my summer of you

2

"apua mitä sulle on käynyt?!" oliverin äiti kysyy heti kun näkee poikansa naaman, jota koristivat pari ruhjetta, verinen nenä ja haljennut huuli.

"tappelin jonku luokkalaisen kaa" tuo vastaa, ja kävelee huoneeseensa

"taasko?!" oliverin isä huutaa olohuoneesta.
"nyt tänne poika!" tuo jatkaa. oliver huokaisee ja kääntyy takaisin. hän kävelee olohuoneeseen, jossa hänen isänsä istuu nojatuolilla. oliver istuu sohvalle ja odottaa jo huutoa.

"kai tiedät miksi muutettiin pois?" oliverin isä sanoo. "koska sait täält töitä" oliver sanoo haukotellen. "myös siksi että saisit uuden alun, toivoimme että täällä lopettaisit turhan tappelemisen ja keskittyisit koulunkäyntiin" hänen isänsä jatkaa.

"mmhm" oliver nyppii kynsiään.

"kaikkemme me sun etees tehdään ja tässä on kiitos" oliverin isä naurahtaa epäuskossa. oliver nousee ylös sohvalta, saaden jo tarpeekseen vanhempiensa loputtomasta marinasta.

oliver kävelee ulos ovesta kuullen kuinka hänen peräänsä huudetaan;

"ei tarvi tulla takaisin, ennenkuin osaat käyttäytyä"

oliver kävelee pitkän matkaa ja huomaa kaupungin syrjä nurkilla nuokkuvan nuorisolauman.

"hei eiks toi oo se uus?" gracie, rinnakkaisluokkalainen, kysyy. "huutakaa joku sitä" joku ehdottaa. "ey heizer!" joku pojista huutaa.

oliver kuulee sukunimensä huudon ja kävelee kohti. "yea?" poika kysyy.

"tappelit sit noahin kaa?" mike kysyy.

oliver hymähtää vastaukseksi. "ei hätää ei kukaa tykkää siit muutenkaan. mun mielest sulle pitäis antaa joku mitalli" tuo nauraa.

joku ojentaa oliverille tupakan, jonka tuo ottaa ilomielin vastaan. hän sytyttää tupakan ja juttelee kaikille kuin olisi tuntenut heidät jo pitkän aikaa. 'uskomaton äijä' vlad ajattelee oliverista, ja jatkaa tupakkansa polttamista kaverinsa auton konepellin päällä.

molemmat heittävät tumppinsa samaan aikaan maahan ja oliver katsoo ylös jo tuijottavaan vladiin, mutta katsoo nopeasti pois kulmat vihaisen alhaalla.

"nähdään huomen koulussa" ihmiset sanovat oliverille ja hyvästelevät hänet kun ilta alkoi hämärtyä.

oliver päättää mennä kotiin jo, sillö muutakaan paikkaa ei ole.

seuraavana aamuna oliver vetää päälleen harmaat kollarit ja mustan hupparin. hän pistää reppuunsa mitä käteen sattuu, ja lähtee alas, hän vetää punaiset jordan air midit jalkaansa ja kävelee ulos.

hän kerkeää ajoissa juuri ja juuri, ja istuu paikalleen luokan perällä. pian hänen viereensä istuu joku, oliver vilkaisee ja toteaa sen olevan sama eilinen poika.

koulupäivä oli lyhyt ja meni nopeasti, tänäänkin pojilla oli koripalloa, oliver ei uskonut kenenkään tahtovan nähdä häntä eilisen jälkeen.

oliver saapuu taas pukkareille liian myöhään ja joutuu ahtautumaan siihen missä ikinäkään on tilaa.

oliver alkaa ottamaan paitaansa pois, kun yhtäkkiä hänet tönäistään pukukoppia päin. häntä potkaistaan polvitaipeeseen ja jalka pettää, ja nyt hän on pukkarin likaisella lattialla.

mustahiuksinen poika saa potkun kylkeen, jonka satutti jo eilen kaatuessaan. potku vie oliverilta ilmat pihalle ja tuo pitelee kylkeään haukkoessaan happea.

useimmat ovat jo kerinneet lähteä saliin tai heitä ei vain kiinnostanut, koska tätä nyt vain tapahtuu eivätkä he itse halua tilalle.

oliver katsoo ylös, kuka häntä potkaisi, ja näkee ainakin 190 senttisen selvästi lihaksikkaan pojan. tuo ottaa oliveria kauluksesta ja nostaa pojan jaloilleen. "päästä vittu irti" oliver suhahtaa.

"älä vittuile mun tiimiläisille. enään ikinä. tajuutko" isompi sähisee. 'aa se puhuu eilisestä', 'tiimiläinen? pelaaks toikin korista'  oliver miettii.

"haista paska" oliver sylkee. tuo lyö oliveria vielä kerran poskeen, ja lähtee sitten ulos. 'ai vittu' oliver pitelee poskeaan. hän tuntee nenänsä vuotavan verta, ja menee pesemään naamansa.

hän avaa suihkun hanan, sillä koulun pukuhuoneessa olevan vessan hanat ovat kaikki rikki. oliver huokaisee, kun vesi osuu hänen ruhjeiseen ihoonsa.

"vittu" oliver kiroaa ja nojaa selkänsä suihkun seinään.

"onks kaikki ok?"

oliver säpsähtää ääntä, ja nostaa itsensä nopeasti seinältä, kunnes huomaakin että se oli vain luokkatoverinsa, vlad, hän oli kuullut. oliver nojaa taas seinään ja sanoo; "ei täs mitää".