ihmeessä" sanoin ja annoin lapun, jossa oli numeroni. Halasin Lauraa vielä hetken ja sitten irroittauduin hänestä. Hänessä oli sitä jotain joka sai kiinnostukseni heräämään.
"Ilomielin. Et sä kauaa musta erossa pysty olemaan" Laura naurahti ja vilkutti meille.
"Moikka" hän sanoi ja moikkasimme kaikki hänelle takaisin. Hän lähti pois kahvilasta. Halasin vielä Nikoa ja Minnaa ja nappasin yltiöväsyneen Eemilin syliini. Lähdimme parkkihalliin. Laitoin hänet turvaistuimeen ja hän nukahti heti. Söpö unikeko. Hän kuitenkin virkosi pian ja alkoi katsomaan auton ikkunasta ulos.
"Eemil, mitä tehdään, jos isi on vähän rakastunut.." kysyin ja naurahdin. Katsoin häntä peilin kautta ja hän huudahti:
"Kivaa uusi äiti"
Minä hymyilin. Niin.. ehkä se juttu Laurassa oli se että ajattelin hänen olevan hyvä äitihahmo Empelle, kun Vivi ei enää ole täällä. Toivottavasti Laura soittaisi pian..
———————————————-