Can we just stay here? Bc fanfict (y/n x joel)

6

~y/n~
Katselen virtaavaa jokea. Minua väsyttää. Päätän istua kaiteelle. Joten siis istun siihen. Minua pikkainsen huimaa,joten voisinkohan tippua? Huonolla tuurilla kyllä. Tuntuu kuin koko maailma olisi minua vastaan. Kukaan ei tahdo olla kannsani. Ei edes Joel. Kuulen askelia. Kapuan alas kaiteelta. Juoksen lähimmän puun taa piiloon. Näen kaksi miestä. Toisella on ruskeat pitkät hiukset. Ja toinen omistaa pörröiset vaaleat hiukset. Katselen heidän kulkuaan ohitseni. Kunnes blondi kiharahiuksinen mies huomaa minut. "Tarvitsetko sä apua?" Hän kysyy. "E-en" vastaan. "Sä kyllä näytät olevas kylmissäsi" mies inttää. "Kaikki on hyvin okei" vastaan tiukasti. "Ootko varma" Brunette mies kysyy. "Mm" vastaan vaisusti. "Mut hei tuu pois piilosta niin me nähäänki sut" brunette sanoo. He auttavat minut pois puun takaa. "Heetkinen sä näytät tutulta" blondi sanoo. "Aijaa" vastaan. "Haluutko tulla meijän mukana vaikka johonki?" Brune kysyy. "No pois täältä metsästä" vastaan. Lähdemme kävelemään pois metsästä. "Mikäs muuten sun nimes o?" Blondi kysyys yhtäkkiä. "Y/n" vastaan. "Ok kuules y/n mä mietin vaan onko Joel Hokka sulle tuttu?" Blondi kysyy. Voi vittu mitä minä tuohon vastaan. "Ei" vastaan epävarmasti. "Ootko varma" hän kysyy. "Joo olen" vastaan. "Ja keitäs te sitte ootte" kysyn. "Mä oon Joonas ja toi on Niko" joonas vastaa. Nyökkään.
- - -
Olemme saapuneet Joonaksen asunnolle. Niko avaa oven ja minä tulen perässä. Joonas tulee viimeisenä. "Y/n hei tota otaksä kahvia, teetä, mehua tai vettä" Joonas kyselee. "Öö no en mä mitään tarvii" vastaan. "Oke" Joonas vastaa epäilevänä. Istudun sohvan reunalle. "Missä sä muutes asut" Niko kysyy. Mitä viddua tuohon pitäisi vastata. Mumisen siis jotain vain vastaukseksi.
- - -
"Y/n tuu syömään!" Joonas huutaa. "Juu" vastaan. Saavun keittiöön. Ruokana näyttää olevan kalapuikkoja. En pidä niistä. Kun olen syönyt vien astiat tiskiin ja menen istumaan sohvalle. Avaan puhelimeni 48 vastaamatonta puhelua henkilöltä Joel<3. Oh shoot hän on varmaan huolissaan. "Tota hei mä lähen nyt!" Huudan muille. "Oke moido" he vastaavat. Puen kengät ja ohuen takin päälleni ja poistun asunnosta. Ulkona tuulee ja on kylmä. Puhelimeni soi. Olen vastaamassa kunnes ruudulla näkyy eksäni numero. En siis vastaakkaan. Hän soittaa uudestaan. "Mitä asiaa" huudan puhelimeen. "Eiku mä nään sut" hän sanoo ja lopettaa puhelun. Mitä? Hän näkee minut. Pinkaisen juoksuun juoksen nopeasti oman taloni ulko-ovelle ja avaan sen. Sitten juoksen rappuset ylös kovaa. Olisinhan voinut käyttää hissiäkin. Saavun tutulle asunnolleni. Avaan oven ja paiskaan sen kiinni. Romahdan lattialle. Olen hengästynyt. Ja minua väsyttää. Joel yllätys yllätys tulee minua vastaan. Hän näyttää huolestuneelta. "Y/n missäs sitä oltiin? Mä olin sairaan huolissani etkä edes vastannu soittoihin." Joel aloittaa. "Sori mä olin mettässä ja sit jotkut Niko Ja Joonas löys mut. Sitte me mentiin Joonaksen asunnolle ja sit ku mä lähin sieltä ni mun eksä soitti ja sano että se näkee mut" puuskutan. Joel katsoo minua pitkään ja hartaasti. "Eli siis sä oot tavannu mun bändi kavereita" hän toteaa.
Siinä samassa ovea ryskytetään.
~~~
"Two birds on a wire one says c'mon and the other says i'm tired.."