Broken Into Pieces (Joonas x Olli) [TAUOLLA]

15.

Joonaksen nk.

Joonas heräsi Ollin kainalosta sohvalta. Olohuoneen seinällä roikkuva kello näytti melkein puoli yhdeksää aamulla. Tänään oli treenipäivä, mutta treenit alkaisivat vasta yhdeltätoista, joten kiire ei vielä ollut. Joonas hivuttautui varovasti pois Ollin vierestä yrittäen olla herättämättä häntä, mutta Olli inahti unisena ja heräsi kuitenkin.

"Huomenta", Joonas sanoi hymyillen. "Huomenta", Olli vastasi. "Onks tänään treenit?" "Joo on, ja mä itse asiassa mietin et nyt ois hyvä hetki kertoo muille totuus Artusta", Joonas sanoi. "Ai nyt jo? Ooks sä varma ettei sun pitäis ensin toipua vähän aikaa?" Olli kysyi. "Mä oon vielä nyt ihan kunnossa, varmaan pää vielä käsittelee sitä koko asiaa. Näin kävi aina ku mä pääsin Artusta vähäks aikaa eroon. Olin vähän aikaa ilonen ja sit se masennus ja muut oireet rupes iskeen. Mieluummin mä kerron siitä nyt ku sillon ku mielenterveys on jo romahtanu", Joonas totesi. Olli nyökkäsi. "Kaipa sä ite tiedät parhaiten. Mä oon sit sun tukena siellä koko ajan", hän lupasi.

--

"No niin, kaikki paikalla, voidaan varmaan alottaa", Niko sanoi. "Itse asiassa mulla ois teille vähän asiaa ennen sitä", Joonas keskeytti. "Voitaisko istua hetkeks alas?" "Joo, toki", Niko sanoi ja viittoi muita poikia kohti treeniksen sohvia. Kaikki istuivat alas ja katsoivat Joonasta odottavina.

Joonas hengitti syvään ja alkoi puhua. Hän aloitti tarinansa aivan alusta, siitä kuinka hän oli aikoinaan rakastunut Arttuun. Kuinka hän rakkauden sokaisemana sivuutti kaikki varoittavat merkit, kunnes tilanne räjähti käsiin ja Arttu alkoi käydä väkivaltaiseksi. Joonaksen ääni alkoi väristä, kun hän alkoi kertoa viime kuukausista, miten Olli oli auttanut häntä, ja viimeisenä mökkireissun jälkeisistä tapahtumista.

"Ja sit Arttu vihdoin pidätettiin eilen", Joonas sanoi lopettaen tarinansa. Kaikki olivat hiljaa järkytyksestä ja tuijottivat lähinnä tyhjyyteen, mutta Aleksin silmät kimalsivat uhkaavasti ja hän näpräsi sormiaan. Hänen alahuulensa väpätti. "Aleksi hei, mikä sulle tuli? Onks kaikki hyvin?" Joonas kysyi. "M-mua vaan hävettää ihan helvetisti", Aleksi sanoi hiljaa. "Miks?" Joonas kysyi ihmeissään. Mitä hävettävää Aleksilla muka oli? "Olli kerto mulle että se epäili et Arttu on väkivaltanen enkä mä uskonu sitä yhtään", Aleksi sanoi kyyneleen vierähtäessä hänen poskelleen. "M-mä vähättelin sitä koko tilannetta..." "Hei, Aleksi, ei se mitään. En mä oo vihanen. Arttu oli ihan helvetin hyvä valehtelija, se huijas kaikkia", Joonas sanoi lempeästi ja veti Aleksin halaukseen.

Aleksin rauhoituttua hän palasi omalle paikalleen pyyhkien silmiään. "Mä oon nyt ehkä fine, mut veikkaan et tuun masentumaan aika pahasti näiden tulevien viikkojen aikana", Joonas sanoi muille. "Mä hankin kyllä apua jos mä tarvin sitä, mut mä pyydän että te ootte kans mun tukena." "Siis totta kai ollaan", Joel vastasi. "Ja varmaan sovitaan porukalla ettei tästä puhuta lehdistölle mitään?" Niko lisäsi. "Joo ei, ei missään nimessä puhuta, kieltäkää kaikki jos mitään huhuja tulee", Joonas sanoi. "Jos joku kysyy Artusta ja onnistuu jotenkin yhdistään sen muhun niin sanotaan vaikka että joku väkivaltarikos oli kyseessä. Aseellinen ryöstö tai joku semmonen."

Tilanne päättyi ryhmähaliin. Joonas oli vähällä jäädä muiden poikien alle, mutta se ei haitannut. Tämä tuntui kodilta. Hänellä oli ikään kuin toinen perhe, joka rakasti häntä ja välitti hänestä oikeasti. Hänellä ei tulisi olemaan mitään hätää, vaikka hän vajoaisi kuinka pohjalle.

Sanamäärä: 494

Saatte nyt toisen tälleen perään ku tuli yhtäkkiä inspis kirjottaa. Mulle tuli myös sellanen idea mieleen et voisin tehä Q&A jossain vaiheessa missä voi kysyä sekä hahmoilta että multa iteltäni mitä vaan. Teen vastaukset erilliseen lukuun sit ku kysymyksiä on tullu mun mielestä tarpeeks. Muistutan tästä myös tulevissa luvuissa ja vastaukset julkastaan luultavasti jossain lukujen 18-20 tienoilla. Muistakaa sit aina selventää että kenelle kysymys on suunnattu :D