Blue moon

10

On mennyt jo kuukausi siitä, kun olin koulussa. En ole nähnyt kavereitakaan sinä aikana, mutta opiskelin kotoa käsin aina, kun pystyin. Tänään minun on pakko mennä kouluun vaikka en olisi halunnut. Laahustin portaat alas ja menin keittiöön jossa äiti jo puuhastelee.

"Huomenta kulta. Miten voit tänään?" Kysyi äiti ja antoi pusun otsalle.

"Ihan hyvin" sanoin ja katsoin lautastani edessä jossa oli puuroa.

Otin lusikan käteen ja aloin pikkuhiljaa lapata puuroa suuhuni. Puuro ei oikein maistunut hyvältä joten päätin syödä leivän.

"Vien sinut tänään kouluun autolla jos sinulle sopii" sanoi äiti ja jatkoi tiskaamista.

"Sopii" sanoin sirullisena.

Söin leipäni ja kävelin eteiseen jossa laitoin kenkäni ja takin päälleni. Avasin oven ja astuin kosteaan ilmaan odottamaan äitiä. Istuuduin auton kyytiin ja lähdimme matkaan.

Koulussa yritin näyttää kavereilleni, että kaikki oli hyvin. Se ei kumminkaan onnistunut. Menin Bethin ja Edenin kanssa rauhalliseen paikkaan ja sitten purskahdin itkuun.

"Lucy voit kertoa meille mitä vain tiedäthän sen" sanoi Eden surullisena.

"Tiedän" sanoin nyyhkytyksen seasta.

"Mitä silloin keikalla tapahtui, kun juoksit pois lavalta ja miksi peruutit viimeisen keikan?" Kysyi Beth pitäen kädestäni kiinni.

Mietin hetken aikaa kertoisinko heille, mutta lopulta päätin. "Kun olin aloittamassa laulamaan kappalettani, näin baarin puolella miehen joka näytti todella tutulta. Kun, katsoin miestä tarkemmin, tajusin hänen olevan se mies joka tappoi siskoni."

Sen lauseen sanottua itkin vielä enemmän. Beth ja Eden halasivat minua.

"Ei ole mitään hätää" sanoi Eden rauhallisella äänellä.

Olen ollut nyt viikon koulussa ja olo on ollut vähän parempi. En pysty kuitenkaan laulamaan ja eikä tee edes mieli enää. Menin yksin musiikinluokkaan, suuntasin pianon eteen, istuin penkille ja avasin kannen. Aloin kosketella koskettimia ja kuulin kolahduksen oven vierestä. Käännyin ovea kohti ja näin Ericin kompastuneen sankoon joka oli jätetty lojumaan. Olin nousemassa ylös kun Eric sanoi "älä nouse, istu."

Istuin takaisin ja katsoin häntä. Eric lähti kävelemään minua kohti ja istuutui viereeni. Katsoin häntä ihmeissään enkä saanut sanaa suusta.

"Kerro miks sä et pitänyt sitä keikkaa?" Kysyi Eric.

Katsoin häntä ja yritin pidätellä kyyneleitä, mutta turhaan. Itkien kerroin hänelle kaiken mitä keikalla tapahtui ja mitä siskolleni tapahtui. Eric kuunteli hiljaa ja välillä nyökkäili. Olin saanut sanotuksi kaiken katsoin Ericiä kyyneleet silmissäni. Tunsin kuinka Eric kosketti poskiani ja pyyhki kyyneleeni pois ja sanoi "tiedän miltä sinusta tuntuu. Menetin äitini kun olin nuorempi. Lauloin äitini kanssa paljon ja hän sanoi minulle myös, että haluaisi nähdä minut lavalla joskus. Lupasin äidilleni. että harjoittelisin ahkerasti ja jonain päivänä nousisin lavalle ja hän näkisi minut siellä, Mutta eräänä päivänä näin kuinka hänet murhattiin. Olin kävelemässä kotia ja näin meidän ovella jonkun miehen joka oli juuri iskemässä puukkoa äitini sydämeen. Näin kuinka mies puukotti äitiäni monta kertaa. Sitten, kun hän lopetti oli jo äiti kuollut ja mies kadonnut näkyvistä. Sen jälkeen en enää ikinä laulanut."

Katsoin Ericiä surullisena. En tiennyt mitä sanoa. Olin hetken hiljaa ja kysyin häneltä "miksi kerrot tämän kaiken minulle?"

"Koska haluan nähdä sinut taas lavalla" sanoi Eric nopeasti ja punaisena niin kuin paloauto.

Punastuin itsekin ja katsoin pianon koskettimia.

"En tiedä pystynkö enää ikinä laulamaan" sanoin Ericille surullisena.

Katsoin Ericiä kyyneleet silmissä. Tunsin kuinka Eric otti minut hänen lämpimään halaukseen ja olimme siinä jonkin aikaa, kunnes Eric sanoi "jos tultaisiin tänne yhdessä joka päivä laulamaan ja yrittämään yhdessä pääsemään ylitse meidän surusta ja peloistamme."

Minun ei tarvinnut edes kauaa miettiä kun jo vastasin hänelle myöntävästi.

Tapasin Ericin joka päivä musiikin luokassa ja pidimme hauskaa yhdessä. Pikku hiljaa yhdessä Ericin kanssa uskalsin taas alkaa laulamaan. Hetki hetkeltä päivä päivältä alkoi myös kasvaa tunteet Ericiä kohtaan vaikka en sitä kehdannut myöntää edes kavereilleni. Eric oli todella kiltti ja ihana. Kerran hän jopa näytti minulle hänen vanhempiensa kuvat. Hänellä oli nyt kaksi isää. He olivat onnellisia yhdessä ja Eric oli onnellinen heidän puolestaan.

Oli kulunut jonkin aikaa, kun olin Ericin kanssa alkanut laulamaan yhdessä. Päätin pitkän ajan mietittyäni ehdottaa Ericille, että laulaisimme yhdessä viimeisellä keikallani jonka olin perunut. Käännyin Ericin puoleen ja Kysyin "Eric kävisikö sinulle jos laulaisimme yhdessä tulevalla keikallani?"

Eric katsoi minua hämmentyneenä ja vastasi "kyl se mulle sopii."

Hymyilin leveästi Ericille, lähestyin hänen huuliaan ja annoin hänelle pusun. Vetäydyin pois hänestä, mutta Eric vetikin minut uudestaan hänen syleilyynsä ja suutelimme pitkään ja nautinnollisesti.

"Uu vai silla lailla!" kuului huuto ovelta.

Käännyimme katsomaan ovelle ja siellä seisoi Beth ja Eden. Punastuin ja painoin pääni Ericin rintaan. Tunsin hänen kiihtyneen hengityksensä suutelumme jälkeen.

"Älkää!" Huusin takaisin Ericin rintakehästä.

"Miksei tästä olla kerrottu meille?" Kysyi Eden vihjailevasti.

Nostin katseeni kohti Bethiä ja Edeniä, päästin irti Ericistä, lähdin juoksemaan kohti kavereitani punastuneena ja huutaen samalla "hys. se ei kuulu teille!"

Beth ja Eden nauroivat ja lähtivät juoksemaan ympäri musiikin luokkaa kiljujen.

-        Kuukausi myöhemmin –

Olin pukuhuoneessani odottamassa, että minulle laitettaisiin meikkini kunnes, kuulen oven avautuvan ja sisään astuvan isäni iso kukkakimppu kädessään. Nousen tuolistani ja juoksen halaamaan isääni ja samalla huutaen "Isä!"

Hyppäsin isäni syleilyyn ja halasin häntä tiukasti.

"Mitenkäs minun pop tähteni voi?" Kysyi isä iloisena.

"Todella hyvin" sanoin iloisena.

"Hyvä. Anteeksi kun en ollut täällä tukemassa sinua" sanoi isä surullisena.

Laitoin käteni isän poskelle, annoin pusun otsalle ja sanoin "ei se mitään isä. Hyvä, että olet nyt täällä. Olen todella onnellinen."

Oli aika nousta lavalle. Pidin Ericin kädestä kiinni ja käteni alkoi täristä. Tunsin Ericin puristavan kättäni ja käännyin hänen puoleen.

"Oletko valmis?" Eric kysyy ja hymyilee lämpimästi.

"Kyllä" sanoin ja lähdimme yhdessä kävelemään valoa kohti.

Kiitos kun luitte toivottavasti piditte ja kertokaa ihmeessä mitä piditte.