Broken Into Pieces (Joonas x Olli) [TAUOLLA]

17.

Joonaksen nk.

Joonas heräsi auringonvaloon, joka kajasti sisään auki jääneiden verhojen välistä. Hän hieraisi silmiään ja katsoi viereensä. Ollikin oli juuri herännyt. "Huomenta", Joonas sanoi. "Huomenta", Olli vastasi hymyillen. Ääni sai Joonaksen vatsan täyttymään perhosista.

"Mäkin muuten rakastan sua."

Että mitä? Joonas katsoi Ollia täysin häkeltyneenä. Kuuliko Olli, mitä Joonas tuli lipsauttaneeksi edellisiltana? "M-mitä?" hän ehti kysyä, ennen kuin tunsi jo Ollin huulet omillaan. Hän vastasi suudelmaan ja painautui Olliin kiinni niin tiukasti kuin pystyi. Olli veti hänet makaamaan päälleen ja suutelu jatkui muutaman minuutin.

Lopulta Joonaksen oli pakko irrottautua saadakseen happea. Hän naurahti ja laski päänsä Ollin rintakehälle. "Sulla ei oo hajuakaan, miten onnellinen mä oon just nyt", hän sai sanottua. Olli kietoi kätensä hänen ympärilleen. "Joten mitä me ollaan?" Olli kysyi. "En mä tiiä... mitä sä haluut meidän olevan?" Joonas kysyi. "No en mä osaa sanoo, jos sanotaan että meillä on vähän jotain juttua ja katotaan miten asiat etenee?" Olli ehdotti. Joonas nyökkäsi, suunnitelma kuulosti hyvältä.

Päivä tuntui kuluvan vikkelästi puhuessa asioista. Joonas oli ihmeissään siitä, miten hyvin Olli oli onnistunut piilottamaan tunteensa kokonaiset kaksi vuotta. "Jos mä olisin tienny, että sä tunnet mua kohtaan noin, mä en olis ikinä alottanu mitään Artun kanssa", Joonas sanoi. "Kyllä olisit. Sä olit ihan pihkassa siihen", Olli muistutti. "Se oli kyllä mun elämän isoin virhe... kyllä mä suakin oon ajatellu sillä tavalla jo vaikka miten kauan mut sit Arttu tuli siihen päälle ja vei mennessään", Joonas tunnusti. "Sen takia mä oon viime aikoina roikkunu vaan sussa kiinni enkä esim Nikossa." "Voi ku sä oot sulonen", Olli lässytti ja pörrötti Joonaksen hiuksia.

Silloin Joonaksen puhelin kilahti. "Varmaan jotain juttua reeneistä vaan", hän sanoi ja avasi viestin. Numero oli kuitenkin tuntematon.

---

+358 ** **** ***: Älä luulekaan olevas turvassa. Me tiedetään mitä sä teit.

---

Joonaksen sydän alkoi taas hakata. Hän ei tunnistanut numeroa. Joko tämä oli trollaus tai Artun kaverin uhkausviesti. Vaikka ensimmäinen vaihtoehto oli todennäköisempi, Joonaksen vaisto osoitti jälkimmäiseen.

"Joonas, mikä sulle tuli? Sä oot ihan kalpee", Olli sanoi. Joonas näytti hänelle viestin. "Musta tuntuu, että tää on Hennalta", hän sanoi. "Kuka on Henna?" Olli kysyi. "Artun kaveri jota se luultavasti kävi aina välillä painamassa...", Joonas sanoi. Hänen äänensä hiljeni loppua kohden, kun hän tajusi, että Arttu oli vielä kaiken lisäksi pettänyt häntä.

Joonas muisti Hennan hyvin. Noin 170-senttinen, mustaksi värjätyt lyhyet hiukset, aina tummat meikit ja vaatteet. Musta septum-lävistys. Säkenöivät vihreät silmät, joista loisti paheksuva katse, kun hän edes vilkaisi Joonakseen päin. Aina Artussa kiinni, eikä se Arttua koskaan haitannut. Huhujen mukaan yhteyksissä pariinkin rikollisjengiin, vaikkei mitään oltu pystytty todistamaan. Oli miten oli, Henna saattoi hyvinkin olla vaarallinen.

"Pitää varmaan pysyä vähän aikaa varpaillaan", Joonas jatkoi, kun Olli ei sanonut mitään. "En mä nyt tiiä. Mitä jos toi on pelkkä trollaus?" Olli ehdotti. "En mä usko. Nyt kun Arttu tuomittiin ja se joutu vankilaan niin sana varmasti levis. Tää ajotus oli niin osuva ettei tää oikein voi olla trolli", Joonas huomautti. "Luota muhun. Mun ois parasta pysyä nyt varuillaan."

Olli huokaisi ja nyökkäsi. "Kaipa sä tiedät parhaiten. Mut sun ei tarvi huolehtia niin kauan ku mä oon täällä. Niiden Artun kavereiden pitää päästä mun läpi ensin jos ne haluu koskee suhun pitkällä tikullakaan."

Sanamäärä: 508

Sillä kusessa ollaan...