Broken Into Pieces (Joonas x Olli) [TAUOLLA]

16.

A/N: Sekosin jo itekkin siitä et miten tän tarinan aikajana menee joten sovitaan nyt vaikka että on kulunu kolme viikkoo edellisestä luvusta ja ollaan jossain joulukuun alussa

Ollin nk.

Olli käveli hermostuneena edestakaisin pimeässä olohuoneessaan. Joonas ei koskaan ollut näin myöhässä ilmoittamatta. Heidän piti nähdä Ollilla kahdeksalta, kello lähestyi jo yhdeksää, eikä Joonaksesta ollut kuulunut mitään.

Juuri kun Olli avasi puhelimensa soittaakseen Joonakselle, Joonas soittikin hänelle. Olli vastasi heti.

"Hei missä sä oot? Mä olin jo huolissani."

"Mä... mä..." Joonas sopersi, muttei saanut enempää sanottua.

"Hei, mikä on? Käviks jotain?"

"A-apua..."

Kuului ensin puhelimen kolahdus sen pudotessa lattiaan ja melkein heti perään tömähdys. Kolahdus kuulosti siltä, kuin puhelin olisi pudonnut jollekin kovalle, joten Joonas saattoi olla kämppänsä vessassa. Olli juoksi eteiseen, heitti takin päälleen ja kengät jalkaan, otti puhelimensa ja lompakkonsa ja lähti juosten Joonakselle - niin hyvin kuin liukkaalla kelillä pääsi.

Olli pääsi Joonaksen kämpälle hyvin nopeasti. Hän ei jäänyt odottamaan vastausta ovelle, vaan avasi sen vara-avaimellaan ja ryntäsi heti kohti vessaa. Arvaus osui oikeaan. Joonas makasi silmät kiinni vessan lattialla, ovi oli jäänyt auki. Harmaan hupparin hihan reunassa näkyi muutama punainen veriläikkä.

Ollin sydän alkoi hakata tuhatta ja sataa, kun hän polvistui Joonaksen viereen. Joonaksen alla ei onneksi ollut verta, joten hän ei ollut vuotanut paljoa, ja hän hengitti normaalisti. Mutta Ollin sydäntä särki ajatuskin siitä, mitä Joonas oli saattanut yrittää...

Olli nosti Joonaksen hihaa varovasti. Haava käsivarressa ei ollut syvä, eikä se vuotanut juuri yhtään, joten apua ei tarvinnut soittaa tai raahata häntä lääkäriin. Sitä paitsi Joonas vihasi sairaaloita, joten olisi hänenkin kannaltaan parempi, jos haavan saisi hoidettua kotikonstein.

Olli kurkotti ottamaan peilikaapista puhdistusaineen ja sideharsoa. Hän puhdisti Joonaksen haavan varovasti ja kääri siteen sen ympärille. Sitten hän nosti Joonaksen varovasti lattialta ylös ja kantoi sohvalle tämän alkaessa jo herätä.

Joonas oli kokonaan hereillä siihen mennessä, kun Olli laski hänet istumaan sohvalle. "Ai vittu mun pää..." hän valitti ja hieroi sitä puolta päästään, mikä oli osunut lattiaan. Silloin hän kuitenkin tiedosti kunnolla, että Olli seisoi aivan hänen edessään, ja purskahti itkuun. "Hei, mikä sulle tuli?" Olli kysyi hätääntyneenä ja istui Joonaksen viereen kietoen kätensä hänen ympärilleen. "A-anteeks... mä oon niin pahoillani... e-ei ois pitäny soittaa..." Joonas sopersi. "Joonas, hyvä vaan että soitit. Yritiks sä satuttaa ittees?" Olli kysyi. Kysymys oli ehkä suorasukainen, mutta hän halusi heti vastauksen.

Ollin yllätykseksi Joonas pudisti päätään. "S-se oli vahinko... mulle tuli hirveet takaumat ja mikään ei auttanu nii rupesin vaan juomaan... mut sit mun lasi putos ja viilsin mun käden yhteen sirpaleeseen", Joonas selitti. Se kävi järkeen. Joonasta ei haitannut raa'at elokuvat tai mikään muukaan kamala, mutta omaa vertaan hän ei kestänyt. Sen takia hän oli varmaan pyörtynyt.

Joonas jatkoi anteeksipyynnön sopertamista, mutta Olli keskeytti hänet. "Joonas hei, sun ei tarvi pyytää anteeks. Vahinkoja sattuu. Mut ethän enää yritä juoda ittees tolla lailla känniin? Sä tiedät kyllä, että sä voit soittaa mulle jos sulle tulee takaumia tai mitään muutakaan." Joonas nyökkäsi pyyhkien silmiään. 

"Saisinks mä tulla sun syliin?" Joonas kysyi hetken päästä ujosti. "Totta kai", Olli vastasi ja veti Joonaksen syliinsä silittäen samalla hänen hiuksiaan. Joonas oli usein todella hellyydenkipeä, mutta Ollia se ei haitannut, päinvastoin. Se oli hänestä suloista. Joonaksella oli esimerkiksi tapana heittää itsensä mukaan haleihin ja ennen Artun astumista kuvioihin hän oli yleensä aina jossakin bändin jäsenessä kiinni, useimmiten Nikossa. Se oli hänen tapansa osoittaa kiintymystä.

"Väsyttää..." Joonas mutisi kasvot puoliksi haudattuna Ollin olkapäähän. "Haluuks sä et mä jään tänne nukkuun?" Olli kysyi. "Jos siitä ei oo vaivaa", Joonas vastasi. "Kyllä sä mut tiedät, ei mulla oo ikinä mitään menoo. Kyllä mä voin ihan hyvin jäädä. Sama sänky vai nukunko mä sohvalla?" Olli kysyi, vaikka arvasikin jo vastauksen. "Tuu mun viereen", Joonas sanoi.

Olli ei tietenkään ollut ottanut vaihtovaatteita mukaan, joten hupparin alla ollut t-paita ja bokserit saivat kelvata. Hän kaivautui peiton alle ja Joonas tuttuun tapaan painautui aivan häneen kiinni, mutta nyt hän heittikin kätensä ensin Ollin ympärille. Olli hymyili ja kiersi oman kätensä Joonaksen vyötärölle.

Olli sulki silmänsä ja oli jo vähällä nukahtaa, kun hän yhtäkkiä tunsi Joonaksen käden hiuksissaan. Hän silitti niitä hitain vedoin. Olli piti silmänsä kiinni ja esitti nukkuvaa, jotta Joonas ei säikähtäisi. "Voi kun sä tietäisit miten paljon mä rakastan sua", Joonas kuiskasi. Olli punastui heti, mutta pimeä makuuhuone peitti sen. Hän pakotti itsensä olemaan hymyilemättä ja antoi Joonaksen tuudittaa hänet uneen samalla, kun hän suunnitteli, mitä sanoisi seuraavana aamuna.

Sanamäärä: 700

Pahoittelen jos luvun alku aiheutti sydänkohtauksia :D