Miten oot niin ihana?

Kiitos

Joonas
Vihdoin olimme päässeet y/n pihaan. Oli pientä ruuhkaa, vaikka kello olikin jo myöhä. Poliisiauto on jo pihassa. Sen edessä on kaksi poliisia. Menin poliisien luokse. "Mitä on tapahtunu?" kysyin huolestuneena. "Olitte aivan oikeassa. Tuo mies on rikollinen ja piti teidän kaveria tuolla jumissa." toinen poliiseista sanoi. "Onks y/n tuolla?" kysyin. "Kyllä. Kerroin hänelle teidän tulosta. Ja hei suuret kiitokset avustanne. Autoitte saamaan vaarallisen rikollisen kiinni." tuo sama poliisi sanoi. "Joo ja kiitos kanssa teille, mutta nyt mun pitää mennä!" sanoin nopeasti. Juoksin y/n ovelle. Aleksi tuli perässä. Koputin oveen ja pian y/n avasikin sen. Hän tuli suoraan halaamaan minua. "Kiitos" tuo sanoi hiljaa. "Mistä?" kysyin hämilläni. "No sähän mut pelastit, kun tajusit ettei kaikki oo ok" tuo vastasi. Niimpä. Kerrankin mun mustasukkasuudesta oli hyötyä. "Olihan mun pakko" sanoin. "Voidaanko me tulla sisään?" Aleksi kysyi takaani. "Ai, moi" y/n sanoi. "Ja siis tottakai tulkaa" tuo jatkoi. Istuimme sohvalle. Y/n oli minun ja Aleksin välissä. Aleksi rikkoi kiusallisen hiljaisuuden "Meijän pitäis varmaan puhua." "Niin kai" y/n sanoi. Mitäköhän tästäkin tulee. Otin puhelimeni käteen ja laitoin Aleksille viestiä: Muista ettei siitä puhuta! Aleksi katsoi puhelintaan. Joo joo! hän vastasi. Sitten aloimme käymään asioita läpi. Puhuttiin siitä mun ja Aleksin suudelmasta. Ei oikeastaan muusta, koska olimme jo puhuneet y/n kanssa kahdestaan siitä kännipanosta. "Ehkä mä voin antaa teille anteeks" y/n sanoi ja halasi meitä kumpaakin. Huh! Tästäkin on nyt selvitty.

Y/n
Huomasin kyllä, että Joonas ja Aleksi viestitteli jotakin. Aika epäilyttävää. Annoin kuitenkin anteeksi. Aijon kyllä selvittää mitä he salaavat.