Blue moon

6

On taas koulupäivä ja olin lähdössä kouluun. Otin takkini naulasta ja vedin uudet kengät jalkaan joissa oli lyhyet korot ja ne olivat mustan väriset nahkakengät. Huusin vielä oven raosta äidille hyvää päivää. Lähdin juoksemaan kohti koulua ja matkalla mukaani liittyy Eden. Juoksemme loppumatkan yhdessä kouluun. Koululla näemme jo Bethin ja menemme hänen luokseen. Heitimme ylävitoset ja seisoimme hetken aikaa koulun ulkopuolella.

"En voi uskoa, että käyn julkkiksen kanssa samaa koulua" sanoi Beth liiankin innokkaana.

"Beth hys" sanoin ja laitoin käden hänen suun eteen ja jatkoi "muista, ettei puhuta siitä täällä."

"Sori sori" sanoi Beth sen jälkeen, kun siirsin käteni.

Lähdimme kävelemään luokkaan päin ja vastaan tuli pahojen poikien kopla. Väistimme heitä ja kun katsoin taakseni näin Ericin katsovan minua. Silmämme kohtasivat hetkeksi ja kun käänsin pääni poispäin, aloin punastella. Kävelimme hetken aikaa kunnes Beth kysyi ilkikurisesti "mitäs sä oikein punastelet"

Käännyin Bethiä päin ja sanoin "en mitään."

Lähdin kävelemään pika vauhtia luokkaan, siellä istuin omalle paikalle ja piilotin kasvoni käsiini.

Tunnit menivät tosi hitaasti, kun mietin vain illan keikkaa ja mitä tekisin koulun jälkeen. Mietin, että voisin levätä sen aikaa ennen kuin keikka alkaa ja sen jälkeen hakea kaverini äidin kanssa. Jatkoin oppitunnin kuuntelua ja samalla piirtelin nuottien kuvia vihkooni. Meillä on historian tunti ja se on todella tylsä joten ajan kuluksi piirrän aina jotakin vihkooni.

Tunnin jälkeen menimme koulun katolle istumaan ja juttelemaan illan keikasta. Beth ei millään osannut pitää suutansa kiinni siitä, että minä olen Blue moon. Jouduin monesti hyssyttelemään Bethiä ja myös muistuttaa, ettei kukaan saa kuulla siitä.

Tunnit alkoivat mennä vähän nopeammin ja oli aika mennä ruokalaan. Seisoin jonossa kavereitteni kanssa kunnes Beth kysyi "hei mitä jos vaan lintsataan loppu päivä ja mentäs syömään jonnekin?"

Katsoi Edeniin ja sitten takaisin Bethiä ja sanoin "en saisi lintsata koulusta, mutta ehkä tän kerran."

"Minä saan arestia jos jään koulusta pois" sanoi Eden surullisena.

"Pliis Eden tän kerran" sanoi Beth anoen.

"Hyvä on" sanoi Eden ja hymyili.

Heitimme ylävitoset ja lähdimme jonosta kävelemään kohti ulko-ovia. Ulkona oli märkää sateen jälkeen ja joka puolella oli lätäköitä. Kävellessämme katsoin ympärilleni ja ihastelin sateen jättämiä jälkiään. Kadun vieressä oli kaksi pientä lasta jotka hyppivät kuralätäkössä samanlaiset keltaiset sadetakit ja kumisaappaat jalassa. Tuli muisto mieleen kun leikin samalla lailla pikkusiskoni kanssa kauan sitten. Käänsin katseeni pois lapsista ja jatkoin matkaa kavereiden kanssa. Kyynel vierähti poskelleni, mutta pyyhkäisin sen nopeasti pois.

Saavuimme meidän vakio ruokapaikkaan, avasimme oven ja suuntasimme jonoon.  Kun, olimme tilanneet ruokamme, suuntasimme pöytään jossa oli pehmuste penkit. Laitoimme tarjottimet pöytään ja sitten Beth avasi suunsa "vihdoinkin ruokaa. Olen odottanut tätä jo kauan."

Aloimme Edenin kanssa nauraa, kun taas Beth katsoi meitä ihmeissään. Söimme ruokamme juttelun lomassa ja sovimme, että haen äitini kanssa heidät keikalle. Nousimme pöydästä ja veimme tarjottimet pois. Ulkona hyvästelin kaverini ja lähdin kävelemään kotia kohti.

Kotona menin olohuoneeseen odottamaan äitini tuloa ja ajattelin levätä hetken. Laitoin pääni sohvalla olevalle tyynylle ja nukahdin heti. Sitten kun, heräsin kuulin jonkun kutsuvan minua. Avasin silmäni ja näin äidin hymyilemän.

"Miten kultani voi?" Kysyi äiti lempeästi ja antoi pusun otsalle.

"Hyvin äiti. En jaksa odottaa keikkaani" sanoin ja haukottelin.

"Hyvä kuulla. Ei ole enää kauaa kun lähdemme kun, sinun pitää vielä ennen keikkaa avata äänesi" sanoi äiti ja laittoi takin naulaan.

"Tiedän äiti ja ai niin haemme sit Bethin ja Edenin kyytiin" sanoin äidille innoissani.

"Niin minä arvelinkin" sanoi äiti ja naurahti.

Tapahtumapaikalla menin pukuhuoneeseeni kavereiden kanssa ja aloin valmistautua keikkaa varten. Avasin ääneni, vaihdoin vaatteet ja sitten äitini laittoi tällä kertaa hiukseni ja meikin. Kaverini eivät malttaneet istua vaan seilasivat edes takaisin huoneessa.

Kello alkoi lähestyä h hetkeä joten kävelin kaverieni ja äidin kanssa lavan viereen odottamaan merkkiä jotta voin nousta lavalle. Halasin kavereitani ja äitiäni, kunnes käännyimme katsomaan pukuhuonettani kohti. Huoneen oven edessä seisoi Eric. Käännyin poispäin ja kuulin vartijoiden huudot ja juoksuaskeleet. Vilkaisin olkani yli ja näin, kun vartijat veivät Ericiä väkisin pois.

"Hän taisi tunnistaa sinut Lucy" sanoi äiti paniikissa ja jatkoi "hän näytti kyllä todella tutulta."

"Se oli meidän....." En kerennyt sanomaan lausetta loppuun kun minut käskettiin jo menemään lavalle.

Nousin lavalle hiukan hämilläni, mutta lopulta sain itseni rauhoittumaan ja aloittamaan. Kerkesin laulamaan ainakin kaksi kappaletta, kun käänsin yhtäkkiä katseeni vasemmalla puolella olevalle vip alueelle. Siellä oli paljon vartijoita ja he raahasivat jotain miestä pois. Katsoin tarkemmin ja tajusin hänen olevan se sama mies joka tappoi siskoni monta vuotta sitten. Käänsin katseeni pois vip alueelta ja silloin se iski. Muistot jotka halusin unohtaa tuli esiin. Yritin jatkaa laulamista, mutta mitään ei kuulunut joten juoksin lavalta pois itkien.