Miten oot niin ihana?

Mä oon pahoillani

Joonas
Oltiin just lähössä Aleksin kaa ettii taas y/n:ää, kun Joel laittoi viestiä. Y/n oli sen luona. Huh. Onneks se on kunnossa. Mun on päästävä puhuu sille. Musta kyllä vähän tuntuu ettei se haluu nähä mua. En kyllä mäkään jos oisin se. Olin edelleen Aleksilla. En edes tiedä miksi. "Öö mä taidan tästä lähtee" sanoin jo kengät jalassa. "Okei moikka" Aleksi sanoi sohvalta. "Ainiin ja muista sitten ettei tästä sanota kellekään" sanoin vielä ja kurkkasin nurkan takaa. Aleksi vain nyökkäsi.

Y/n
Nyt kaikki ties missä mä olin. En tiiä haittasko se mua vai ei. Veikkaan, että Joonas on jo tulossa. No ei kestä kauaakaan, kun Joonas koputtaa Joelin oveen. "Mä tästä lähenkin" Joel sanoo. Oltiin sovittu Joelin kanssa, että jos jotakin tapahtuu voin soittaa sille. Nyt pitäis sitten kohdata Joonas.

Joonas
Mun kädet oli aivan hiestä märät. Mua jännitti niin paljon. Mitäköhän tästä tulee. Istuimme y/n kanssa sohvalle. Olimme hiljaa. Se oli aika kiusallista.
"Mä oon pahoillani" päätin aloittaa.
"Miks sä teit niinku teit?" y/n kysyi tiukasti. "En mä tiedä. Mä olin vaan kännissä." vastasin hermostuneena. "Ai sillonki ku suutelit Aleksia?" y/n kysyi. "No en mä sillon. En tiiä mikä muhun meni. Ehkä mä olin niin shokissa tai jotain" vastasin. "No mut mä en tiedä pystynkö mä antaa anteeks" y/n sanoi. Siinä vaiheessa sydämeni pysähtyi. Mä oon niin paska ihminen. Miks mä ees tein kaiken mitä tein. Ja y/n ei ees tiedä viime yöstä. Jos mä kertoisin sille se murtuis täysin. "Mutta mä voin kuitenkin yrittää" y/n jatkoi. Sydämeni on taas liikkeellä. "Kiitos" sanoin vain. "Meistä ei välttämättä tuu enää paria, mutta voidaan silti olla ystäviä" y/n sanoi. Se on hyvä alku. Halasimme tiukasti toisiamme. Irtauduimme halauksesta. Katsoimme toisiamme silmiin. Otin tuon poskista kiinni.
"Joonas..." tuo oli sanomassa jotain, mutta keskeytin sen suudelmalla.