Blue moon

9

Kuulin oven avautuvan ja äidin astuvan sisään. Hän kävelee luokseni ja istahtaa sängylle. Näen hänen kädessään luokkakuvan joka oli otettu ajat sitten. Silloin kun olin vielä iloinen.

"Kulta ajattelin kysyä sinulta varmuuden vuoksi onko Eric tässä kuvassa" sanoi äiti rauhallisena.

Nousin makuuasennosta istumaan, otin kuvan äidin kädestä ja katsoin äidin osoittamaa poikaa. "Se on Eric. Mitä siitä?" Kysyin äidiltä surullisena.

"Kävin heidän luonaan silloin toisena keikka päivänäsi ja hän oli erittäin mukava poika. Hän taisi olla myös se jonka näimme lavan takana?" sanoi ja kysyi äiti.

"Vai niin ja oli" sanoin ja painoin pääni tyynyyn.

"Voi kulta. Minullakin on siskoasi ikävä, mutta sureminen ei saa häntä takaisin. Mitä jos menisimme yhdessä käymään jätskillä ja pyydettäisiin kaverisi mukaan?" Ehdotti äiti ja väläytti pienen hymyn.

"Ei kiitos ehkä joskus toisten" sanoi ilmeettömänä.

Äiti huokaisi, nousi ylös ja antoi suukon otsalleni. Käänsin katseeni äitiin joka käveli ovelle, avasi sen, katsoi minua ja hymyili. Ovi meni kiinni ja aloin itkemään.