Can we just stay here? Bc fanfict (y/n x joel)

18.

~y/n~
Olemme kävelleet Aleksin kanssa noin 20 minuuttia. Onhan se kiva että hän liittyi seuraani. Muuten varmaan olisin ajatellut kaikkea synkkää. "muutes onks sul ja Joelil jotai?" Aleksi kysyy rikkomalla hiljaisuuden. "Ööh" yritän vastata. "Tai siis näyttää siltä että te säädätte" hän jatkaa. "Eheh ei me mun mielestä säädetä" vastaan. Hän nyökkää. Jatkamme kävelyä. Aleksi alkaa hyräillä jotakin biisiä. En tunnista sitä.
- - -
Avaan asuntoni oven. "Moi" huudan. Vastausta ei kuulu. Sitten Joelin huoneen ovi avautuu ja hän astelee ulos. "Moi" hän vastaa. Astun muutaman askeleen lähemmäs ja halaan edessäni seisovaa miestä. Hän hymähtää. "oliko ikävä" Joel kysyy virnistäen. "Oli" vastaan. Hän kietoo kätensä ympärilleni ja kantaa minut sohvalle. Hän päästää irti, ja istuu minuun kiinni. Kiehnään päätäni hänen rintakehäänsä. Tässä on mukava olla. "Kuules nyt y/n mun pitäs päästä nousemaan ylös" Joel sanoo. Tiukennan otettani. Hän naurahtaaa. "Et sitte voi päästää irti" hän sanoo hymyillen. Pudistab päätäni ja vedän Joeliksi kutsutun ihmisen takaisin istumaan. "Y/nnnnnnnn" hän tuskailee. "Sä et nouse" sanon totisesti. Hän katsoo minua pitkään. Lopulta kyllästyn hiljaisuuteen joten nousen pois sohvalta ja vaellan omaan huoneeseeni. Alan selata läpi instagramia. Vastaani tulee kuva eksästäni ja minusta. Katson kuvaa ja luen kuvateksin. "Life was better when we were togheter" hän on kirjoittanut. Pyöräytän silmiäni. Minulla on Joel.
~~~
"And you said. As long as i'm here no one can hurt you."