Kaikista kaunein kosketus (Jiko fanfic)

Chapter 6 - Pää pyörällä

Siitä oli nyt kaksi viikkoa. Kaksi viikkoa siitä, kun jaoin ensisuudelmani Joonaksen kanssa. Mikään ei enää tuntunut miltään. Makasin sohvani pohjalla katseeni katossa. En ollut syönyt taiko juonut kahteen päivään. Oloni oli todella tyhjä. Ei ollut enää mitään, mitä odottaa elämältä.

Oloni oli turhautunut kaiken jälkeen. Joonas ja Jere olivat jatkaneet seurustelua. En usko, että Joonas on maininnut Jerelle mitään suudelmastamme. Olin vain todella hämmästynyt kaikesta. Miksi Joonas haluaisi enää olla Jeren kanssa kaiken tämän jälkeen? Hänen punertavat silmänsä ja vuotavat kyyneleensä olivat painuneet mieleeni hieman liiankin hyvin. Häntä oli satutettu. Julmasti. Kaiken tämän jälkeen hän kuitenkin palasi Jeren luokse. En ymmärtänyt sitä. Toivoin vain, että Joonas tajuaisi virheensä pian. Toivoisin hänen tajuavan, että minä rakastan häntä enemmän kuin kukaan muu.

Rommi käpertyi kainalooni. Se sai mieleni edes hieman kirkastumaan, ja hymyn karkaamaan suupieliltäni. Sammutin viimein televisiossa pyörivän saippuasarjan ja makasin hiljaisuudessa silitellen kissani pehmeää turkkia. Tuntui kuin hän olisi ainoa ystäväni. Olin lopettanut treeneissä käymisen. Väitin olevani kipeä. En tiedä menisikö tämä enää kauaa läpi. Pian minun olisi ryhdistäydyttävä.

Kuulin koputuksen ovelta. Katsahdin ovea epäröiden, mutta päätin nousta kuitenkin ylös. Eihän sitä voisi tietää, jos se olisikin Joonas.

Arvaukseni eivät osuneet oikeaan. Oveni avattua näin Joelin käytävän puolella. "Etkö tiennyt, että olen kipeä?" tiuskaisin. Joel ei välittänyt turhasta kiukuttelustani. Hän asteli kyselemättä sisään asuntooni. Enhän minä häntä voinut estää. "Milloin olet viimeksi siivonnut?" Joel tähyili ympärilleen, ohittaen minun kysymykseni. "Oliko sinulla jotain asiaa, vai tulitko vain pilkkaamaan minua?" tokaisin. Istahdin alas sohvalle kissani vierelle. "Mistäs nyt tuulee? Tulin kertomaan sinulle ilouutisia", Joel hihkaisi avaten jääkaapin oven. Hän nappasi yhden tölkin bisseä kaapin perältä, kuten tavallisesti. "Antaa tulla", kiinnostuin. "Jere ja Joonas ovat huonoissa väleissä. Kohta taitaa tulla ero", Joel iski minulle silmää. Olin todella hölmistynyt. "Miksi minä asiaa iloitsisin?" ärähdin Joelille. Toivoin, etten ollut liian läpinäkyvä.

"Luuletko, että en ole huomannut miten katsot Joonasta? Taidat olla rakastunut", Joel kikatti. Poskeni alkoivat punertaa kummallisesti. Tiesin sen olevan totuus, mutta en halunnut myöntää sitä muille, enkä itsellenikään. "Paskapuhetta", väitin. Joel pyöritteli silmiään vakuuttavana.

"Haluatko lähteä baariin tänään?" Joel kysyi. "Joonas tulee myös", hän jatkoi, ennen kuin ehdin edes vastata. Oli pakko myöntää, että tarjous vaikutti houkuttelevalta. "Toki", kohautin hartiaani. "Jees", Joel vastasi ja käppäili takaisin eteiseen. Katsoin vielä hänen peräänsä hetken aikaa, kunnes ovi sulkeutui. Viimein.

Oloni tuntui kummallisen uniselta. Tuntui kuin minua olisi väsyttänyt kaiken aikaa. Toisaalta eihän se minua haitannut. Ei minulla ollut kiire mihinkään.

Painoin silmäluomeni kiinni. Oli täysin hiljaista. Hiljaisuus sai mieleni äänet hereille. Ne olivat ainoa asia, mitä mietin. Mietin myös Joonasta. En ollut päässyt hänestä ylitse. En haluaisi sitä itse myöntää, mutta Joonaksen ja Jeren riitely sai minut iloiseksi. Ajattelutapani oli hirveä. Olin vain todella katkera. En ollut pystynyt ajatella Jereä kaiken jälkeen. Hän oli satuttanut Joonasta, enkä antaisi sitä koskaan anteeksi. En silti voinut tehdä asialle mitään. Joonas itse päätti, mitä tekisi.

Ajatukseni hiljenivät ajallaan. En enää pystynyt kuulla omia ajatuksiani, kun uni alkoi painaa minua. Ei kauaakaan, kun kaikki pimeni.

- -
Asetin etusormeni Joonaksen huulien ylle kiusoittelevana. Hän virnisti minulle nuollen tahmaisia huuliaan. En voinut vastustaa kiusausta. Puraisin Joonaksen alahuulta, jolloin tämä avautui lämpimään suudelmaan kanssani. Hän nosti toisen jalkansa ylös ja tartuin tämän takareidestä kiinni. Hän piteli itseään pystyssä olkapäideni varassa, samalla suudellen minua lumoavasti. Minun yllätykseksi suudelma päättyi nopeasti. Joonas nuolaisi huuliani. Otin tämän flirttailevana vastaan. Joonas kuitenkin alkoi nuolla naamaani lopettamatta. Olin hieman hämmästynyt, mutta pidin siitä. Kuitenkin säpsähin, kun poika iski terävät kyntensä kiinni poskeeni.

- -
Säpsähdin hereille. Rommi seikkaili rintani yllä ja raapi poskeani. "Rommi!" huidoin tämän tassua pois. Rommi hyppäsi lattialle ja kipitti keittiöön. Nostin pääni ylös tyynystä. Kasvoni olivat kosteat. Rommi oli jo kauan nuollut kasvojani.

Päätäni rapsuttaen nousin ylös. Tiesin Rommin olevan ruokaa vailla, joten kävin täyttämässä tämän astian. Kaikkea ne kissat sitten syövät. Pelkkä kissanruoan haju aiheutti minulle yököttävän reaktion. En voinut sietää sitä ollenkaan.

Kuulin puhelimeni kilahtavan. Keskeytin tekemiseni ja lähdin tähyilemään puhelintani. Se löytyi nopeasti, jolloin huomasin viestin, joka oli tullut Joelilta. "Joko olet tulossa?" viestissä luki. Paska. Olin unohtanut täysin tämän illan suunnitelmat. Uneni tahtoivat aina sekoittaa ajantajuni. Ne eivät jättäneet minua rauhaan, ei koskaan.