Broken Into Pieces (Joonas x Olli) [TAUOLLA]

14.

Joonaksen nk.

Kello oli kolme iltapäivällä. Joonas oli laittamassa kenkiä jalkaan. Olli nojasi seinään ja katsoi häntä huolestuneena. "Ooks sä nyt ihan varma, että sä tiiät mitä sä teet?" hän kysyi. "Joo joo. Mehän puhuttiin tästä jo eilen", Joonas vastasi. "Ei mulle mitään käy. Usko pois. Mulla on hyvä fiilis tästä päivästä." "Toivotaan parasta, pelätään pahinta. Jos se nyt karkaa nii me voidaan olla molemmat pulassa", Olli sanoi. "Yleensähän sä oot nimenomaan positiivinen näissä asioissa. Rauhotu nyt, kyllä tää hyvin menee", Joonas rauhoitteli. "Mun pitää mennä nyt ennenkö Arttu soittelee perään. Mä tuun takas heti ku mä pääsen." Olli nyökkäsi. Joonas sanoi heipat ja lähti ripeästi kohti Artun kämppää.

Lähestyessään pihaa Joonas näki kaksi poliisiautoa. Kaksi poliisia olivat ulkona tarkkailemassa ympärilleen, joten Joonas juoksi heidän luokseen. "Hei anteeks, mitä täällä tapahtuu?" hän kysyi. "Täällä on nyt pidätys meneillään, joten en voi valitettavasti päästää teitä läpi", toinen poliiseista sanoi. "Pidätys? Ettei vaan sattuis olemaan Arttu Honkanen?" Joonas kysyi. Aiemmin puhunut poliisi katsoi kollegaansa hieman hämmentyneenä. "Aa, joo, siis mä tein Artusta sen rikosilmotuksen", Joonas selvensi. "Aivan, ymmärrän. Jos haluat, voit jäädä tähän, hänet tuodaan ihan juuri ulos", sama poliisi ehdotti. Joonas nyökkäsi. Hän todella halusi sen paskiaisen tietävän, että Joonas oli tämän takana.

Pian Arttu tuotiinkin jo ulos. Kaksi poliisia taluttivat häntä käsiraudoissa kohti autoa. Arttu kääntyi katsomaan suoraan Joonasta kohti ja hänen katseensa muuttui ärtyneestä raivostuneeksi. "Pitihän se arvata! Tää ei jää tähän! Sä kuulet musta vielä, Joonas!" hän huusi samalla, kun häntä saatettiin auton perään. Joonas virnisti ja näytti hänelle keskisormea. Se oli ohi nyt.

Toinen poliiseista taputti Joonasta olalle, jonka jälkeen molemmat poliisit nousivat omaan autoonsa ja lähtivät ajamaan Arttua kuljettaneen auton perässä. Joonaksen suupielet kaartuivat leveään hymyyn, kun hän kaivoi puhelintaan taskustaan soittaakseen Ollille. Se ei kuitenkaan käynnistynyt. Akku oli päässyt loppumaan. Joonas kohautti olkiaan ja lähti kävelemään reippaasti takaisin Ollin luokse. 

Ollin nk.

Ovikello soi ja Olli ryntäsi avaamaan. Oven takana seisoi hymyilevä Joonas. "No?" Olli kysyi Joonaksen hymyn tarttuessa häneenkin. "Ne vei sen pois just sillon ku mä tulin sinne", Joonas sanoi. "Se on ohi nyt." Olli alkoi nauraa helpottuneena ja veti Joonaksen halaukseen. Artusta oltiin vihdoin päästy eroon. Joonas oli vihdoinkin oikeasti turvassa.

"Tätä pitää juhlia jotenkin", Olli sanoi muutaman minuutin halauksen jälkeen. "Jos mä teen ruokaa?" Joonas naurahti ja nyökkäsi. "Ei sun mun takia tarvi, mut en mä nyt kieltäydykään. Kunhan annat mun auttaa. Joku hyvä sarja kelpais kans." "Siinähän on jo hyvä suunnitelma koko illaks", Olli sanoi. "Onks nyt jo nälkä?" "Joo, en mä oo syöny paljon mitään", Joonas vastasi. He kävelivät yhdessä keittiöön ja alkoivat tehdä ruokaa.

Ruoan jälkeen sarjaksi valikoitui lopulta joku komediasarja Netflixistä. Joonas käpertyi heti Ollin kainaloon ensimmäisen jakson alettua ja päätyi lopulta nukahtamaan siihen, kun ulkona oli jo pimeää. Olli pussasi häntä hellästi hiusten sekaan. Hänen tunteensa Joonasta kohtaan eivät olleet kadonneet mihinkään, päinvastoin. Mutta hän ei ollut vieläkään keksinyt, miten asian voisi tuoda esille. Nyt hän kuitenkin työnsi sen mielestään ja keskittyi kuuntelemaan Joonaksen tasaista, rauhallista tuhinaa.

Sanamäärä: 484

Saitte nyt mitä toivoitte ja Arttu on poissa kuvioista :D kirja ei oo vielä tosin suinkaan loppumassa, vielä on tulossa kaikenlaisia juonenkäänteitä... mutta niistä lisää tulevissa osissa