Blue moon

1

Kuulin äidiltäni, että kun synnyin oli tosi myöhä ja sininen kuu oli noussut. Kuun takia maailma näytti erilaiselta niin, kuin jotain olisi tapahtumassa. Sitten, kun kello löi yksitoista minä synnyin sinisen valon saattelemana. Se oli kuulemma kuin unta. Kaikki olivat hämillään, kun sähköt katkesivat ja minun sähkönsiniset hiukseni olivat sykkineet pimeässä huoneessa kuin sydän. He sanoivat, että eivät koskaan unohda sitä hetkeä, kun tulin heidän elämäänsä niin rähinällä. Kun seuraavana päivänä aamu jo sarasti, hiukseni olivat muuttuneet todella vaalean siniseksi. Lääkärit eivät osanneet kertoa tälle ilmiölle syytä muuta kuin, että eilen oli todella outo päivä sinisen kuun takia. He kertoivat myös, että koko kaupungista oli sähköt poissa aamusta lähtien, puhelimet eivät toimineet kunnolla ja, että taivaalla nähtiin outoja valoilmiöitä juuri siihen aikaan, kun minä synnyin. Moni oli nähnyt nuottimaisia, sinisiä ketjuja valaisevan taivaan ja tulevan kohti sairaalaa.

Päivät menivät normaalisti kuin muillakin lapsilla, mutta aina sinisen kuun aikaan hiukseni muuttui joka kerta sähkön siniseksi ja huoneeni pimeni hetkellisesti. Vanhempani käyttivät minua jokaisella lääkärillä millä pystyivät ja pyysivät apua minun outoihin hiuksiini. Kukaan ei löytänyt minusta mitään vikaa joten he passittivat meidät aina kotia. Vanhemmat eivät saaneet vastauksia keneltäkään, niin he yrittivät elää hiusteni kanssa normaalia elämää, mutta sitten vanhempani huomasivat, etten puhunut ollenkaan. Olin kolmevuotias ja en puhunut mutta, osasin kuitenkin hyräillä. Aina kun olin leikkimässä nukeilla tai autoilla en puhunut vaan hyräilin, joten vanhempani veivät minut puheterapeutille ja siellä minä sitten yhtäkkiä rupesin puhumaan. Puhuin niin paljon, että vanhempani joutuivat toppuuttelemaan minua. He ihmettelivät, että miksi en ollut puhunut aikaisemmin, joten he päättivät kysyä puheterapeutilta mikä oli asian laita. Hän ei kerennyt sanomaan mitään, kun minä avasin suuni ja kerroin, että pidin hyräilystä niin paljon, että ajattelin vain hyräillä kaikille. Vanhempani, että puheterapeutti katsoivat minua hämillään, kun taas minä hymyilin iloisena. Sen päivän jälkeen puhuin paljon ja lauloin. Aina, kun aloitin laulamisen vanhempani huomasi jotain outoa. Olimme onneksi kotona, kun ensimmäisen kerran lauloin. Heti, kun heilautin kättäni, ilmaan ilmestyi sinisiä tähtiä. Koskettaessaan niitä kuului pieni poksahdus ja yhtäkkiä ne katosi hiljalleen. Vanhempani olivat ihan haltioissaan, mutta myös todella peloissaan joten he pyysivät minua pitämään nämä taidot piilossa niin kauan, kuin on mahdollista.

Aloittaessani ala-asteen kaikki sujui hyvin paitsi ne päivät kun oli sinisen kuun aika. Vanhempani päättivät, että silloin en menisi kouluun. Syiksi keksittiin, että olin kipeä tai menimme lomareissulle. Moni piti minua outona, kun hiukseni olivat todella vaalean siniset. Minua ei onneksi kiusattu kahden parhaan kaverini ansiosta. Heidän nimet ovat Eden ja Beth. He puhuivat todella paljon, mutta pidän heistä silti. En ole heille kertonut minun kyvyistäni vieläkään ja mitä tapahtuu hiuksilleni. Pelkään todella paljon miten he reagoivat.

Sitten siskoni päätti syntyä. Hän oli todella pieni, hauras ja hänen hiuksensa olivat ruskean väriset. Minä lauloin hänelle joka välissä ja aina kun oli aikaa. Autoin häntä myös nukahtamaan tuutulaulun avulla. Leikkiessämme lauloin hänelle monenlaisia lauluja jotka olin itse keksinyt ja pidin myös konsertteja koko perheelle olohuoneessamme. Siskoni sanoi kerran, että hän haluaa nähdä minut lavalla laulamassa. Hymyilin hänelle leveästi ja sanoin, että toiveesi toteutukoon. Sen päivän jälkeen en nähnyt siskoani.

Oli aurinkoinen sää ja olin lähdössä siskoni kanssa ulos. Hän lähti edellä läheiseen puistoon joka oli vain parin juoksumatkan päässä. Näin hänet juoksevan metsäpolkua pitkin puistoon, käännyin katsomaan äitiäni ja annoin pusun poskelle. Lähdin juoksemaan siskoni perään lyhyttä metsäpolkua pitkin. Pysähdyin hetkeksi aikaa kuuntelemaan linnun laulua ja puitten huminaa lämpöisessä tuulessa, kunnes kuulin siskoni huutavan tuskaisesti. Jatkoi juoksemista puun taakse ja, kun näin siskoni ruumiin makaavan maassa pienessä verilätäkössä. Laitoin käteni suuni eteen, etten huutaisi. Huppupäinen mies vilkaisi minun suuntaani ja näin hänen pelottavat kasvonsa. Mies ei onneksi nähnyt minua, kun hän yhtäkkiä lähti juoksemaan pois. Mies katosi näköpiiristäni ja lähdin juoksemaan siskoni luo. Huudan ja itken samaan aikaan ja tunnen yhtäkkiä käden olallani. Vanha lempeä nainen oli tullut luokseni ja nähnyt kaiken etäältä. Hän kertoi, että oli soittanut jo apua. Viereen ilmestyi toinen nainen ja hän tunnisti meidät joten hän lähti hakemaan vanhempiamme. Siitä eteenpäin en muista mitään. Näen vieläkin vanhemmalla iällä hänen kasvonsa unissani. Sen päivän jälkeen oli todella hiljainen ja yksinäinen vaikka minulla oli ystäväni.

Kului monta vuotta ja oli aika aloittaa yläaste. Olin jo jotenkin päässyt yli siskoni kuolemasta, mutta painajaiset jatkuivat. Yhtenä musiikin tunnilla opettaja sanoi, että minusta voisi tulla laulaja. Onneksi hän sanoi sen niin, ettei kukaan muu kuullut sitä. Nuo sanat jäi mieleen ja muistin mitä siskoni sanoi joten päätin sinä päivänä aloittaa laulajan uran. Mietitte varmaan miksi ryhtyisin laulajaksi, jonkin siskon lauseen takia? Siskoni halusi sitä ja minä olen sitä halunnut aina, en vain muistanut sitä tunnetta, pidän muutenkin todella paljon laulamisesta ja siitä tulee sellainen tunne, että se olisi minun supervoima. Muistan kun kerroin vanhemmilleni siitä. Minua pelotti todella paljon miten he reagoisivat, koska he nimenomaan sanoivat, etten saisi käyttää kykyjäni julkisesti. Katsoin vanhempiani vuorotellen ja lopulta he vastasivat myöntävästi. Olin niin onnellinen, etten pystynyt edes nukkumaan.

Osallistuin ensimmäistä kertaa lasten laulukilpailuun ja yllätyksekseni minä voitin. Siitä sitten alkoivat harjoitukset, laulujen kirjoittamiset ja tulevaisuuden ajattelu. Päätimme äitini kanssa, että tekisimme minulle meikit jotka vähän peittäisivät kasvoni, ettei kukaan tunnistaisi minua. Katselimme netistä paljon ideoita ja päätimme laittaa paljon sinistä kimalletta. Kasvoni oli aluksi kuin räjähtänyt glitter pommi, mutta lopulta kun isäni tuli auttamaan siitä tuli täydellinen. Isäni tietää paljon meikeistä, koska hän on töissä kosmetiikka alalla. Teimme kasvoihini pieniä kimaltavia tähtiä, jotka olivat oikean silmäni vieressä, sitten vielä sinistä luomiväriä ja voilaa.

Kului jonkun aikaa ennen, kuin pääsin pitämään ensimmäisen keikkani. Muistan, kuinka minua jännitti todella paljon. Kävelin edes takaisin pukuhuoneessani ja mietin miten tässä käy, että onko siellä edes yleisöä, mitä jos mokaan ja tykkäävätkö he edes minusta. Olin odottanut tätä hetkeä niin paljon ja nyt teki mieli juosta pakoon. Kuulin oven avautuvan takaani ja sieltä asteli sisään äitini ja managerini. Äiti kertoi, että tässä on managerini Emma ja hän auttaa tästä eteenpäin. Juttelin Emman kanssa ennen, kuin oli aika lähteä lavaa kohti. Kävellessäni lavan viereen ajattelin siskoani joka katsoisi minua jossakin ja toivottaisi onnea. Odotin jonkin aikaa merkkiä, että voisi nousta lavalle. Katsoin kirkasta valoa kohti, otin jännittyneen askeleen eteenpäin, henkäisin syvään ja katosin valoon aplodien saattelemana.