Kaikista kaunein kosketus (Jiko fanfic)

Chapter 7 - Myrkkysi uhrina

Tähyilin ympärilleni astuessani avoimeen baariin. Olikohan tämä oikea paikka? En pystynyt näkemään Joonasta tai Joelia missään. Tunnistin ihmisjoukon keskeltä vaaleat pörröiset hiukset. Riensin nopeasti kohteeseen, mutta minun yllätyksekseni kyseinen henkilö ei ollut Joonas. Hieman nolona kävelin kauemmaksi, jolloin selkäni osui johonkin pehmeään. Hätkähdin, ja käänsin katseeni taakseni. Joonas seisoi edessäni hämmästyneenä. "Tulithan sinä", hän hymähti. Hymyilin takaisin, jolloin poika lähti saattamaan minua pöytään.

Istuin Joonasta vastapäätä toiselle puolelle pöytää. Joelia ei näkynyt. "Yllyttikö hän sinut taas lähtemään?" kysyin naureskellen. Joonas katseli jalkojaan. Hän oli kummallisen etäinen. "Ei tällä kertaa, minä pyysin häntä", Joonas vastasi. Rypistin otsaani. "Sepä outoa. En tiennyt, että dokaaminen on sinun juttusi", naurahdin. Joonasta ei naurattanut. "En oikein usko, että se on. Halusin vain saada pääni tyhjäksi. Pääni tyhjäksi Jerestä. Hän on ollut kusipää viimeaikoina", Joonas paljasti. Yritin todella näyttää ymmärrystä poikaa kohtaan, mutta salaperäinen virne ilmeni kasvoillani. Olin salaa iloinen, että heidän välinsä heikkenivät. Tiesin, etten saisi ajatella niin. Joonas oli täysin rikki.

"Kyllä se siitä. Puhu hänelle", kumarruin lähemmäksi poikaa, maaden pöytää vasten. Joonas vilautti pienen hymyn kasvoilleen, mutta piilotti sen nopeasti. "Mutta nyt ei ole aikaa puhumiselle. Nyt juhlitaan", kannustin. Joonas viimein pudotti esityksensä ja hymyili minulle leveästi. Hän tarjosi minulle toista juomaa. Kouraisin tämän tyytyväisenä. "Kippis", kolautin lasini Joonaksen omaa vasten. Oli kerrankin aika pitää hauskaa, ja tällä kertaa kahden. Vain minä ja Joonas.

- -
Nojasin seinää vasten huokaillen. Olin uupunut. Oksetti. En ollut juonut kuin muutaman, mutta oloni tuntui hirveältä. Joonas yritti kovasti saada minua innostumaan uudelleen. Hänen olitilansa ei ollut niin huono. Hän oli juonut tuplasti enemmän kuin minä, joka näyttäytyi erilailla. Hän hyppi seinillä. Jos en olisi vahtimassa häntä, hän olisi jo varmasti nuolemassa ensimmäisen ihmisen kanssa, kenet näkisi. Sellainen hän oli humalassa. Se tuntui epäreilulta. Ei hän minua koskaan ollut kännissä suudellut.

Tunsin oudon pistoksen käsivarressani. Ennen kuin ehdin edes reagoida asiaan, minut vedettiin sivuun hihastani. Huojahdin huolella, ja tasapainoni oli lähellä kadota. "Niko", Joel silmäili minua. Pudistin päätäni ja seisoin omin jaloin hallitusti. "Niko, sinun pitäisi ehkä viedä Porko kotiin. Hän ei näytä voivan kovin hyvin", Joel pyysi. En epäröinyt, vaan nyökkäsin Joelille myöntevästi. Tartuin Joonaksen kädestä kiinni, jolloin tämä katsoi minua silmiini kauniisti. Minun piti yrittää hillitä itseni.

"Joonas, sinä lähdet nyt kotiin", vedin tämän mukaani. Joonas yritti kovasti päästä irti otteestani, mutta tuloksetta. Raahasin hänet ulos baarista ja kuljetin autolleni asti. Hän taisi luovuttaa, sillä istui alas etupenkilleni omin avuin. Istuin rattiin ja käynnistin auton.

Hellä kämmen ilmestyi reidelleni. Poskeni alkoivat kerätä lämpöä. Toivoin todella, ettei Joonaksen kosketus saisi minua kovaksi. Sitten olisin ongelmissa.

"Niko, kai voin tulla luoksesi?" Joonas sopersi humalaisena. Epäröin asiaa. "Sinä menet nyt kotiin", hillitsin itseni. Joonas märmätti minulle tyytymättömänä. Hän latasi viimeisen aseensa, ja alkoi nyyhkyttää. "Pyydän. En halua kotiin", Joonas anoi. Pidin pokkani, enkä kääntänyt katsettani pois tiestä. Joonaksen käsi seikkaili vaarallisesti sisäreidelläni, hänen silittäen tätä hellästi. Puristin hampaitani yhteen. Oli vaikeaa pysyä pokkana. "Niko, et ymmärrä. En tahdo kotiin. Jere on siellä. Tiedät, etten halua nähdä häntä Niko. Et tiedä, mitä hän on minulle tehnyt", Joonas jatkoi. Luovutin suosiolla. "Tämän kerran", viimein suostuin. Joonas hymyili minulle ja painoi päänsä olalleni. Hän oli tajuttoman suloinen.

Käännyin tielle, joka veisi luokseni. Ei kauaakaan, kun saavuimme perille. Parkkeerasin auton pihaani ja nousin ylös autosta.

Avustin Joonaksen sisälle asti, jolloin astuimme hissiin. Joonas lähenteli minua kummallisesti. Se sai oloni todella erikoiseksi, mutta tiesin tämän kaiken johtuvan vain hänen humalastaan, jonka takia en odottanut mitään.

Huolehdin molemmat meidät asuntooni ja riisuin Joonaksen takin naulakkoon. Hän käveli olohuoneeseen, mutta pysähtyi keskelle huonetta. Kävelin tämän perässä peremmälle.

Ilman varoitusta, Joonas käännähti ympäri. Hän asetti silmänsä kiinni omiini, jolloin välillemme syntyi loputon katsekontakti. Olisin halunnut napata pojan itselleni, ja suudella häntä. Kuitenkin päätin olla tekemättä näin, sillä se saisi oloni typeräksi. Tiesin, etten voinut tehdä Joonakselle moista, hänen ollessa humalassa.

Olin pitkän ajattelun jälkeen juuri suutelemassa poikaa, mutta hän ehti ensin. Joonas painoi pehmeät huulensa minun omiani vasten, yllättäen minut. Hän kietoi kätensä niskani taakse ja läheni kehoani. Tartuin pojan kasvoista kiinni voimakkaasti. Tiesin tämän olevan väärin, mutta se tuntui niin oikealta. Asia josta olin jo kauan uneksinut, tapahtui jo toisen kerran. En osannut kuvailla tunnetta sisälläni. Tätä minä halusin.