Miten oot niin ihana?

Liftari

Y/n
Ryntään makkarista ulos, koska luulen tapahtuneen jotain kamalaa. Niin kyllä tapahtuikin. Koska näin Aleksin ja Joonaksen suutelemassa. Joonas ryntää ulko-ovesta ulos. Alan pian itkemään ja raivoamaan Aleksille.
"Miten sä oikeesti kehtaat!?" raivosin kyyneleet silmissä. "En mä tehny mitään se vaan pussas mua" Aleksi sanoi. Mähän en tietenkään uskonu ja lähin ovet paukkuen Aleksin asunnosta. Päädyin sitten baariin ja sieltä kävelemään pitkin katuja. Olin tosiaankin aikamoisessa humalassa. Olin kävellyt jo niin pitkälle etten tiennyt missä olin. Yritin liftata ja kyllähän se onnistuikin. Harmaa volvo pysähtyikin minun kohdalleni. En oikeastaan katsonut tuon kuskin naamaa vaan hyppäsin kyytiin ja kerroin osoitteeni. Matka sujui oikein mukavasti siihen asti kunnes tajusin ajavamme aivan eri suuntaan mihin piti. "Hei meijän pitäis mennä tonne toiseen suuntaan" yritin sanoa mahdollisimman selkeästi mitä nyt humaltuneena pystyy. "Me mennään nyt yhteen paikkaan" mies joka ei näyttänyt kasvoja sanoi.
"Mitä?" sanoin järkyttyneenä. "Kuulit varmasti. Mennään nyt yhteen paikkaan" mies vastasi hymyillen ilkikurisesti. "Ei käy!" huusin. Mies ei vastannut mitään vaan kiihdytti enemmän. Mies yritti kopeloida minua samalla kun ajoi. Onneksi pääsimme joihinkin liikennevaloihin ja päätin käyttää tilaisuuden. Avasin oven ja lähdin juoksuun. Kuulin vain takaani
"Vitun huora! Tuu takasi!"

Timeskip 3h

Olin kävellyt jo monia kilometrejä. En tajua miksei kukaan auttanut minua vaikka liikennevaloissa oli paljon autoja ja ihmisiä käveli kävelytiellä. Nyt kuitenkin oli pakko löytää joku paikka missä saisin nukuttua pään selväks. Sitte ku vielä tietäis missä on. Akku oli tietenkin loppunu just nyt kun sitä puhelinta eniten tarvis. Siinä sitten hetken käppäillessä näin jonkun hostellin. Se oli halpa joten tottakai menin sinne.

Aleksi
Pakkasin nopeasti tarvittavat tavarat eli puhelimen, laturin ja lompakon ja lähdin y/n:än perään. En tiennyt yhtään mistä lähteä etsimään. Katoin kaikki Oulun mestat mistä y/n oli puhunut. Eipä löytyny. Olin oikeesti tosi huolestunu. Oli jo myöhä, mutta päätin silti soittaa Joonakselle. Ja vain y/n takia.

Puhelu
Aleksi: Moi
Joonas: Öö moi
Aleksi: Sun pitää auttaa
Joonas: Missä?
Aleksi: Y/n on kadonnu
Joonas: Mitä?!
Aleksi: Se katos heti sen jälkeen kun noh kyl sä tiiät
Joonas: Voi vittu ja sori hei muuten oikeesti siitä
Aleksi: Joo voidaan unohtaa se kuhan saadaan y/n ymmärtää
Joonas: Okei etitääks me sitä huomenna vai?
Aleksi: Joo. Alotetaan jo joskus aamulla.
Joonas: Okei käyks 9?
Aleksi: Joo tuun sit hakee sut
Joonas: Juu moro
Aleksi: Moro