Blind Channel - Exploring Hogwarts

Luku 1 - Nothing but a dreamer (Joel)

Joel veti pylvässänkynsä sysimustiksi loihdut verhot sivuun. Kirkas auringonvalo tulvi sokaisevana hänen verkkokalvoilleen saaden hänet siristämään. Puoliumpinaisten silmiensä raosta hän tiirasi makuusaliansa huomatakseen, että muiden sänkyjen smaragdinvihreät verhot olivat auki ja tyhjillään. Joel kirosi ääneen tajutessaan, että oli taas nukkunut pommiin. Hänen huonetoverinsa eivät tietenkään olleet vaivautuneet herättämään häntä.

Joel katsoi kelloa. Aamupala oli syöty jo aikaa sitten. Muodonmuutosten tunti, jolla hänen kuuluisi olla, oli jo hyvän tovin ollut käynnissä. Hän huokaisi, hieroi kasvojaan ja heittäytyi hetkeksi vielä unenpöpperöisenä vuoteelleen tuijottaen sen päätyseinään kiinnitettyä liikkumatonta Bring Me the Horizonin julistetta. Muiden vuoteet oli vuorattu liikkuvilla julisteilla huispausjoukkueista sekä kuuluisista kauniista noidista. Joelin punkka erottui selvästi muista mustine verhoine ja jästibändijulisteineen.

Joel murahti pahantuulisena ja pakotti itsensä nousemaan ylös. Hänen teki mieli lintsata muodonmuutoksista, mutta todennäköisesti hän saisi jälki-istuntoa, jos jättäisi menemättä. Tämä ei olisi ensimmäinen kerta, kun hän oli lintsannut tai myöhästynyt, ja McGarmiwa oli hyvin tarkka oppilaittensa läsnäolosta tunnilla. Lisäksi hän oli juuri edellisenä päivänä ollut tuvanjohtajansa puhuttelussa. Devine oli ollut huolissaan Joelin koulupanoksesta. Vaikka lukuvuosi ei ollut vielä pitkälläkään, Joelin tulisi silti alkaa valmistautua kevätlukukaudella edessä häämöttäviin S.U.P.E.R:ihin. Hän tiesi kyllä sisimmässään, että olisi ryhdistäydyttävä, ettei reputtaisi. Mutta hän ei voinut sille mitään, että oikeastaan S.U.P.E.R:t eivät paljoakaan kiinnostaneet. Hänen syvimmät unelmansa eivät kohdistuneet velhomaailmaan. Loppuunmyydyllä Wembleyllä ei paljoakaan kyseltäisi minkä arvosanan hän olisi saanut taikajuomista tai tähtitieteestä.

Joel pukeutui, pesi hampaat ja lampsi vastahakoisena tyhjän Luihuisen oleskeluhuoneen läpi kulkeakseen salaovesta linnan käytäville suuntanaan muodonmuutosten luokka. Hänen vatsassaan kurni hieman väliin jätetty aamiainen, mutta hän ei juurikaan välittänyt siitä. Joel pärjäsi hyvin vähällä ruualla, joten nälkä ei vaivannut häntä. Sitä paitsi hän jätti välillä muutenkin aamupalan Suuressa Salissa väliin, sillä ei oikeastaan kovinkaan paljon pitänyt aamun postihetkestä, jolloin sadat pöllöt liihottelivat salissa tuoden postia.

Maleksiessaan kohti muodonmuutosluokkaa, Joel oli niin omissa ajatuksissaan, että ei huomannut vastaan tulevaa rohkelikkopoikaa, vaan käveli suoraan tätä päin.

- Mitä vittua? pitkähiuksinen poika puuskahti närkästyneenä.

- Sori, Joel mutisi. Rohkelikkopoika tuijotti häntä ja nosti kulmakarvojaan sanomatta mitään. Joel huomasi, että tämä silmäili Joelin kaavun alta pilkottavaa Nine Inch Nailsin paitaa. Joel vetäisi kaavun paidan peitoksi ja ohitti pojan nopein askelin tiedostaen, että tämä jäi uteliaana katsomaan hänen peräänsä.

Joel oli tottunut siihen, että muut velhot kuittailivat hänelle hänen musiikkimaustaan, joka koostui lähinnä jästimetallibändeistä, mutta ei mielellään huudellut asiasta etenkään tuntemattomille. Hyvin harva velho tai noita ymmärsi hänen kiinnostustaan jästimusiikkiin. Suurin osa hänen tupalaisistaankin vieroksuivat häntä siitä syystä. Luihuisen tupa koostui suurimmaksi osaksi puhdasverisistä velhoista ja noidista, joille jästimaailma oli vieras. Mutta minkä Joel sille voi, että jästimusiikki oli paljon parempaa ja autenttisempaa kuin loihdittu musiikki. Toisin kuin taikakeinoin, sähköllä vahvistetun kitaran soundit upposivat syvälle hänen sydämeensä. Mutta tätä eivät edes hänen perheenjäsenensä, saati ne muutamat ystävät, joita hänellä oli, olleet koskaan ymmärtäneet.